Olen jo 38-vuotias nainen enkä vieläkään tiedä mitä opiskella
Olen hankkinut kyllä ammatillisen koulutuksen ja lukenut yo-tutkinnon sekä käynyt töissä. Koen, että olisin kuitenkin lahjakkaampi kuin tekemään pelkkää suorittavaa työtä, mutta en vain keksi mitään mikä oikeasti kiinnostaisi.
Olen hyvä ratkaisemaan ongelmia, empaattinen ja rauhallinen, reipas ja aikaansaava sekä kirjallisesti ja kielissä melko lahjakas. Tulen ihmisten kanssa yleensä hyvin toimeen, mutta en ole yltiösosiaalinen enkä myöskään viihdy pitkään yksinkään.
Kiinnostusta löytyy politiikalle ja yhteiskunnallisille asioille, trendeille ja muille "pinnallisille" ulkonäköasioille ja viihdyn paljon lenkeillä luonnossa. Tykkään tehdä asioita käsillä esim. ommella, leipoa, koota huonekaluja, kirjoittaa yms. enkä ole kovin hyvä omaksumaan abstraktia teoreettista tietoa.
Olen kiinnostunut monesta asiasta, mutta en mistään tarpeeksi tai elämänmittaisesti. Joskus mm. luin todella paljon, enää en yhtään ja joskus kirjoitin paljon runoja ja enää en lainkaan. Piirsin joskus ja nyt se ei kiinnosta enää yhtään. Liikunnallinen olen ollut aina. Alkoholia join joskus runsaasti ja nyt olen absolutisti. Tästä varmaan havaitsee jonkun kaavan...? Olen parhaiten viihtynyt rakennushommissa ja lastenhoitajana.
Mutta mitä näin sekavalla kykyprofiililla tekee? Kiitos jos jaksoit lukea. Kaipaan asiallisia vastauksia.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään siellä oikealla työpaikalla kiinnosta paskaakaan tällaiset "kyvyt" ja puuhastelut. Kiinnostaa saatko homman tehtyä. Suosittelen että pysyt siellä missä olet tai otat ekan työpaikan minkä satut saamaan ja sitoudut tekemään sitä.
Ja puhun kokemuksesta, minä käytin vuosia "tarkoitukseni ja todellisen potentiaalini" etsimiseen ja siitä muodostui itselleni yksi sijaistoiminto oikean työnhaun esteeksi. Vedin muita läheisiä mukaan pohdintoihin, palkkasin valmentajia ja kävin terapeuteilla miettimässä.
Vaikka kommenttini kuulostaa karulta, sanon mitä minun olisi itseni pitänyt kuulla vuosia sitten. Olisi säästänyt minut potentiaalissa pyöriskelyltä ja kirjaimellisesti aikaa, rahaa ja läheisteni hermoja.
Okei, no en ole puuhastellut mitään ja olen kyllä ollut aina sellainen, että otan töitä vastaan ja teen niitä. Olen tehnyt usean eri alankin töitä. Tällaisessa tekstissä anonyymillä foorumilla täytyy kuitenkin osata mahdollisimman tarkasti kuvata omaa osaamista ja persoonaa jos haluaa selkeitä vastauksia. Hyvä kuitenkin jos olet itse keksinyt osaltasi jutun jujun. ap
Viinien maistelijaksi. Ei tarvitse valita, juotko vai et kun voit sekä kaataa viiniä suun että sylkäistä sen pois. Sitten voit analysoida makuelämyksen älyllisesti.
Tee oma yritys, esim. kampaajat ja kauneudenhoito on nykyään sellainen ala millä on kysyntää niin paljon että ei tekijöitä riitä...
Rakennusalalla ja päiväkodeissa on jatkuvasti töitä tarjolla, jos sä viihdyt niissä parhaiten niin tee sen alan hommia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi nuoriso-ohjaajan koulutus?
Voisit perustaa yksityisen iltapäiväkerhon?
Yksityinen käsityökerho lapsille?
No en sanoisi näitä varsinaisesti älyhaasteiksi. Sitä ap taisi toivoa.
Täällä ap sama tilanne, sillä erolla. Että minä olen koko ikäni opiskellut lisää ja olen 40.v Juuri nyt luen ylempää tutkintoa terveysalan hallinnosta. En oikeasti tiedä mikä minusta on tulossa.
Minua kiinnostaa myös ravitsemustiede, liikuntalääketiede, teologia ja terveystieteiden opettajan koulutus. Myös rakennusmestari ja yms. kukkuu vaihtoehtonoina.
Ps. En hauku nuoriso-ohjaajia, sillä se on ensimmäinen minun tutkinnoista. Se vaan ei ole älyllisesti kovinkaan vaativaa. Ei edes yrittäjänä.
Tietysti suuntaan terveysalalle jos sitä juuri nyt opiskelet. Nuoriso ohjaaja on sellainen ammatti että ei sitä moni kauan tee, palkka on melko surkea. Rakennusala no se toimii lähinnä halpatyövoimalla nykyään, montako suomalaista työkaveria sulla on siellä ollut?
