Muita naisia, jotka kadehtii miesten mutkatonta kaveruutta

Vierailija kirjoitti:

Tiedan moniakin naisia jotka luovat ystavyyssuhteita +/- 10-20 vuotta ialtaan oleviin naisiin. Nama tyopaikaltani, varmasti harrastusporukoissa tapahtuu samanmoista.

Riippuu myös kuinka kiireisiä ihmiset ovat. On hyvä vetää rajoja. Jos jossain harrastuksessa keskitytään johonkin, ajankäyttö moninkertaistuu jos samat ihmiset alkavat tehdä mitä vaan yhdessä.

Itselläni on kyllä tullut töistä useita kymmeniä vuosia vanhempia naispuolisia kavereita. Oman ikäisiin vaikeampi tutustua, vanhempiin ja nuorempiin helpompi.

Asun itse suuressa kaupungissa, joten tuollaista autotalli- tai metsästyskulttuuria en ole nähny mutta kokenut silti paljon samaa kuin ap. 

Miehillä kaveruus on mutkattomampaa ja vaikuttaa helpommalta kuin naisilla. Jotenkin vieläkin näin nelikymppisenä naisena tunnistan sellaista leikitkö tänään mun kaa-kuviota. Naisilla on tietyt kaverit, joiden kanssa ollaan läheisiä eikä muilla ole siihen oikein mitään asiaa. Helposti tuntee itsensä ulkopuoliseksi naisporukassa ellei ole todella läheinen heidän kaikkien kanssa. Kolmen naisen ryhmässä yksi on yleensä ulkopuolisempi ja hänestä voidaan supista selän takana. Miesporukassa vähän vieraampikin otetaan paremmin vastaan eikä kolmas pyörä ole yhtä ulkopuolinen kuin naisten porukassa. 

Lisäksi en jaksa naisten kanssa lähetellä hauskoja juttuja, kuvia ja itselleni suht yhdentekeviä viestejä. Tuntuu olevan jotenkin todella tärkeää sosiaalista liimaa lähetellä hausoja letkautuksia yms. toisille naisille mutta itse koen sen väsyttävä. Ehkä perimmäinen syy on oma introverttiuteni ja analysoiva luonteeni, mene ja tiedä. 

 

Näin miehen näkökulmasta kaveruus ei suinkaan ole "mutkatonta" - aika moni tuntemani mies on omalla tavallaan aika sellasia juorutätejä. Usein juuri ne jotka pröystäilevät olevansa miehiä isolla M:llä.

Ongelma on enemmänkin kulttuuriin sidottu, täällä pohjoismaissa ei kaveripiireihin kutsuta tuntemattomia koskaan, baareissa ei jutella toisilleen ellei känni ole päällä jne. Jenkeissä sinut kutsutaan mukaan ihan random ihmisten kekkereihin ja jos käyt yksin baarissa ihan hengaamassa niin tulevat usein röökipaikalla juttelemaan spontaanisti. Briteissä myös aika puheliaita mielestäni.

Vähän samoja ajatuksia. Puolisoni kaveruudet on juuri tuollaisia kuin kuvailet, eli voi mennä vuosiakin, ettei näe jotain kaveriaan, mutta silti voi ihan hyvin mennä jollain vartin varoitusajalla hänen luokseen kylään. Ja jos jollekin järjestetään vaikka polttarit, kutsutaan nekin, joita ei olla nähty vuosikausiin. Ja koskaan en ole ainakaan kuullut, että puhuisivat toisistaan pahaa selän takana. 

Olen itsekin niitä naisia, joille muut naiset ja heidän sosiaaliset pelinsä ovat "vähän" liikaa, eikä mulla siksi ole kavereita enää ollenkaan. En vaan jaksa sitä säätämistä. Ei ole miehiäkään kavereina, kun en myöskään oukein usko siihen, että nainen ja (hetero)mies voisivat olla ihan oikeasti puhtaasti ystäviä ilman mitään taka-ajatuksia. Mutta silloin kun seurassa on miehiä ja naisia, minut löytää sieltä miesten joukosta ihan jo siksikin, että he yleensä puhuvat aiheista, jotka minua kiinnostavat, kun taas naiset puhuu lähinnä lapsistaan (mulla ei ole, eikä aihe kiinnosta yhtään) ja niistä naispuolisista kavereista, jotka eivät ole paikalla (yleensä pahaa). Yleensä naisseurassa mulle käy niinkin, etten saa ollenkaan suunvuoroa, eli en pääse osallistumaan keskusteluun silloinkaan, kun olisi aihe, johon haluaisin kommentoida. Miehet yleensä malttavat antaa kaikille seurassa olijoille puheenvuoron ja kuuntelevat, mitä toisella on sanottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

En kadehdi miesten kaveruutta, ei miehilläkään ole sosiaalisesti aina helppoa eikä kivutonta löytää mukavaa seuraa, päästä porukoihin yms. Osaa miehistä myös toiset miehet jättää systemaattisesti ulkopuolelle, kiusaa jne.

Mutta sen olen pistänyt merkille, että _osalla_ miehistä se ensiaskel hengaamiseen uuden tuttavuuden kanssa tuntuu olevan helpompi ja mutkattomampi, kuin naisten kesken. Naisten kesken tuntuu hirveältä työltä päästä johonkin hengailuväleihin, todella harvassa on poikkeuksia nimenomaan suomalaisissa. Ulkomaalaisiin naisiin helpompi tutustua, ja esim. lestadiolaistaustaisiin jotka on tottuneet yhteisöllisyyteen. Mutta ns. tavalliset suomalaiset naiset on enimmäkseen jotenkin emotionaalisesti todella etäisiä ja saavuttamattomissa, vaikka tietysti poikkeuksiakin on ja ajan kanssa voi tutustua, mutta tarkoitin nyt nimenomaan sellaista helppoa ja nopeaa hengailutason tuttavuutta - en sitä, että olet yli vuoden ollut joka arkipäi

Monet naiset voivat kiinnostua toisten seurasta ulkonäön ja olemuksen perusteella. Ehkä miehilläkin samaa.