Muita naisia, jotka kadehtii miesten mutkatonta kaveruutta
Olen havainnut monia eroavaisuuksia verrattuna naistenvälisiin kaverisuhteisiin. En siis väitä että nämä pätisi KAIKKIIN, vaan yleensä. Ja omat kokemukset pieneltä paikkakunnalta.
Kaveruudet säilyy vaikka olisi pitkiäkin aikoja pitämättä yhteyttä, ei välttämättä edes tiedetä mitä toiselle kuuluu mutta aina voi soittaa tai vaikka yllättäen ajaa kylään katsomaan onko kaverimies ulkona/autotallissa puuhastelemassa. Joskus hyvä tuuri jos käy niin saa oluen siellä tallissa juttelun lomassa. Monesti miehiltä löytyy jokin osaaminen tai taito johonkin asiaan ja puolintoisin voidaan tehdä palveluksia. Näitäkin kehtaa kysyä vaikkei olisi kuukausiin ellei jopa muutamaan vuoteen nähty tai oltu yhteyksissä. Jossain whatsapp ryhmissä saatetaan kertoa että sauna lämmin silloin ja silloin tervetuloa, yleensä melkein kaikki pääsee. (Verrattuna naisten aikatauluttamiseen ja viikkojen suunnitteluun).
Työpaikalla vanhemmat miehet ottaa nuorempia miehiä ilolla kavereikseen, pyytää metsälle, ampumaradalle tai mitä nyt keksiikään. Naisilla hyvin harvinaista että kukaan alkaisi kaveerata itseä 15-20v nuoremman kanssa.
Miehet myös helposti mahtuvat samaan kahvittelu/kaljoittelupöytään puolituttujen/tuntemattomien kanssa ja siinä juttu sujuu. Naisten pöytään on tervetulleita vaan ennestään keskenään tutut.
En siis mitenkään ihannoi miehiä tai ajattele että olen yksi jätkistä, olen mielelläni naisellinen nainen naistenjuttuineni mutta ainakin omat ihmissuhteet on toooodella hankalia ylläpidettäviö.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan vähän lisää tuosta"naisellisuudesta" ja "naisten jutuista"?
Tarkoitatko typerää vaaleanpunaista hömppää?
Kannattas vissiin olla yksi jätkistä. Meillä on miesvaltaisella tehtaalla nuoria naispomoja ja he ovat kuin yksi jätkistä.
No tuolla yritin lähinnä välttää ne kommentit että olen "yksi niistä rasittavista naisista jotka luulee olevansa yksi jätkistä ja että naiset on paskoja ja miehet parempi". No ei näköjään tuokaan sitten ollut hyvä 🤓. Ja niin työskentelen itsekin teollisuudessa miesvaltaisella alalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan vähän lisää tuosta"naisellisuudesta" ja "naisten jutuista"?
Tarkoitatko typerää vaaleanpunaista hömppää?
Kannattas vissiin olla yksi jätkistä. Meillä on miesvaltaisella tehtaalla nuoria naispomoja ja he ovat kuin yksi jätkistä.
No tuolla yritin lähinnä välttää ne kommentit että olen "yksi niistä rasittavista naisista jotka luulee olevansa yksi jätkistä ja että naiset on paskoja ja miehet parempi". No ei näköjään tuokaan sitten ollut hyvä 🤓. Ja niin työskentelen itsekin teollisuudessa miesvaltaisella alalla. Ap
Millaisia vastauksia sä haluaisit?
Koska naiset ovat lihaksi tulleita demoneita. Siksi.
Tiedan moniakin naisia jotka luovat ystavyyssuhteita +/- 10-20 vuotta ialtaan oleviin naisiin. Nama tyopaikaltani, varmasti harrastusporukoissa tapahtuu samanmoista.
Jotain maalaisjuttuja? Ei kaupungissa kävellä kutsumatta toisten kotiin, vaikka henkilöllä oos mitkä vehkeet.
Minä kadehdin mieheni mutkatonta peräsuolen laskeumaa. Omani on ihan mutkalla.
Naiset ovat kuulemma sosiaalisesti taitavampia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inceli leikkii taas naista tai joku nainen yrittää yleistää. 🙄 Olen nainen ja minulla on aina ollut vain naisia kavereina ja ystävinä. Miehiä vain tuttuina, koska kaveruus ei näytä heidän puoleltaan onnistuvan. Sellaista.
Ihan olen suht yksinäinen 30v nainen joka kateellisena sivusta seuraa miehen kaverisuhteita. Ap
No, mutta jos sulla ei ole paljon kaverisuhteita, et varmaan ole niiden erikoisasisntuntija? Mun kokemuksen mukaan nsisten kanssa voi olla myös hyvin mutkattomia suhteita, ei tietenkään kaikkien.
Vierailija kirjoitti:
Koska naiset ovat lihaksi tulleita demoneita. Siksi.
