Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet eronneista?
10.11.2024 |
Ajatteletko jotain negatiivista ihmisistä, jotka ovat avioeronneet, vai onko se neutraali, asianomaisten oma asia?
Kommentit (90)
En ajattele mitään eronneista. Ajattelen yleensäkin toisten parisuhteita hyvin vähän.
Ainoastaan silloin kun ihmiset eivät arvosta itseään (huono parisuhde, pettävä kumppani josta pidetään kuitenkin raivolla kiinni koska "toinen nainen/mies viekkaudella ja pahuudella houkutteli", väkivalta,...) saatan pitää tilannetta surullisena sen kannalta joka itsensä ja onnensa uhraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelen että vaikea ihminen. meillä on pomona neljän lapsen äiti, jolla lapset 2 eri isän kanssa ja eronnut. Hankala ja sekava kaakattaja alaisille ja uskoisin että ollut hankala puolisona.
Taidan tietää ketä tarkoitetaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että ihminen on vaikea.
Kumpi niistä vai molemmat?
Heillä yhdessä vaikeita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että ihminen on vaikea.
Ajattelen noin vasta toisen ja kolmannen eron kohdalla.
Aika perustavaa laatua olevaa vikaa on ihmisessä jos kolme avioeroa vyöllään.
En ole ikinä mitään ajatellut eronneista. Ihan sama mulle kuka eroaa ja mistä syystä. Eronneet naiset koetaan jotenkin pelottavina. Siksi arvostellaan kovin kääntein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että ihminen on vaikea.
Ajattelen noin vasta toisen ja kolmannen eron kohdalla.
Aika perustavaa laatua olevaa vikaa on ihmisessä jos kolme avioeroa vyöllään.
Taitaa olla sarjapettäjä tuollainen.
Nain 50 vuotta sitten eronneen miehen jonka edellinen vaimo oli hylännyt toisen miehen vuoksi. En ymmärrä miksi, mieheni on edelleen ihana, minulle paras mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että se teki väärän valinnan
Ei aina näinkään. Pitkän liitin aikana ihmiset muuttuvat. Monet jotka ovat ihan nuorista asti olleet yhdessä, eroavat keski-iässä. Tulee kyllästyminen vaikka alkujaan kaikki oli niin täydellistä. Halutaan nähdä vähän muutakin kuin se rinnakkaisluokan Tomi kouluajoilta.
Hyväksikäyttöä. Mutta sarjaeroajille tyypillinen käytöskaava josta eivät terapiassakaan pääse irti.
Sarjaeroaja, jos ensimmäinen 15-vuotiaana alkanut suhde päättyy nelikymppisenä? Ennenminkin ensimmäiseen epätoivon vimmalla ripustautuja.
Miksi ihmiset niin mielellään luokittelevat muita ihmisiä negaatioiden kautta? Tässäkin nuorena ra
Varmaan siksi että ollut avioliitoissaan itse ylimiellyttävä hylkäämisen pelkoinen ripustautuja. Sitten voimaantunut, pistänyt kaiken säpäleiksi omaa vanhemuuttaan myöten. Siksi tuo tarve dissailla muiden suhteita. Koska ei ole itse aitoon ja kestävään rakkaussuhteeseen kyvykäs. Pelkkä näyttelevä valheellinen kuori.
Eräillä se on sellainen vimma ryhtyä yksinhuoltajan uralle niin saa elareita ja tukia ja saa uhriutua sydämensä kyllyydestä.
Vanhempani erosivat 20v sitten. Kyllä olen miettinyt, että olisivatko pysyneet yhdessä ja saaneet jutun toimimaan, jos olisivat saaneet ja vastaanottaneet hyvää ammattiapua, tai saaneet edes hengähdystaukoa miettiäkseen arjen uudelleen. Nyt osaan hahmottaa paljon paremmin heidän silloisen elämäntilanteensa ja siihen liittyvät stressitekijöitä. Olen sitä mieltä, että arki sai heidät vihaamaan toisiaan eikä se, etteivätkö olisi olleet ihan hyvä pari.
Harmittaa kun silloin 90-00-luvuilla henki oli vaan purra hammasta yhteen, painaa kovempaa, huutaa tai olla hiljaa ja ryypätä jos oli vaikeaa.