Miksi alkuhuuma ja hullu rakastuminen ei voisi kestää pidempään?

Itselle se suhteen paras vaihe on ne viikot kun ei olla vielä edetty sänkyyn asti. Seksi jotenkin aina pilaa koko treffailun ja ilon koska sen jälkeen kaikki yhdessä olo muuttuu pitkäksi aikaa pelkästään siihen tähtääväksi ja se treffailuvaihe loppuu.

Rakastuminen on ihanaa. Siinä tuijottelet toista silmät lautasen kokoisena, kuin jonkun huumeen vaikutuksen alaisena.

Mikään ei haihdu niin nopeasti kuin rakkaus, poislukien rakkaus omiin lapsiin. Saattaa loppua rakkaus aivan tuosta vaan, kun toinen osapuoli kyllästyy, löytää kauniimman/komeamman, rikkaamman, koulutetumman jne jne. Olen huomannut, että elämä on paljon helpompaa ilman rakkautta, eipä tarvitse pelätä eikä pettyä, sillä toista osapuolta ei omisteta ja ei voi olla koskaan varma toisesta. Ihminen on egoisti ja yleensä ajattelee vain itseään.

Mikähän mua vaivaa kun en ole ikinä ollut helposti ihastuvaa/rakastuvaa sorttia.

Mä rakastuin eksäänkin vasta puolen vuoden jälkeen.. sen jälkeen kun sen kokema alkuhuuma taisi olla jo ohi. Se taisi ilmoittaa rakastavansa jo kolmen viikon kohdalla.

Ja ihastuksia on ollut pari. 

Kiinnostuksia joo ollut. Mutta ne on voinut loppua jo heti parin lauseen perusteella. Ja sitten sellaisia,että tiennyt heti ettei tästä tule mitään pitkäikäistä. Ja se ollut ok alusta asti.

Nainen olen. Jos sillä mitään väliä.

Vaihtaa riittävän usein...ei ehdi kyllästyä

Mä en taas missään nimessä haluaisi, että se jatkuisi pidempään kuin tuon 6kk- 2.v. Se on koko suhteen kamalin vaihe. Punaiset lasit silmillä menet elämässä eteen päin. Minä en syö enkä myöskään nuku silloin kunnolla. Aito rakkaus ja kiintymys on paljon ihanampaa ja parempaa. 

Monilla loppuu muutamassa kuukaudessa. Exän kanssa kesti sellaiset 18 vuotta. Sitten alkoi laantumaan, kun en vuosikausiin saanut mitään vasta tunteita. 

Nyt on toinen suhde kestänyt jo 7,5 vuotta ja edelleen tunteet on hurjat. Huomaan kyllä ettei miehellä ole, mikä on harmi. Olemme etäsuhteessa ja nytkin haluttaisi hänelle soittaa, mutta jotenkin ajattelen, että kyllästyykö hän, jos soittelen. 

ADHD-lääkitys voi auttaa

Kunpa en olisi koskaan rakastunut sitä ensimmäistäkään kertaa. Miehistä ei ole ollut kuin harmia tässä elämässä.

Varmaan kuolisin jos se kestäisi pidempään, älyttömän stressaavaa aikaa ja tuntuu kuin sekoaisi. Vähän pelkäänkin nykyisin rakastumista. Jos yhtään vaikuttaa tapaillessa siltä että tunteita alkaa tulla, on parempi lopettaa koko homma, koska toisella ei kuitenkaan ole samaa fiilistä. Mikään ei ole kamalampaa kuin tulla rakastuneena jätetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Itselle se suhteen paras vaihe on ne viikot kun ei olla vielä edetty sänkyyn asti. Seksi jotenkin aina pilaa koko treffailun ja ilon koska sen jälkeen kaikki yhdessä olo muuttuu pitkäksi aikaa pelkästään siihen tähtääväksi ja se treffailuvaihe loppuu.

Öö juurihan itse myönsit, että sinua kiinnostaa seksiä edeltävä aika eniten juuri siksi, että se johtaa ja tähtää seksiin. Miksi seksiin johtava deittailu sitten myöhemmin olisi muka ikävää? :D

Sehän on elimistölle ns. epänormaalitila. Ei kukaan sitä jaksaisi jatkuvasti. Liiallinen rakastuminen ensihuumaan on myös häiriötila.

Rakastuu kerralla semmosen, joka on himpun verran omaa tasoa "ylempänä" niin pysyy sopivasti jännityksen ja onnen tasapaino. Kivasti munankuorilla kävelemistä.

Mulla on nyt sellainen tilanne. Pelottaa, ettå se karkaa multa, mutta toisaalta saa kaikki anturit auki ja herkiksi

Se oli kauheaa kun itse oli siinä huumassa ja halusi kaiken olevan vain ihanaa mutta toinen enempi jalat maassa alkoi laittamaan kapuloita rattaisiin.

Se kestää tuhat ja yksi yötä. Sitten rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi. Ja jos ei ole, niin voi, voi.

Ongelmana on se, että rakastumisesta huolimatta elämä jatkuu. Työt ja opiskelut on ajallaan tehtävä, ihmissuhteista huolehdittava jne. Vuorokaudessa on edelleen vain 24h ja nukkuakin pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuu kerralla semmosen, joka on himpun verran omaa tasoa "ylempänä" niin pysyy sopivasti jännityksen ja onnen tasapaino. Kivasti munankuorilla kävelemistä.

Mulla on nyt sellainen tilanne. Pelottaa, ettå se karkaa multa, mutta toisaalta saa kaikki anturit auki ja herkiksi

Muistathan, että mitään tasoja ei ole olemassakaan.

Ja ikää oli 14?

Itse en siedä sitä jatkuvaa stressitilaa, ihan odottanut milloin tasaantuu. Rakastunut 3 kertaa ja sen jälkeinen rakastamisen aika on kaikista parasta.

Multa on jäänyt alkuhuuma kokonaan kokematta. Ne miehet, joita olen halunnut, eivät todellakaan ole halunneet mua. Menin naimisiin miehen kanssa, johon ihastumista ei vaan tapahtunut. Liitto on kuitenkin ollut hyvä ja vahva, toisin kuin monilla.