Sun onkin parasta viettää aikasi ihan vaan miesten seurassa.
Ei ole syytä kadehtia. Jos kaverisuuhteet miehillä ovat mutkattomia, niin ovat myös todella pinnallisia ja turhanaikaisia. Vielä yli 40-vuotiaina melkein samat jutut kuin 20-vuotiaina.
Kyllä, samaa mieltä.
Kiinan kielessä riitaa kuvaava merkki koostuu kolmesta naishahmosta, kyllä hekin tietävät. ;)
Tein nuorena päiväkotiharjoittelun ja siellä lasten keskuudessakin tämä oli nähtävissä. Tytöt kävivät jo lounaalla supattamassa toistensa luona; "Leikithän sä loppupäivän mun kaa, ei oteta sitä ja sitä mukaan, eihän?" Ja jos joku tyttö ei tästä tiennyt ja vahingossa käveli läheltä ohi, hänelle huudettiin: "Mee pois, me ei haluta sua mukaan!"
Entä pojat. Siellä kun yhdellä pojalla oli pallo pihalla mukana, vähitellen mukaan liittyi enemmän ja enemmän kavereita. Mitään ei kysytty, eikä sovittu. Ei ollut myöskään väliä, minkä ison päiväkodin osaston pojasta oli kyse, saman vai eri osaston. Mukaan mahtui kaikki, isot ja pienet. Seurasin mielenkiinnolla, miten kävi n. 2-vuotiaan kaverin, joka suurin piirtein jo omiin jalkoihinsa sotkeutui. Ei mitään, hänellekin syötettiin ja annettiin "pelata" taitojensa mukaan. Ihailtavaa porukkahenkeä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset lopettaa kaveruuden kun alkavat seurustelemaan, ovat niin mustasukkaisia ja epävarmoja jos mies kiinnostuukin ystävättärestä.
No, tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Hyvät ja huonot parisuhteet läpi pysyy kyllä kaikki kaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset lopettaa kaveruuden kun alkavat seurustelemaan, ovat niin mustasukkaisia ja epävarmoja jos mies kiinnostuukin ystävättärestä.
No, tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Hyvät ja huonot parisuhteet läpi pysyy kyllä kaikki kaverit.
Karmeeta olis olla sosiaalisesti vaan jonkun ukon varassa.
Vierailija kirjoitti:
En, koska en haluaisi samanlaisia kaverisuhteita kuin miehillä, vaan syvällisiä, tiiviisti yhteyttä pitäviä ihmissuhteita. Minulle on myös tärkeää, että ystävinä on ihmisiä, jolla on arvot kohdillaan: jos joku tekee jotain pahaa, asia otetaan esille, siitä kerrotaan esim. moni mies kehuu kuinka ystävä voi valehdella hänen puolestaan kaverin vaimolle, että mies on kaverin luona kun mies on pettämässä. Keskenään sitten naureskelevat näille jutuille. Käyttävät yhdessä maksullisia palveluita ulkomaanreissuilla.
Tosi, tosi outoa ja ikävää tuo naisten ystävyys näköjään. En halua ystäväkseni henkilöä, joka ei ole aina minun puolellani, silloinkin, kun toimin väärin. Kahdestaan voi ja täytyykin moittia ystävän käytöstä, mutta ulospäin olemme tietenkin valmiita valehtelemaan pitääksemme ystävän puolia.
Ihan eri asia toimia yleismaailmallisesti hyvin, eli että ei vaikka valehtele, kuin se, että haluaa ystävälleen aina parasta. Naisissa taitaa olla tosi paljon vain tätä ensimmäistä.
Juu, sen takia ei kavereita olekkaan, en vaan jaksa sitä draamaa.
En kadehdi miesten kaveruutta, ei miehilläkään ole sosiaalisesti aina helppoa eikä kivutonta löytää mukavaa seuraa, päästä porukoihin yms. Osaa miehistä myös toiset miehet jättää systemaattisesti ulkopuolelle, kiusaa jne.
Mutta sen olen pistänyt merkille, että _osalla_ miehistä se ensiaskel hengaamiseen uuden tuttavuuden kanssa tuntuu olevan helpompi ja mutkattomampi, kuin naisten kesken. Naisten kesken tuntuu hirveältä työltä päästä johonkin hengailuväleihin, todella harvassa on poikkeuksia nimenomaan suomalaisissa. Ulkomaalaisiin naisiin helpompi tutustua, ja esim. lestadiolaistaustaisiin jotka on tottuneet yhteisöllisyyteen. Mutta ns. tavalliset suomalaiset naiset on enimmäkseen jotenkin emotionaalisesti todella etäisiä ja saavuttamattomissa, vaikka tietysti poikkeuksiakin on ja ajan kanssa voi tutustua, mutta tarkoitin nyt nimenomaan sellaista helppoa ja nopeaa hengailutason tuttavuutta - en sitä, että olet yli vuoden ollut joka arkipäivä samassa tilassa sen 8h, ja pikkuhiljaa aletaan vähän lämpeneen..
