Mitä ajattelet eronneista?
Ajatteletko jotain negatiivista ihmisistä, jotka ovat avioeronneet, vai onko se neutraali, asianomaisten oma asia?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että se teki väärän valinnan
Ei aina näinkään. Pitkän liitin aikana ihmiset muuttuvat. Monet jotka ovat ihan nuorista asti olleet yhdessä, eroavat keski-iässä. Tulee kyllästyminen vaikka alkujaan kaikki oli niin täydellistä. Halutaan nähdä vähän muutakin kuin se rinnakkaisluokan Tomi kouluajoilta.
Hyväksikäyttöä. Mutta sarjaeroajille tyypillinen käytöskaava josta eivät terapiassakaan pääse irti.
Sarjaeroaja, jos ensimmäinen 15-vuotiaana alkanut suhde päättyy nelikymppisenä? Ennenminkin ensimmäiseen epätoivon vimmalla ripustautuja.
Tuollaiset suhteet on vain promilleja ja tiedät sen hyvin itsekkin.
Tietää. Mutta väistelee.
En mitään.
Mutta jos avioliittoa pitäisi eronneen kanssa miettiä, niin haluaisin kyllä tietää, mistä ero johtui. Ihan jo tilastojen kautta tiedetään, että eron todennäköisyys kasvaa ensimmäisen eron jälkeen merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
En mitään.
Mutta jos avioliittoa pitäisi eronneen kanssa miettiä, niin haluaisin kyllä tietää, mistä ero johtui. Ihan jo tilastojen kautta tiedetään, että eron todennäköisyys kasvaa ensimmäisen eron jälkeen merkittävästi.
Näin se on. Avioerot kasautuvat samoille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään.
Mutta jos avioliittoa pitäisi eronneen kanssa miettiä, niin haluaisin kyllä tietää, mistä ero johtui. Ihan jo tilastojen kautta tiedetään, että eron todennäköisyys kasvaa ensimmäisen eron jälkeen merkittävästi.
Näin se on. Avioerot kasautuvat samoille ihmisille.
Siksi juuri he yleensä koviten huutelevat täällä ja netissä näistä asioista kuinka ei saa mitään kritiikkiä olla asiassa. Mutta samaan aikaan ovat kärkkäitä arvostelemaan muiden pitkiä liittoja. Kateuttaan.
Mies taisi sitten olla liian kiltti tai liian jännä.
Minun ei kannata eläkkeellä olevana vanhanapoikana tuhlata rajoittunutta ajatuskapasiteettiani toisten ihmisten asioiden ajatteluun. Voin vilpittömästi suositella samaa avauksen kyhääjällekin!
Riippuu eron syystä. Jos on petetty, hakattu jne niin hyvä juttu uhrin kannalta kun pääsi eroon. Ei niinkään harmita toisinpäin. Sitten taas nämä elänkokemus tapaukset jossa ihmisuhteetkin on kokemuksia ilman vastuuta kuljetaan yhdestä toiseen, näihin ei mitään arvostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään.
Mutta jos avioliittoa pitäisi eronneen kanssa miettiä, niin haluaisin kyllä tietää, mistä ero johtui. Ihan jo tilastojen kautta tiedetään, että eron todennäköisyys kasvaa ensimmäisen eron jälkeen merkittävästi.
Näin se on. Avioerot kasautuvat samoille ihmisille.
Siksi juuri he yleensä koviten huutelevat täällä ja netissä näistä asioista kuinka ei saa mitään kritiikkiä olla asiassa. Mutta samaan aikaan ovat kärkkäitä arvostelemaan muiden pitkiä liittoja. Kateuttaan.
Itselläni on avioero taustalla. Vanhempani ovat olleet yli 40 vuotta naimisissa. Veljeni yli 20 vuotta. En kadehdi sitä että heillä on pitkät liitot, mutta tietenkin olen surrut sitä että itse epäonnistuin omassa liitossani. Toisaalta kohtasin elämäni rakkauden vasta hyvin kypsällä iällä, enkä osaa sen jälkeen olla pahoillani mistään.
Sitä minä en ihan ymmärrä että miksi sinä haluaisit kritisoida toisten eroja täällä tai ylipäänsä missään? Mikä tarve sinulla on siihen? Samalla kyökkipsykologialla kuin mihin itse turvaudut kommentissasi joku toinen voisi sanoa että sen taustalla on vain omat pelot ja epävarmuudet. Kuinka jotkut pysyvät hyvin onnettomissa liitoissaan koska eivät uskalla (ehkä sosiaalisten paineiden vuoksi) tai vaikka kykene (ehkä taloudellisista tai terveydellisistä) syistä iyse tekemään samaa ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että ihminen on vaikea.
Ajattelen noin vasta toisen ja kolmannen eron kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Mies taisi sitten olla liian kiltti tai liian jännä.
Kyllä mieskin jättää. Ilman selityksiä.
Jää vain kysymysmerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään.
Mutta jos avioliittoa pitäisi eronneen kanssa miettiä, niin haluaisin kyllä tietää, mistä ero johtui. Ihan jo tilastojen kautta tiedetään, että eron todennäköisyys kasvaa ensimmäisen eron jälkeen merkittävästi.
Näin se on. Avioerot kasautuvat samoille ihmisille.
Siksi juuri he yleensä koviten huutelevat täällä ja netissä näistä asioista kuinka ei saa mitään kritiikkiä olla asiassa. Mutta samaan aikaan ovat kärkkäitä arvostelemaan muiden pitkiä liittoja. Kateuttaan.
