Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä eroon uhrimentaliteetista ja saada voimia eroon?
10.11.2024 |
Neuvoja kellään? Olen ollut huonossa suhteessa jo vuosia. Mies kohdellut monella tapaa huonosti ja toki välissä sitten hyviä kausia, ja aina lupailee muutosta, mutta aika pientä loppujen lopuksi on se muutos mitä oikeasti on tapahtunut. Mies esim ilkeä tahalteen, mielestäni manipuloi usein jos tulee jokin riita-/erimielisyys/tms, ei aidosti ole pahoillaan kun on satuttanut minua.
Nyt alan saada pikkuhiljaa tarpeeksi, mutta jotnekin vaan niin heikko olo ja vaikea repäistä ja erota. Lapsiakin on. Lapset eivät toki halua eroa, mutta näkevät varmasti että emme ole onnellisia ja jollain tapaa oireilevat hekin. Eron jälkeen pelottaa myös se että alkaako mies esim juoda tai tehdä muuta sellaista joista vielä lisää haittaa ja kärsimystä lapsille.
En tiedä, tosi vaikea tilanne. Mies oli juuri pitkällä työmatkalla ja voin niin hyvin vaan sen koko ajan kun hän oli pois, että pakosti nyt vaan saada jotain muutosta aikaiseksi. En voi loputtomasti kitua suhteessa jossa minua ei kunnioiteta tai tarpeillani ei ole väliä.
Kommentit (16)
Tiedostat ongelman mutta et uskalla toimia. Kukaan ei tee sitä kipeää repäisyä puolestasi. Analysoimiseen pakeneminen ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedostat ongelman mutta et uskalla toimia. Kukaan ei tee sitä kipeää repäisyä puolestasi. Analysoimiseen pakeneminen ei auta.
Mikä auttaa?
Kaipaisin ihan käytännön vinkkejä. Ylös, ulos ja lenkille ei aina auta.
Pääset eroon vain tekemällä konkreettisia päätöksiä. Ilmoitat että haluat eron ja allekirjoitatte eropaperit. Kun ero on vireillä mietit käytännöntoimia, kuten missä kukin asuu, miten lasten aika jaetaan teidän vanhempien kesken yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut yli 15 vuotta huonossa suhteessa. Minulla lähti asiat vihdoin konkretisoitumaan sitä kautta, että uuvuin ja pääsin terapiaan. Nyt eropaperit lähtee maanantaina ja ositussopimuksen luonnos valmiina. Aion viedä eroprosessin loppuun asti, meni miten meni. Koska mies ilkeä ja hankala, tuskinpa mikään sujuu helposti. Mutta keinoja on. Yhteiselämän lopettamista voi vaatia avioeron ollessa vireillä, jos ukko ei suostu muuttamaan pois. Toki itsekin voi muuttaa, jos ei halua jäädä yhteiseen asuntoon. Yhteiselämän lopettamisessa voi hakea myös väliaikaismääräyksen, jos tilanne kotona kriisiytynyt esimerkiksi väkivallan uhkan takia. Lisäksi jos mies ei suostu laittamaan nimeään ositussopimukseen, niin pesänjakajan hakemus käräjäoikeuteen heti. Palkkio suht kova, mutta muuta keinoa ei ole osituksen tekemiseksi jos sopimusta ei synny.
Olen saanut terapiasta apua ja tukea eroprosessiin valtavasti. Aion jatkaa terapiaa myös eron jälkeen, sen verran traumaattinen avioliitto on ollut. Sanoisin, että jos lähipiirissä ei ole ketään, joka tukisi erossa, niin hae ihmeessä apua terapiasta, turvakodista (henkinen väkivaltakin riittää) yms. Älä jää yksin väsyneenä, hae tukea ja apua. Pystyt kyllä siihen, minäkin pystyin!!!
Miten olisi, että keskustelisitte asioista kunnolla? Tarvittaessa jonkun perheneuvojan tai terapeutin kanssa. Jollei asiallisesta keskustelusta tule mitään yrityämälläkään, niin sitten sinun on pakko tehdä omat ratkaisusi. Keskittykää keskusteluissa syyttelyn sijasta ratkaisuihin ja tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitäisi löytää tukea jostakin, maksettuna tai ilmaisena. Yksin jäädessä voimat ehtyy. Tuki voi pitää prosessin käynnissä silloinkin kun itse haluaisi luovuttaa.
Minkä ikäiset lapset?
