Esiintymisjännitys

Mielestäni tuohon on vain totuttava. Ehkä joku päivä jopa oppii nauttimaan. 

Itse olen saanut neuvon keskittyä asiaan. Yritä ajatella, että ihmisiä kiinnostaa se mitä kerrot (tai teet), ei niinkään sinä. Eli pyri siirtämään huomiosi pois itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin jos osaisin. Ihan yhtä hlvettiä. Oon amk:ssa saanut kursseista huippuarvosanoja ja enää puuttuu oppari, jota oon "tehnyt" kohta 2 vuotta. Melkein valmis mutta vttukun en uskalla sitä mennä esittämään. Enkä viitti sen takia hankkia mitään jännitysdiagnoosia. Huoh. n32

Jännitysdiagnoosi ei riitä ainakaan yliopistolla. Mun ei tarvinnut esittää gradua livenä, mutta piti videoida oma esitys.

Video olisi ihan unelma ja peace of cake! Tekisin sen jopa enemmän kuin nielelläni itseäni kiinnostavasta aiheesta! :D

N32

Mulle videokin oli liki kidutusta.

Jos sulle video sopii, niin hanki sitten se diagnoosi itsellesi. Tee se itsesi takia!

- edellinen

Lievään ja normaaliin esiintymisjännitykseen tsemppi ajatukset ja hengitysharjoitukset auttavat. 

Minulla esiintyminen ei ole enää jännitystä, vaan suoranaista paniikkia. Todellakaan ilman lääkkeitä en olisi selvinnyt. Nyt työelämässä, jossa ei tarvitse esiintyä. 

Suosittelen beetasalpaajaa pienenä annoksena, jos et jatkuvasti pidä esityksiä. Muutaman kerran kk enintään. Vie pois tykytykset, vapinat, äänen värinä yms. oireet. Kun saat onnistumisia alle pienellä lääkityksellä, niin ihme ja kumma alkaa onnistua. Itse voin tämän nimeen vannoa. Näin on tullut pidettyä esitelmät vieraalla kielellä, tuomittu juhlapuhujana kohtalaisen kokoiselle yleisölle jne. Olen saanut myös kiitosta "synnynnäisenä puhujana".  Ei saa jättää sanottavaansa sanomatta ja alisuoriutua, jos asiaa voidaan helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin jos osaisin. Ihan yhtä hlvettiä. Oon amk:ssa saanut kursseista huippuarvosanoja ja enää puuttuu oppari, jota oon "tehnyt" kohta 2 vuotta. Melkein valmis mutta vttukun en uskalla sitä mennä esittämään. Enkä viitti sen takia hankkia mitään jännitysdiagnoosia. Huoh. n32

Siihen ei oikeasti tarvi mitään jännitysdiagnoosia että saa propral-reseptin. Itse ihan vaan soitin YTHS:le ja kerroin että kärsin esiintymispelosta. Sain lähes saman tien reseptin. Beetasalpaajat ei vaikuta sun tunnetiloihin, vaan helpottavat oireita, eli auttaa sydämentykytyksiin, hengitysvaikeuksiin ja punasteluun yms.  Edelleen ahdistaa, mutta ei ole ihan niin tuskaista kuin ilman.

Aivokemiat, ei voi mitään. Itse olen valinnut ammattini sen mukaan, ettei tarvitse esiintyä.

Minulla ei ole neuvoja, saat vain sympatiaa. Ikävää, että tämmöistäkin vaivaa voi ihmisillä olla. Itseäni ei jännitä esiintyminen, olen ollut pienestä lapsesta lähtien kuoroissa, näytelmissä yms lavoilla ison yleisön edessä, enkä edes ollut tajunnut, että joku koulun ryhmätyön esittely oman luokan edessä voi olla jollekulle esiintymistä ja sitä kautta jännittävää!

en tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta harva muistaa enää jälkikäteen mitään esitelmiä tai puheita, niiden sisältöä, kuka puhui ja sujuiko se hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti. Jos joku esitelmän pitäjä pyörtyy tai oksentaa niin yleensä se haittaa vain tätä henkilöä itseään. Ellei nyt oksennus lennä kaaressa yleisön päälle, mutta hei, ei sekään olisi maailmanloppu, pesukoneet ja suihkut on keksitty.

itselläni oli pitkään puhelinkammo ja pelkäsin soittamista. Oli jotenkin tosi pelottavaa, ettei näe sitä puhekumppania ja millainen ilme hänellä on. Änkytin, unohtelin sanottavaani ja aloin muutamat kerrat itkeäkin hysteerisesti. No kammo meni lopulta ohi kun jouduin työskentelemään lehtimyyjänä - puhelimitse! Sain kuulla luurin läpi kaikki maailman huudot ja haukut ja tajusin, että jaahas, en minä tähän kuollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuohon on vain totuttava. Ehkä joku päivä jopa oppii nauttimaan. 

