Mitenkäs nämä suurperheiden lapset, hankkivatko ollenkaan omia lapsia?

Tuskin hankkivat. Kamalaa on meno esim Julianna Kovasen ja My baby dollsin perheessä.

Eivät yleensä hanki tai ehkä esikoinen, joka muutti ajoissa pois alta, hankkii yhden ns. pakollisen lapsen. Tämmöistä olen pitkän elämäni aikana huomannut.

Ehtisin yhden pojan saamaan ennen kuin karkasin yhteisöstä. Olin 16 ja lapsen isä puolet vanhempi. 

Olen itse suurperheestä. Itsellä on yksi lapsi.

Mikä on suurperhe? Itse käsitän sen olevan neljä lasta tai yli. Minulla on 6 sisarusta. Omia yksi. Korkeintaan kaksi olisi ollut minulle järkevä määrä.

Veljelläni on yksi lapsi ja itsellä kaksi. Muilla sisaruksilla ei vielä omia lapsia, ovat meitä huomattavasti nuorempia. Meitä 6 sisarusta.

Tuntemani lestadiolaisperheen 9 lapsesta on nyt kolmella  vanhimmalla aika suuret perheet, mutta nuorimmilla ei. Olisiko ennen heidän keskuudessaan ollut jotenkin noloa anoa opintoihin tukea valtiolta? Nyt näyttää opiskelu olevan pääasia, eikä perheen muodostus. Ystäväni on perheen neljäs lapsi, 24-vuotias nainen, joka ei aio saada ,,kuin korkeintaan 2 lasta jos sitäkään,, kuulema. 

Jos suurperhe on 5 tai enemmän lapsia, niin 3 sellaista perhettä tiedän. Yhteensä 16 lapsesta 3-4 lasta teki 3 heistä, 2 lasta teki 2 heistä, 1 lapsen 3 heistä ja loput 8 lapsettomia.

Meitä oli 10, yksi kuoli tuhkarokkoon, yksi nuorukaisena liikenteessä.   Kolme päätti pysyä lapsettomina.  Muilla 1 - 2 lasta.

Minulla on kaksi lasta ja veljelläni ja siskollani yksi. Kolme sisaruksistani ovat lapsettomia. Ei se suurperheessä eläminen herkkua ole.

Ihan kaiken kokoisia perheitä on suurperheiden lapsilla. On lapsettomia, sekä omalla päätöksellä että tahattomasti, on 1, 2, 3, 4 jne. lapsen perheitä. Sellaisiakin, joilla on useampi lapsi kuin lapsuudenperheessä. Paljon riippuu siitä, kuinka hyvin tai huonosti se suurperhearki on omassa lapsuudenkodissa sujunut, ja millainen on itse luonteeltaan, ja missä elämänvaiheessa löytää kumppanin, jonka kanssa alkaa lapsia hankkimaan. Toki tahaton lapsettomuus voi iskeä kehen tahansa, perhetaustasta, aate- tai uskomusmaailmasta riippumatta.

Juuri näin, meillä on suurperhe, mutta yksilöitä ovat kaikki lapsista. Vanhin on aina halunnut tehdä uraa ja matkustella, lapsia sanoo ettei halua. Osa taas toivoo perhettä jos vaan saa, sekään ei ole mikään itsestään selvyys. Ei olla uskossa eivätkä isommat ole joutuneet hoitamaan pieniä paitsi jos itse haluavat. Vieläkin osa on kotona pieniä ja aikuiset lapset haluavat viedä heitä huvipuistoon yms. Itselle oli jotenkin liiankin tärkeä se ettei isommat vaan rasitu pienistä, kun niin paljon kritiikkiä siitä suurperheet saa et isot joutuu hoitamaan pienet. Onneksi on ollut rahaa palkata hoitoapua.

Puhun nyt tuntemistani viiden lapsen perheistä, koska ne tulivat ensimmäisenä mieleen (lasten ikä 22-43): yhdessä perheessä tietääkseni ei ole kellään lapsia, toisessa ei ole ja kolmannessa vain nuorimmalla on yksi.

Vierailija kirjoitti:

Eivät yleensä hanki tai ehkä esikoinen, joka muutti ajoissa pois alta, hankkii yhden ns. pakollisen lapsen. Tämmöistä olen pitkän elämäni aikana huomannut.

Vai oliko sittenkin niin, että esikoinen joka on joutunut pienenä ottamaan liikaa vastuuta ei niitä hanki. Ja keskikastistakaan ei kukaan hanki koska on joutunut pärjäämään omillaan/keskenään eikä ole saanut huomiota. Eikä kuopuskaan hanki kun ei ole lapsiin tottunut.

Ehkä se menikin niin, että joku hankkii, joku ei ja jonkun hankinta ei onnistu. Koska lapsiahan vain hankitaan, niin kuin vaikka pupu tai marsu.

Meillä on 4 lasta. 

Vanhimmalla 2 omaa lasta. Päätyivät tähän koska molemmilla haasteelliset työt ja työmatkoja.

Toisella 1, enempään ei ole varaa. Olisi halunnut 2-3

3 kohdalla epäilen lapsettomuutta mutta emme ole puhuneet asiasta. Minä ja äitini olemme kärsineet tästä ongelmasta aikanasn.

4 on vasta 22v

Aihe ei kiinnosta. Eikä tietoa aiheesta. Meitä oli 7 kpl. Mutta lapsillani 3 kpl lapsia.Joten historia ei seuraa jälkipolvea.

Meitä on 7 ja meistä viidellä on omia lapsia 1-3. Suurperheessä on hyvät ja huonot puolet. Tietynlaisen sosiaalisen osaamisen sieltä saa mukaansa mikä ei niin automaattisesti ole niillä jotka on pienistä perheistä, mutta myöskin saa sellaista mitättömyyden tunnetta, kun vanhemmilla ei ole koskaan aikaa juuri sinulle.

Nykymittari suurperheestä on kolme lasta. 

Minkä kokoinen on suurperhe?

Mun lapsuudenperheessä oli kahdeksan lasta. Mulle on ollut aina selvää, että haluan max kaksi lasta. Me lapset ei jouduttu lastenvahdeiksi, mutta jatkuva hälinä ja levottomuus kotona oli todella raskasta. Vanhemmat myös ovat jääneet etäisiksi, koska me lapset ei saatu juurikaan huomiota yksilönä vaan mentiin joukon jatkona. Eikä me lapset olla ollenkaan sosiaalisia, päinvastoin. Me leikittiin keskenämme ja pelättiin vieraita ihmisiä.