Olen jo 38-vuotias nainen enkä vieläkään tiedä mitä opiskella
Olen hankkinut kyllä ammatillisen koulutuksen ja lukenut yo-tutkinnon sekä käynyt töissä. Koen, että olisin kuitenkin lahjakkaampi kuin tekemään pelkkää suorittavaa työtä, mutta en vain keksi mitään mikä oikeasti kiinnostaisi.
Olen hyvä ratkaisemaan ongelmia, empaattinen ja rauhallinen, reipas ja aikaansaava sekä kirjallisesti ja kielissä melko lahjakas. Tulen ihmisten kanssa yleensä hyvin toimeen, mutta en ole yltiösosiaalinen enkä myöskään viihdy pitkään yksinkään.
Kiinnostusta löytyy politiikalle ja yhteiskunnallisille asioille, trendeille ja muille "pinnallisille" ulkonäköasioille ja viihdyn paljon lenkeillä luonnossa. Tykkään tehdä asioita käsillä esim. ommella, leipoa, koota huonekaluja, kirjoittaa yms. enkä ole kovin hyvä omaksumaan abstraktia teoreettista tietoa.
Olen kiinnostunut monesta asiasta, mutta en mistään tarpeeksi tai elämänmittaisesti. Joskus mm. luin todella paljon, enää en yhtään ja joskus kirjoitin paljon runoja ja enää en lainkaan. Piirsin joskus ja nyt se ei kiinnosta enää yhtään. Liikunnallinen olen ollut aina. Alkoholia join joskus runsaasti ja nyt olen absolutisti. Tästä varmaan havaitsee jonkun kaavan...? Olen parhaiten viihtynyt rakennushommissa ja lastenhoitajana.
Mutta mitä näin sekavalla kykyprofiililla tekee? Kiitos jos jaksoit lukea. Kaipaan asiallisia vastauksia.
Kommentit (71)
Minulla on vähän sama ongelma. Olen jo yli 40 eikä ole ammatillista koulutusta. Olen niin huonopalkkaisessa työssä, että palkalla on vaikea elää. Haluaisin keksiä jotain muuta mitä voisin tehdä, mutta en tiedä mitä se voisi olla. On minussakin hyviä ominaisuuksia, mutta ne eivät oikein ole sellaisia joita työelämässä tarvittaisiin.
Täällä 42v ja olen aivan varma, että pystyisin vaikka ja mihin. Kaikki suorittavat työt on tosi tylsiä ja helppoja, mutta se stressin määrä joka asiantuntijatöissä, johtajilla ja vastaavilla on, ei houkuttele yhtään. Olisi ehkä pitänyt nuorempana opiskella lisääkin, mutta kävin parit ammattikoulut sitten.
Tämä ei ole provo. Kannattaisi ap:n opiskella kvanttitietokoneita. Professori David J Malan ja Harvardin CS50 on se mistä kannattaa perinteisemmin aloittaa. Kurssi on jopa ilmainen ja täysin verkossa. Siitä on helppo siirtyä kvanttitietokoneisiin.
Hyvä tuo kvanttitk-pointti. Mutta jos ei ole mielenkiintoa, niin ei siitä mitään tule.
Lukioaikoina kaverin kanssa mietittiin: Lukemaan Tähtitiedettä, kiinnosti molempia, mutta sitten tuumattiin, et ei sillä alalla ole paljon työpaikkoja tarjolla (järki voitti halun).
Sitten mietin, et entäs Meteorlogia?, siinä ainakin olisi joitain työpaikkoja. Hain ja pääsin HY:oon, en lähtenyt sinne vaan valitsin kotimaakunnan ja IT:n. .... Eipä tuo valinta varsinaisesti kaduta, tuskin olisin jaksanut opiskella (pelkkää) fysiikkaa 4-6 vuotta.
....