Itselläni on avioero taustalla. Vanhempani ovat olleet yli 40 vuotta naimisissa. Veljeni yli 20 vuotta. En kadehdi sitä että heillä on pitkät liitot, mutta tietenkin olen surrut sitä että itse epäonnistuin omassa liitossani. Toisaalta
Näppärä kääntö. Mutta ei uskottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään.
Mutta jos avioliittoa pitäisi eronneen kanssa miettiä, niin haluaisin kyllä tietää, mistä ero johtui. Ihan jo tilastojen kautta tiedetään, että eron todennäköisyys kasvaa ensimmäisen eron jälkeen merkittävästi.
Näin se on. Avioerot kasautuvat samoille ihmisille.
Siksi juuri he yleensä koviten huutelevat täällä ja netissä näistä asioista kuinka ei saa mitään kritiikkiä olla asiassa. Mutta samaan aikaan ovat kärkkäitä arvostelemaan muiden pitkiä liittoja. Kateuttaan.
Itselläni on avioero taustalla. Vanhempani ovat olleet yli 40 vuotta naimisissa. Veljeni yli 20 vuotta. En kadehdi sitä että heillä on pitkät liitot, mutta tietenkin olen surrut sitä et
Anteeksi, mikä ei ole uskottava? Että lähipiirissäni on pitkiä liittoja? Usko pois. Olen sukuni ainut eronnut. Tai no, yksi (jo edesmennyt) tätini erosi aikoinaan. Hän tosin meni uudelleen naimisiin ja se liitto kesti kuolemaansa saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että se teki väärän valinnan
Ei aina näinkään. Pitkän liitin aikana ihmiset muuttuvat. Monet jotka ovat ihan nuorista asti olleet yhdessä, eroavat keski-iässä. Tulee kyllästyminen vaikka alkujaan kaikki oli niin täydellistä. Halutaan nähdä vähän muutakin kuin se rinnakkaisluokan Tomi kouluajoilta.
Hyväksikäyttöä. Mutta sarjaeroajille tyypillinen käytöskaava josta eivät terapiassakaan pääse irti.
Sarjaeroaja, jos ensimmäinen 15-vuotiaana alkanut suhde päättyy nelikymppisenä? Ennenminkin ensimmäiseen epätoivon vimmalla ripustautuja.
Tuollaiset suhteet on vain promilleja ja tiedät sen hyvin itsekkin.
Täällä toinen promille. Nythän meitä on jo kaksi. :)
En yhtikäs mitään. Olen lähempänä 50v oleva nainen ja tuttavapiirissä on tätä nykyä jo paljon eronneita ja uudenkin onnen löytäneitä ihan tavallisia fiksuja ihmisiä. Samoin itse olen eronnut jo useita vuosia sitten ja siihen oli perustellut syyt, eikä siinä tehty mitään impulsiivisia ratkaisuja.
Elämää on jo sen verran takana, että ymmärrystä parisuhteiden kuin elämänkin moninaisuudesta on jo kertynyt aika kattavasti. Jos ja kun parisuhde ei syystä tai toisesta toimi, siinä on isoja selvittämättömiä ongelmia, joita ei yrityksistä huolimatta saada korjattua, niin ero on varmasti ihan viisas ratkaisu siinä tilanteessa. Kokemukseni mukaan kukaan lähipiirissäni ei ole eroaan katunut myöhemmin, kun se on harkinnalla tehty.
Älä ainakaan jätä eroamatta huonosta parisuhteesta sen vuoksi, että antaisit ulkopuolisten mielipiteille liian suurta painoarvoa, jos tällä aloituksellasi sitä pohjustat. Jokaisen olisi syytä elää omaa elämäänsä ja pystyä tekemään oman elämänsä ratkaisut siihen peilaten-ei muiden mielipiteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että se teki väärän valinnan
Ei aina näinkään. Pitkän liitin aikana ihmiset muuttuvat. Monet jotka ovat ihan nuorista asti olleet yhdessä, eroavat keski-iässä. Tulee kyllästyminen vaikka alkujaan kaikki oli niin täydellistä. Halutaan nähdä vähän muutakin kuin se rinnakkaisluokan Tomi kouluajoilta.
Hyväksikäyttöä. Mutta sarjaeroajille tyypillinen käytöskaava josta eivät terapiassakaan pääse irti.
Sarjaeroaja, jos ensimmäinen 15-vuotiaana alkanut suhde päättyy nelikymppisenä? Ennenminkin ensimmäiseen epätoivon vimmalla ripustautuja.
Miksi ihmiset niin mielellään luokittelevat muita ihmisiä negaatioiden kautta? Tässäkin nuorena rakkauden löytänyt luokitellaan "epätoivon vimmalla ripustautujaksi".
Eronneista naisista ajattelen, että tekivät typerästi jättäessään puolisonsa. Sääliä ei heru. Eronneita miehiä ja heidän kokemaansa yksinäisyyttä ja jätetyksi tulemista kohtaan tunnen myötätuntoa. Varmasti yrittivät liitossa parhaansa mukaan täyttää naisen toiveita.
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs ja luovuttaja
Niin, se jättäjä (useimmiten nainen).
Vierailija kirjoitti:
Eronneista naisista ajattelen, että tekivät typerästi jättäessään puolisonsa. Sääliä ei heru. Eronneita miehiä ja heidän kokemaansa yksinäisyyttä ja jätetyksi tulemista kohtaan tunnen myötätuntoa. Varmasti yrittivät liitossa parhaansa mukaan täyttää naisen toiveita.
Hyvin usein lennosta vaihtajia. Pettäjiä. Syyttävät miestä pettämisestään. Vastuuta omasta käyyöksestä ei oteta koskaan.
Tuollaiset suhteet on vain promilleja ja tiedät sen hyvin itsekkin.