Elämän ei kuulu olla pelkkää taistelua ja kärsimystä. Itse opin hyväksymään sen, että ihmisiä on erilaisia (temperamentti, aivokemiat, jne), ja minua ei vain ole luotu esiintymään.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele yleisön olevan täysin alasti. Se helpottaa jännitystä.

Kun jännitti, niin muistin ohjeen väärin ja kuvittelin, että itse olen täysin alasti.

Itsellä oli myös esiintymispelko, mutta tässä työssä (asianajaja) sitä on joutunut kestämään paljon jo ennen titteleitä (mm. syyttäjätentin suullinen osuus) ja myös esiintymistilanteissa muutoinkin. Pelkäsin pirusti.

Sitten ymmärsin, että kukaan ei halua sinun epäonnistuvan. Ja kun sanoo ihan aluksi suoraan suurinpiirtein, että "pahoittelen jos paperit tippuu tai sanat katoaa, mutta minua jännittää tämä tilanne ", niin kuulijakunta on sinun puolella. 

Kaikkia jännittää tilanne tavalla tai toisella. Itsellä helpotti kun sen sanoi ääneen kuulijoille. 

Auskoltoidessa eli tuomarina ollessani jännitin sitä niin paljon, että rullasin tuolilla ja tuoli lähti alta. Tipuin käräjäoikeuden tuomarin pitkän pöydän alle ja hädissään Yritin nousta ylös. Tietysti kolauttaen pääni siihen pöytään voimalla. Kolahti kivasti. Istunto piti keskeyttää, jotta olin takaisin planeettalla. Pää kolahti pahasti puhumattakaan itsevarmuudesta....Sitten oikeudenkäyntiä jatkettiin. Siitäkin selvisi.

Tuosta on pahempi pistää yli :) Nykyään, yli 20 v myöhemmin, palaan tuohon tilanteeseen. Se kuvaa hyvin sitä, että kaikesta selviää.

Jos luento tai haastattelu, niin sanokaa suoraan, että hermostuttaa tai jännittää. Ihmisiä ne toisetkin ovat.

Asianajaja, yrittäjä

Up 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettisin objektiivisesti että mitä siitä seuraisi, jos esiintyminen olisi ihan hirveä katastrofi. Aivan veret seisauttava ja ennenkuulumaton häpäisy. Mihin se johtaisi? Kun kunnolla ajattelee... ei johtaisi siltikään yhtään mihinkään. Maapallo ja planeetat pysyisivät edelleen radoillaan.

Kyllä se itsensä häpäisy tärisemällä ja vapisemalla johtaa asioihin. Ei maapalloon ja planeettoihin, mutta siihen, miten sinuun jatkossa suhtaudutaan. Lääkäriin.

Jos joudut koko loppuelämän esitykset vetämään lääkkeiden avulla, niin raskaaksi käy. Ei ole ratkaisu. Lääke auttaa ongelmaan, sen aikaa kun pillerin teho on voimassa, mutta ei korjaa mitään. 

 

Miten niin ei ole ratkaisu? Miksi se olisi raskasta? Kannattaa myös huomioida, ettei kaikilla ole samat syy-seuraus -suhteet. Esim. itsellänikin ääni menee helposti todella huonoksi, mutta mikään mitä itse teen, ei oikein voi siihen vaikuttaa. Paitsi lääkitys. Mikään mielikuvaharjoittelu ei auta, koska minulla kyseessä on aivoperäinen häiriö. Todennäköisesti tulen käyttämään bentsoja jossain määrin lopun ikäni, koska muuten käy aika hemmetin raskaaksi kärsiä kivuista, toimimattomasta äänestä ja muista oireista, jotka eivät sinänsä liity jännitykseen vaan aivoihini. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli myös esiintymispelko, mutta tässä työssä (asianajaja) sitä on joutunut kestämään paljon jo ennen titteleitä (mm. syyttäjätentin suullinen osuus) ja myös esiintymistilanteissa muutoinkin. Pelkäsin pirusti.

Sitten ymmärsin, että kukaan ei halua sinun epäonnistuvan. Ja kun sanoo ihan aluksi suoraan suurinpiirtein, että "pahoittelen jos paperit tippuu tai sanat katoaa, mutta minua jännittää tämä tilanne ", niin kuulijakunta on sinun puolella. 

Kaikkia jännittää tilanne tavalla tai toisella. Itsellä helpotti kun sen sanoi ääneen kuulijoille. 