Sinun pitää ymmärtää se, että sinä et ole vastuussa siitä, mitä mies itse valitsee tehdä eron jälkeen (esim. juominen). Se on hänen itse valitsemansa päätös, ei sinun syy tai aiheuttama asia. Jokainen itse ostaa ja kaataa viinan kurkkuunsa, et sinä eronneena ja lähteneenä sitä hänelle juota.
Lapsille on parempi erota ja pitää vaan huolen siitä, ettei rajoita lasten ja isän tapaamista, vaan tukee tapaamisia.
Eroon pääsee vain lähtemällä, ei odottamalla ihmettä. Olisi kivaa jos voisimme täällä palstalla tehdä ihmeitä ja huomenna kaikki olisi sinulle valmista, mutta valitettavasti joudut itse hoitamaan jokaisen eroon liittyvän asian. Voit kummiskin valittaa täällä ja me olemme henkisenä tukena prosessissa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut yli 15 vuotta huonossa suhteessa. Minulla lähti asiat vihdoin konkretisoitumaan sitä kautta, että uuvuin ja pääsin terapiaan. Nyt eropaperit lähtee maanantaina ja ositussopimuksen luonnos valmiina. Aion viedä eroprosessin loppuun asti, meni miten meni. Koska mies ilkeä ja hankala, tuskinpa mikään sujuu helposti. Mutta keinoja on. Yhteiselämän lopettamista voi vaatia avioeron ollessa vireillä, jos ukko ei suostu muuttamaan pois. Toki itsekin voi muuttaa, jos ei halua jäädä yhteiseen asuntoon. Yhteiselämän lopettamisessa voi hakea myös väliaikaismääräyksen, jos tilanne kotona kriisiytynyt esimerkiksi väkivallan uhkan takia. Lisäksi jos mies ei suostu laittamaan nimeään ositussopimukseen, niin pesänjakajan hakemus käräjäoikeuteen heti. Palkkio suht kova, mutta muuta keinoa ei ole osituksen tekemiseksi jos sopimusta ei synny.
Olen saanut terapiasta apua ja tukea eroprosessiin valtavasti. Aion jatkaa terapiaa myös eron jälkeen, s
Kiitos vastauksesta ja voimia sinulle tuohon prosessiin ja kaikkeen mitä se tuo tullessaan! Kiitos myös vinkeistä ja tiedoista, tässä tuli minulle uutta tietoa. Onneksi olet löytänyt avun terapiasta. Saanko kysyä mitä kautta löysit terapeutin?
Minulla hieman huonoja tai ei niin hyviä kokemuksia terapiasta, myös parisuhdeterapiassa olemme olleet miehen kanssa ja tuntuu siltä että siitå ei ollut mitään apua. Päinvastoin se oli minulle jopa hieman traumaattinen kokemus. Mies vaan halusi tuoda esille siellä miten paljon hän yrittää tehdä töitä sen eteen että meidän suhde toimisi (rehellisesti aivan täysi valhe, kun samalla toistuvasti manipuloi), kun itse tosiaan varasi terapian sen jälkeen kun pari vuotta sitten ilmoitin haluavani eron ja olin oikeasti silloin valmis lähtemään, mutta typeränä jäin vielä suhteeseen toiveena että terapia auttaisi. Se että mies oli aloitteellinen ja halukas terapiaan sai terapeutinkin jotenkin uskomaan miestä ja koin että suhteen ongelmat laitettiin minun syyksi.
Tämän jälkeen olen opiskellut paljon manipuloinnista ja narsismista ja miten se voi ilmetä parisuhteen ristiriitatilanteissa ja miten hienovaraista se voi välillä olla, kun se sekoittuu esim näennäiseen huolenpitoon kuten miehellä. Nyt osaisin ehkä paremmin kertoa terapiassa mitkä ne ongelmakohdat oikeastaan on, mutta silti pelottaa se kokemus että minua ei taaskaan kuulla, kuten ei 15 vuoden avioliiton aikana ole kuultu.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi, että keskustelisitte asioista kunnolla? Tarvittaessa jonkun perheneuvojan tai terapeutin kanssa. Jollei asiallisesta keskustelusta tule mitään yrityämälläkään, niin sitten sinun on pakko tehdä omat ratkaisusi. Keskittykää keskusteluissa syyttelyn sijasta ratkaisuihin ja tulevaisuuteen.