Jatkan vielä, että muistan yhden naisen kerran sanoneen minulle, kuinka hän kertoi rehellisen mielipiteensä ystävästään jollekin puolituntemattomalle miehelle, siis että tämä ystävä ei ole uskollinen parisuhteissa tai jotain muuta vastaavaa. Ajattelin silloin, että onneksi minulla ei ole tuollaista ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan vähän lisää tuosta"naisellisuudesta" ja "naisten jutuista"?
Tarkoitatko typerää vaaleanpunaista hömppää?
Kannattas vissiin olla yksi jätkistä. Meillä on miesvaltaisella tehtaalla nuoria naispomoja ja he ovat kuin yksi jätkistä.
No tuolla yritin lähinnä välttää ne kommentit että olen "yksi niistä rasittavista naisista jotka luulee olevansa yksi jätkistä ja että naiset on paskoja ja miehet parempi". No ei näköjään tuokaan sitten ollut hyvä 🤓. Ja niin työskentelen itsekin teollisuudessa miesvaltaisella alalla. Ap
Minä olen nainen. Minäkin olen ikäni tullut "paremmin" toimeen miespuolisten kanssa. En silti koskaan ole kokenut, että olisin "yksi jätkistä". Väliinputoajaksi olen itseni kyllä kokenut. Minulla ei ole "ikiomia" nais- eikä miesystäviä. Minulla on yhteisiä miesystäviä mieheni kanssa. Hänen ystäviään. Tämä taas liittyy yleiseisesti parisuhdedynamiikkaan ja yleisyyteen. Kun arisuhdeaika on muutenkin kortilla ruuhkavuosina lapsiperheissä, niin on minustakin ymmärretävää, että mies ei toivo/halua, että niitä vapaahetkiä ja vapaa-aikaa viettäisi toisen miehen kanssa. Siis velvollisuuksista vapaata vapaa-aikaa.
En ole koskaan mitää diagnooseja hakenut/saanut/hae, mutta olen tyypillinen introvertti. Naiset taas hakevat ystävyyksistä tiiviimpää tapaamistiheyttä ja intiimiyttä. Jälkimmäinen on toinen asia, miksi miesten seura on ollut mielekkäämpää. He eivät niinkään puhu tunneasioista ja toisista ihmisistä, vaan asioista ja ilmiöistä. Itse viihdyn moninkerroin paremmin jälkimmäisten puheenaiheiden parissa. En jaksa sitä ihmissuhdeveivaamista edestakas, ja monimerkityksellisen viestinnän takia koko ajan varpaillaanoloa. Sen, mitä jaksan ja haluan "sosialisoida" haluaisin olevan mutkatonta, suoraa, ja mahdollisesti mielenkiintoista sisällöllisesti. Ja ihan monipuolisesti ilman ihmissuhdedraamaosuuksia. Tai henkilönpalvontaa koskien jotain viihdestaroja, tubettajia, bloggaajia tms. somevaikuttajia, tai viihdetarjontaa yleensä, koska minulta "puuttuu jokin fanitusgeeni", mikä saisi kiinnostumaan noista henkilöistä yhtään. Asia voi kiinnostaa, tai voin tykätä paljonkin jonkun bändin musiikista, ja annan arvon tekijöille, mutta siinä se. Ei enempää. En esimerkiksi tajua ollenkaan, miksi jossain USA:n vaaleissa ehdokas haali äänestäjiä jollain artistilla, jotka perustui lähinnä henkilöfanitukseen, joka ei ollut edes ehdokas.
En ole tuntemattomille miehille avoimista kahvittelupöydistä kuullut paitsi jonkun tahon järjestämänä. Jotain rajaa.
Muuten yhteinen puuhastelu ja oluet varmaan monella totta.
Ehtivätkö miehet kaikkien luokse vuorotellen vai tiettyjen järjestäjien?
Ihmisissä yleensä joku tietty voi erikoistua johonkin. Jollain on kivoin sauna, joku tekee jotain muuta.
No ei tarvitse kadehtia, kun itsellä on mutkattomia ystävyys- ja kaveruussuhteita sekä miesten, että naisten kanssa.
Aina ei pidetä yhteyttä pitkään aikaan, mutta aina löytyy juteltavaa, kun yhteyttä otetaan. Jatketaan siitä, mihin jäätiin. Just viikonloppuna näin yhtä kaveria, jota en ole nähnyt vuosiin. Ja hyvin luisti juttu. Ristiriitoja tulee, mutta niitä tulee kaikissa pitkissä ihmissuhteissa. Ne selvitetään ja jatketaan elämää.
Aikatauluttaa pitää myös miesten kanssa. Heilläkin on perhettä, työtä, harrastuksia yms. muuta elämää ja velvotteita, joille he haluavat antaa huomiota.