Mutta, aika kiire sulla ap alkaa olla, jos meinasit jotain (en tarkoita ilkeillä, vaan se fyysinen fakta, että iän myötä oppimiskyky hidastuu - joudut tekemään paljon enemmän työtä sen oppimisen kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tuo kvanttitk-pointti. Mutta jos ei ole mielenkiintoa, niin ei siitä mitään tule.
Lukioaikoina kaverin kanssa mietittiin: Lukemaan Tähtitiedettä, kiinnosti molempia, mutta sitten tuumattiin, et ei sillä alalla ole paljon työpaikkoja tarjolla (järki voitti halun).
Sitten mietin, et entäs Meteorlogia?, siinä ainakin olisi joitain työpaikkoja. Hain ja pääsin HY:oon, en lähtenyt sinne vaan valitsin kotimaakunnan ja IT:n. .... Eipä tuo valinta varsinaisesti kaduta, tuskin olisin jaksanut opiskella (pelkkää) fysiikkaa 4-6 vuotta.
....
Mutta, aika kiire sulla ap alkaa olla, jos meinasit jotain (en tarkoita ilkeillä, vaan se fyysinen fakta, että iän myötä oppimiskyky hidastuu - joudut tekemään paljon enemmän työtä sen oppimisen kanssa).
Eli hukkaan heitetty elämä. ap
Kunhan nyt et vaan ala wannabee taiteilijaksi. Tiedän tosi monia, jotka ovat heittäneet ns. perusammatin hukkaan ja sitten lähteneet opiskelmaan "taidetta". Mutta ei taiteesta ole elättäjäksi kuin tosi harvoilla, jos ovat jotain vuosisadan lahjakkuuksia. Ovat ns. lähteneet etsimään itseään ja sukulaisten seinät ovat täynnä lahjaksi saatua taidetta. Sellaista ounou taidetta.
Vierailija kirjoitti:
Insinööriksi vaan rohkeasti opiskelemaan.
Aika pienet mahdollisuudet yli 40-vuotiaana työllistyä insinöörialalle untuvikkona kun tosi vankasti osaaminen rakentuu työkokemukseen. Ehkä jos löytää sopivasti jonkin työvoimapula-alan.
Lähihoitajaksi. Lyhyt koulutus. Ei liikaa teoriaa. Voit suuntautua lapsiin.
Kyllä se oppimiskyky on vanhempanakin. Opiskelurutiinit jos katoavat, niin niiden hankkiminen on hankalampaa. Siksi meillä on eroja 50+ ikäryhmän opiskelumenestyksessä. Tuossa 30...45 v iässä sahasin useiden laitevalmistajien ja maahantuojien kursseilla Euroopassa Kaikissa oli teoriaa ja ihan käytäntöä. Mukana oli porukkaa ikähaarukassa 20...70 v. Motivaatio oli tietysti kaikilla korkea, koska kurssit maksoivat kymmeniä tuhansia euroja. Eräs kouluttajakurssi, jolla siis tuotettiin kouluttajia, maksoi 120 000 euroa, mutta se kestikin 4 kk ja pidettiin valmistajan useilla eri tehtailla. Nämähän eivät tietenkään ole yleisesti saatavilla olevaa koulutusta, vaan enemmänkin business to business, mutta kouluttajina on ainakin omilla kursseillani ollut osaksi ihan PhD porukkaa. Jopa käytännön tehdaskoulutuksissa. Insinöörikoulutuksen kevennetty korvike voisi olla jos jotenkin onnistuisi pääsemään Boeingin tai Lufthansa Technical Training kursseille, näitä kai nykyisin on ja niihin pääsee kai ihan jos ei muuten, niin rahalla. Sitten on ihan ilmaisia kursseja sekä koulutusohjelmia, esimerkkinä Danfoss Learning ja Texas Instruments Developer Zone / Academy.
Ei ollut sarkasmia. Valmistuin itsekin varhaiskeski-iässä insinööriksi.