Miten keskustella ihmisen kanssa joka manipuloi ja valehtelee? Tämähän on yllättävän yleistä. Voi antaa vinkkejä. Keskustelu tai on yritetty keskustella vaikka kuinka paljon, mutta mikään ei johda mihinkään. Eikä menneitä voi vaan unohtaa ja jättää kun niin paljon traumaa ja asioita joita ei ole edes pyydetty anteeksi tai niistä oltu pahoillaan. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi löytää tukea jostakin, maksettuna tai ilmaisena. Yksin jäädessä voimat ehtyy. Tuki voi pitää prosessin käynnissä silloinkin kun itse haluaisi luovuttaa.
Minkä ikäiset lapset?
Lapset 6v-14v välillä. T. Ap
Onko tuo edes uhrimentaliteettia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut yli 15 vuotta huonossa suhteessa.
Pääsin terapiaan työterveyden kautta. Sain lähetteen psykiatrille, joka kirjoitti lausunnon Kelalle ja suositteli tuntemaansa traumaterapeuttia. Kävin tutustumiskäynnillä terapeutin luona ja sen jälkeen hain Kelan tuen ja aloitin terapian. Olin etukäteen aika skeptinen terapeutin suhteen, mutta olin väärässä. Henkilökemiat meni hyvin yhteen ja hänellä oli kokemusta narsististen parisuhteiden uhreista. Kannattaa etsiä nimenomaan narsistisiin parisuhteisiin erikoistunutta traumaterapeuttia.
Kannattaa etsiä kunnes löytyy itselle sopiva terapeutti. Sinun täytyy miettiä pelkästään omaa etua tässä. Itse en edes harkinnut parisuhdeterapiaa. Minusta suhteessa ei ole mitään korjattavaa, jos mies käyttää fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja kieltää kaiken. Vääntelee totuutta ja valehtelee itselleenkin. Päätin pelastaa itseni ja lapseni. Kun aloitin terapian vuosi sitten, en olisi uskonut pääseväni eroon näin nopeasti. Terapeutti vain totesi alussa, että ero tapahtuu kyllä, kun olet valmis. Vaikeinta tässä prosessissa on ollutkin kestää se, että se ottaa aikaa. Kun on jo vuosia halunnut vain päästä pois suhteesta.
On tärkeää muistaa narsistin kanssa, että et ole hullu ja kaikki kokemasi on totta. Narsistin sumutus sotkee tehokkaasti ajatukset ja saa epäilemään mielenterveyttään. Senkin takia hakeudu terapiaan, saat perspektiiviä asiaan. Narsistin käytös noudattaa yllättävän samaa kaavaa. Lue kirjoja aiheesta, mm. Sata tapaa tappaa sielu. Yllätyt, miten samankaltaisia narsistiset suhteet ovat.
Tarvitset ulkopuolisen apua, oma lähipiiri, ystävät, terapeutti, turvakoti ja lisäksi oma kokenut lakimies. Lakimieheen kannattaa olla yhteydessä jo ennen kuin laittaa eron vireille, jotta tiedät omat oikeutesi erossa osituksessa ja lasten asioissa. Varaudu ja ennakoi. Kirjaa asiat ylös, nauhoita puhetta ja kopioi asiakirjoja jos tarpeen.
Lähetän sinulle energiaa ja lämpimän halauksen. Et ole yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut yli 15 vuotta huonossa suhteessa.
Pääsin terapiaan työterveyden kautta. Sain lähetteen psykiatrille, joka kirjoitti lausunnon Kelalle ja suositteli tuntemaansa traumaterapeuttia. Kävin tutustumiskäynnillä terapeutin luona ja sen jälkeen hain Kelan tuen ja aloitin terapian. Olin etukäteen aika skeptinen terapeutin suhteen, mutta olin väärässä. Henkilökemiat meni hyvin yhteen ja hänellä oli kokemusta narsististen parisuhteiden uhreista. Kannattaa etsiä nimenomaan narsistisiin parisuhteisiin erikoistunutta traumaterapeuttia.
Kannattaa etsiä kunnes löytyy itselle sopiva terapeutti. Sinun täytyy miettiä pelkästään omaa etua tässä. Itse en edes harkinnut parisuhdeterapiaa. Minusta suhteessa ei ole mitään korjattavaa, jos mies käyttää fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja kieltää kaiken. Vääntelee totuu
Kiitos vielä! Olen opiskellut aihetta jo jonkin verran ja todella yllättänyt miten yks yhteen ja saman kaavan mukaan tällaiset myrkylliset/narsistiset ihmiset toimii.
Alue: Aihe vapaa
Mene terapiaan