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään siellä oikealla työpaikalla kiinnosta paskaakaan tällaiset "kyvyt" ja puuhastelut. Kiinnostaa saatko homman tehtyä. Suosittelen että pysyt siellä missä olet tai otat ekan työpaikan minkä satut saamaan ja sitoudut tekemään sitä.
Ja puhun kokemuksesta, minä käytin vuosia "tarkoitukseni ja todellisen potentiaalini" etsimiseen ja siitä muodostui itselleni yksi sijaistoiminto oikean työnhaun esteeksi. Vedin muita läheisiä mukaan pohdintoihin, palkkasin valmentajia ja kävin terapeuteilla miettimässä.
Vaikka kommenttini kuulostaa karulta, sanon mitä minun olisi itseni pitänyt kuulla vuosia sitten. Olisi säästänyt minut potentiaalissa pyöriskelyltä ja kirjaimellisesti aikaa, rahaa ja läheisteni hermoja.
Mihin päädyit näiden etsimisen vuosien jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole hyvä omaksumaan teoreettista tietoa, ei yliopisto ole sinun juttusi. Mitä vikaa lastenhoitajan työssä on? Kuulostaa juuri sopivalta, jos moni käsillä tekeminen kiinnostaa sinua.
Jatkuva vastuu lapsista on pitemmän päälle kuluttavaa. Kaipaan myös älyllistä haastetta. ap
Lasten kanssa on kyllä monenlaista älyllistä haastetta. Lasten kehitystä tuetaan nykyisin ja voit syvällisesti miettiä, mitä tehdä kun poika x mieltää itsensä tytöksi tai miten hiljaista rohkaistaan puhumaan tai vilkasta rauhoittumaan ym.
Olen tehnyt tuollaista työtä ja tiedän sen varsin hyvin, ettei se välttämättä ole sellaista älyllistä haastetta mitä ap hakee. Jos hän hakee yhtään samanlaista kuin iitse.Hänhän oli jo hoitanut lapsia, joten hänellä on joku käsitys asiasta. Nuoriso on toki erilainenbjoukko, mutta näissä on samankaltaiset haasteet, vaikka hieman eri sisällöllä.
Tuo sinun kykylista kertoo täsmälleen sen, että muuhun ei ole lahjoja kuin suorittavaan työhön.
Et kai oikeasti kuvittele, että yliopistoon mennään leipomaan ja tekemään käsitöitä? Hyvä kielissä ei tarkoita mitään - sillä et pääse opintoihin sisään.
Identifioidu 38-vuotiaaksi mieheksi. Heti helpottaa.
No laitapa kaikki tuo avoimeen työ hakemukseen ja katso kuinka moni haluaa palkata sinut.
Ihminen täällä kysyy mitä kannattaisi opiskella ja heti tullaan ehdottelemaan adhd:ta. Se ei ole opiskeluala. Ajan kyvakyllä on. Ei tuossa mi usta välity mitään hyperfiksaatiota, vaan ihan ihan tavallista kiinnostusta moniin asioihin ilman erityiskiinnostusta mihinkään.
Korkeakoulututkinto vaatii motivaatiota eli joko kiinnostusta itse alaa kohtaan tai ulkoista motivaatiota eli tiedossa olevaa varmaa työtä ja hyvää palkkaa - ja silloinkin alan kyllä pitäisi kiinnostaa edes vähän, jotta monivuotiset opinnot jaksaisi tehdä. On ihan hyvä idea kokeilla esim. avoimilla kursseilla, voisiko joku kiinnostaa, sillä usein se myös herää kun perehtyy.
Kiinnostavatko luonnontieteet? Esim. joku farmasia on aika käytännönläheinen ala yliopistossa.
Joku rakennusinsinööri AMK tai kotitalous rai käsityö opettaja?
Kannattaa päättää kun yli 40-vuotiaana alkaa jo ikäsyrjintä rekrytoinnissa, eikä saa uutta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa päättää kun yli 40-vuotiaana alkaa jo ikäsyrjintä rekrytoinnissa, eikä saa uutta työtä.
Eli mahdollisimman lyhyt koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni kuvittelee itsestään liikoja ja kokee, että on vaan vielä löytymätön superlahjakkuus :) Ehkä voisit mennä johonkin kansalaisopiston kursseille, löytyisikö sieltä jotain mikä kiinnostaisi?
En puhunut mistään superlahjakkuudesta. ap
Me kaikki ymmärrettiin, että olet superlahjakas.
Mulla sama! Hukassa vieläkin. Ylioppilas vuodelta 2004. Viimeiset 7 vuotta työskennellyt siivoojana. Menee muuten aika nopeasti! Mutta olen onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen tilanteeseenkin :D
En mä yleensä katso tiktokkeja tuntikausia. Lähinnä silloin olen katsonut kun olen tehnyt kuntopyörällä pitkää harjoitusta. Tämä vauvan sivu on ennemmin addiktoiva (mikä ihme tässäkin on?). Olen työssä ja matkustaessakin tarvinnut puhelinta joten nykyään en voi oikein käyttää vain sitä peruspuhelinta.
Pitäisi olla jokin esto puhelimessa ettei tietyn minuuttimäärän jälkeen pääse jollekin sivulle ennen seuraavaa päivää tms. ap