Auskoltoidessa eli tuomarina ollessani jännitin sitä niin paljon, että rullasin tuolilla ja tuoli lähti alta. Tipuin käräjäoikeuden tuomarin pitkän pöydän alle ja hädissään Yritin nousta ylös. Tietysti kolauttaen pääni siihen pöytään voimalla. Kolahti kivasti. Istunto piti keskeyttää, jotta olin takaisin planeettalla. Pää kolahti pahasti puhumatt

Heh, osaan kuvitella tuon tilanteen :D Itse nimittäin myös käräjäoikeudessa töissä (en tosin tuomarina) 😅 Hyvä kommentti sulta, elämää tuo vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin jos osaisin. Ihan yhtä hlvettiä. Oon amk:ssa saanut kursseista huippuarvosanoja ja enää puuttuu oppari, jota oon "tehnyt" kohta 2 vuotta. Melkein valmis mutta vttukun en uskalla sitä mennä esittämään. Enkä viitti sen takia hankkia mitään jännitysdiagnoosia. Huoh. n32

Siihen ei oikeasti tarvi mitään jännitysdiagnoosia että saa propral-reseptin. Itse ihan vaan soitin YTHS:le ja kerroin että kärsin esiintymispelosta. Sain lähes saman tien reseptin. Beetasalpaajat ei vaikuta sun tunnetiloihin, vaan helpottavat oireita, eli auttaa sydämentykytyksiin, hengitysvaikeuksiin ja punasteluun yms.  Edelleen ahdistaa, mutta ei ole ihan niin tuskaista kuin ilman.

Mä en turvaudu lääkkeisiin ku viimeisessä hädässä. Esiintymispelko ei ole sellainen. Oon mä ennenkin pakottanut itseni vastaaviin tilanteisiin, aion tehdä niin nytkin.n32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys on auttanut. Yksityiseltä psykiatrilta propral ja tarvittaessa opamox. 

N53

Opomox on kyllä täydellinen tohon. Testasin ekaa kertaa ikinä opomox. Olen normaalista aika hiljainen mut en sillon. Juttelin kaupassa kaikkien kanssa 😂. Vaimo hieman ihmetteli et mikä juttu tää on. Ootko sä kännissä.

Sairasta... Eikö voisi mennä mieluummin hypnotisoijalle, saat apua ilman lääkitystä. Ilmeisesti on täysin varmaa, että hypnoosi ei voi jäädä päälle tms. 

En siis käytä näitä. Kaveri oli saanut reseptin ja tarjosi mulle yhden.. Teki kyllä mieli alkaa käyttämään vakituisesti.

Ihan vinkkinä vaan, että tuo on käytännössä lääkerikos. Reseptilääkkeitä ei ikinä pidä mennä tarjoamaan toisille tai pyytämään toisilta. Jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa jopa hengenvaarallisia yhteisvaikutuksia, joista maallikoilla ei ole välttämättä tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuohon on vain totuttava. Ehkä joku päivä jopa oppii nauttimaan. 

Miten siihen tottuu, jos jännittää niin paljon, että saa vain huonoja kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin jos osaisin. Ihan yhtä hlvettiä. Oon amk:ssa saanut kursseista huippuarvosanoja ja enää puuttuu oppari, jota oon "tehnyt" kohta 2 vuotta. Melkein valmis mutta vttukun en uskalla sitä mennä esittämään. Enkä viitti sen takia hankkia mitään jännitysdiagnoosia. Huoh. n32

Onpa surullinen kohtalo, mutta sitähän tämä elämä monella on. Taitaa vähän vituttaa kiikkustuolissa, kun suuret rikkaudet, talo, korkea virka jäi saavuttamatta yhden esitelmän takia. Sen esitelmän jälkeen olisi varmasti tuntunut, että eihän tässä ollut mitään erikoista.

Mitä siellä voi sattua? Pyörryt jännityksestä, ja Medihelin vispilä hälytetään pihalle? Sut herätetään koomasta defibrilaattorilla koko luokan edessä? Jotkut lääkärit pumppaa sulle tekohengitystä kaikkien nähden. Sen jälkeen jatkat taas esitelmää. Lääkäriryhmä laittaa kokovartalokipsin, ja tukee sut luokan eteen tippapullotelineen kanssa pystyyn, kunnes esitelmä on maalissa... :D :D  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin jos osaisin. Ihan yhtä hlvettiä. Oon amk:ssa saanut kursseista huippuarvosanoja ja enää puuttuu oppari, jota oon "tehnyt" kohta 2 vuotta. Melkein valmis mutta vttukun en uskalla sitä mennä esittämään. Enkä viitti sen takia hankkia mitään jännitysdiagnoosia. Huoh. n32

Onpa surullinen kohtalo, mutta sitähän tämä elämä monella on. Taitaa vähän vituttaa kiikkustuolissa, kun suuret rikkaudet, talo, korkea virka jäi saavuttamatta yhden esitelmän takia. Sen esitelmän jälkeen olisi varmasti tuntunut, että eihän tässä ollut mitään erikoista.

Mitä siellä voi sattua? Pyörryt jännityksestä, ja Medihelin vispilä hälytetään pihalle? Sut herätetään koomasta defibrilaattorilla koko luokan edessä? Jotkut lääkärit pumppaa sulle tekohengitystä kaikkien nähden. Sen jälkeen jatkat taas esitelmää. Lääkäriryhmä laittaa kokovartalokipsin, ja tukee sut luok

Henk.koht. paskoin julkisesti housuun. Kirjaimellisesti. Siihen loppui esiintymiset, nyt opiskelen etänä ja tavoitteenä etätyö.