Miksi alkuhuuma ja hullu rakastuminen ei voisi kestää pidempään?

Olin varsin normaalista poikkava aikoinaan kun koin elämäni ainoan voimakkaan alkuhuuman. Näin toisessa pelkästään kaiken hyvän ja sivuutin kaiken negatiivisen. Luotin toiseen täysin, enkä kokenut muita vastakkaisen sukupuolen edustajia minkäänlaisena uhkana. No, sitä kesti sen aikansa ja kyllä se huuma siitä sitten poksahti pois kun tarpeeksi neulalla tökittiin. Hämmästellen muistelen tuota aikaa, kun nyt olen suorastaan sairaalloisen mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuu kerralla semmosen, joka on himpun verran omaa tasoa "ylempänä" niin pysyy sopivasti jännityksen ja onnen tasapaino. Kivasti munankuorilla kävelemistä.

Mulla on nyt sellainen tilanne. Pelottaa, ettå se karkaa multa, mutta toisaalta saa kaikki anturit auki ja herkiksi

Tälläkö mentäs? Olisko hyvä? Mutta eikö se totuus ollut, että et koskaan rakastanut? Sahasit silmään - siis vain itseäsi? Aika paha kun huomaa että toinen rakastunut jo kolmessa viikossa ja itse vasta kun saanut koko jutun loppumaan ja tietysti jollakin täydellä bullshitillä? Näinkö?

Meillä ainakin suhde syvenee koko ajan ja uusia alkuhuumia tuntuu tulevan koko ajan. Varsinkin nyt kun lapset alkaa olemaan isompia ja vähemmän kotona 

-yhdessä 23v ajan

Pidempään? Kuinka pitkää aikaa tarkoitat? Minulla se on kestänyt 31 vuotta. Tähän mennessä.

Tiedätkös, se tunne kun on ollut ja elänyt tosi kauan sen rakkaan kanssa ja tuntee hänet kuin "omat taskunsa", se tuntuu paljon paremmalta kuin alkuhuuma. Ja rakkautta on, monesti kun huomaa että puoliso tulee pian töistä, on melkein perhosia mahan pohjassa, niin ihana nähdä toinen 😍 

Tätä vaan ei koskaan koe, jos aina vaan vaihtaa uuteen alkuhuumaan.

Vierailija kirjoitti:

Se oli kauheaa kun itse oli siinä huumassa ja halusi kaiken olevan vain ihanaa mutta toinen enempi jalat maassa alkoi laittamaan kapuloita rattaisiin.

Tämä on juuri se pahin tilanne.

Eihän rakastuminen suinkaan ole pelkkää onnea vaan se tuottaa suurta tuskaa myös.

Vastaus aloittajalle

Siksi, ei voi kestää pitempään, koska huuma ja himo ovat tunteita ja tunteilla on elinkaarensa, alku ja loppu. 

Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekoa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kauheaa kun itse oli siinä huumassa ja halusi kaiken olevan vain ihanaa mutta toinen enempi jalat maassa alkoi laittamaan kapuloita rattaisiin.

Tämä on juuri se pahin tilanne.

Todella traumaannuttava kokemus ja nykyään en todellakaan päästä itseäni hullaantumaan enää samalla tavalla ja epäilen kaikkea. Mikä typerys sitä olikaan.

Minulla alkuhuuma kesti useamman vuoden. Sitten tajusin, että tunteeni miestä kohtaan eivät edes olleet romanttiset, vaan kyse oli jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus aloittajalle

Siksi, ei voi kestää pitempään, koska huuma ja himo ovat tunteita ja tunteilla on elinkaarensa, alku ja loppu. 

Rakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekoa 

Mielialat harvoin kestävät loputtomiin, mutta tunteet kyllä voivat kestää.

Aivot palkitsevat uusista kokemuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en siedä sitä jatkuvaa stressitilaa, ihan odottanut milloin tasaantuu. Rakastunut 3 kertaa ja sen jälkeinen rakastamisen aika on kaikista parasta.

Mikä stressitila? Itsekin olen rakastunut, mutta ei tämä mikään stressitila ole. Kaksi aivan eri asiaa.