Esiintymisjännitys

Tää on hassua kun joudun töissä olemaan tosi kinkkisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa vieraiden ihmisten kanssa eikä se saa mua puihin. Mutta toi joku esitelmän pitäminen... olis vaan helpompaa kiivetä Mount Everestille ilman happilaitteita 😅

Jännittäjät, miten olette onnistuneet pääsemään töihin? Miten selvisitte työhaastattelusta? Itse juuri sössin taas yhden haastattelun. Haastatteluun pääsen melko helposti mutta siihen tyssää. Ottaa päähän.

Täällä psyk.sh; hakekaa apua !  esim beetasalpaaja Propral 10 mg on pelastanut monet tasaten pulssin ja vapinan ennen esiintymistä.  Auttaa myös kahvikuppineuroosiin.  Kun tällä saa alkuavun pystyy harjoittelemaan tilanteita. Esim minun muutamat opiskelijat aloittavat kahvikuppineuroosi altistusharjoittelun menemällä kahville kaikkein hiljaisimpaan kahvilaan, hiljaisimpaan aikaan. Propral on hyvä apu, ei tule riippuvuus !

Vierailija kirjoitti:

Täällä psyk.sh; hakekaa apua !  esim beetasalpaaja Propral 10 mg on pelastanut monet tasaten pulssin ja vapinan ennen esiintymistä.  Auttaa myös kahvikuppineuroosiin.  Kun tällä saa alkuavun pystyy harjoittelemaan tilanteita. Esim minun muutamat opiskelijat aloittavat kahvikuppineuroosi altistusharjoittelun menemällä kahville kaikkein hiljaisimpaan kahvilaan, hiljaisimpaan aikaan. Propral on hyvä apu, ei tule riippuvuus !

Miksi aina tyrkytetään ekana lääkkeitä? Ei riskittömiä lääkkeitä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä psyk.sh; hakekaa apua !  esim beetasalpaaja Propral 10 mg on pelastanut monet tasaten pulssin ja vapinan ennen esiintymistä.  Auttaa myös kahvikuppineuroosiin.  Kun tällä saa alkuavun pystyy harjoittelemaan tilanteita. Esim minun muutamat opiskelijat aloittavat kahvikuppineuroosi altistusharjoittelun menemällä kahville kaikkein hiljaisimpaan kahvilaan, hiljaisimpaan aikaan. Propral on hyvä apu, ei tule riippuvuus !

Rakastan liikuntaa ja valitettavasti propralia kun syö niin saa jättää hyvästit liikunnalle siltä päivältä. Parempi on etsiä työ missä ei tarvitse ottaa propralia ja voi pitää kunnostaan huolta. Joskus kannattaa myös miettiä voiko ympäristöä muuttaa eikä aina ottaa lääkettä. Näin vähän ohi aiheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä psyk.sh; hakekaa apua !  esim beetasalpaaja Propral 10 mg on pelastanut monet tasaten pulssin ja vapinan ennen esiintymistä.  Auttaa myös kahvikuppineuroosiin.  Kun tällä saa alkuavun pystyy harjoittelemaan tilanteita. Esim minun muutamat opiskelijat aloittavat kahvikuppineuroosi altistusharjoittelun menemällä kahville kaikkein hiljaisimpaan kahvilaan, hiljaisimpaan aikaan. Propral on hyvä apu, ei tule riippuvuus !

Rakastan liikuntaa ja valitettavasti propralia kun syö niin saa jättää hyvästit liikunnalle siltä päivältä. Parempi on etsiä työ missä ei tarvitse ottaa propralia ja voi pitää kunnostaan huolta. Joskus kannattaa myös miettiä voiko ympäristöä muuttaa eikä aina ottaa lääkettä. Näin vähän ohi aiheen.

Kaikilla ei ole mahdollista valikoida töitään, on tehtävä mitä saa

Vierailija kirjoitti:

Ajattele yleisön olevan täysin alasti. Se helpottaa jännitystä.

Kannattaa olla realisti ja ymmärtää, että osa miettii aina omia asioitaan vaikka itse TP ja paavi olisivat yhdessä esitelmöimässä. He eivät huomaisi mitään, vaikka huoneen kattolevyt tippuisivat niskaan. Isommassa porukassa on heitäkin, jotka eivät pysty keskittymään esitelmään ja heilläkin ajatus harhailee. Osa ei välttämättä edes muista seuraavana päivänä olleensa kuulemassa jonkun esitelmää. 

Tuon kun ymmärtää niin luulisi helpottavan? Harvemmin kukaan yleisössä vahtaa jotain napista törröttävää langanpätkää tai säpsähtää kun esitelmöijän kengänpohjat narisevat. Esitelmän aikana pitäisi tapahtua todella merkillisiä asioita ja sanoa todella outoja sanoja jne, jotta 95% kuulijakunnasta muistaisi esityksen tai edes keskittyisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele yleisön olevan täysin alasti. Se helpottaa jännitystä.

Kannattaa olla realisti ja ymmärtää, että osa miettii aina omia asioitaan vaikka itse TP ja paavi olisivat yhdessä esitelmöimässä. He eivät huomaisi mitään, vaikka huoneen kattolevyt tippuisivat niskaan. Isommassa porukassa on heitäkin, jotka eivät pysty keskittymään esitelmään ja heilläkin ajatus harhailee. Osa ei välttämättä edes muista seuraavana päivänä olleensa kuulemassa jonkun esitelmää. 

Tuon kun ymmärtää niin luulisi helpottavan? Harvemmin kukaan yleisössä vahtaa jotain napista törröttävää langanpätkää tai säpsähtää kun esitelmöijän kengänpohjat narisevat. Esitelmän aikana pitäisi tapahtua todella merkillisiä asioita ja sanoa todella outoja sanoja jne, jotta 95% kuulijakunnasta muistaisi esityksen tai edes keskittyisi siihen.

Jos esiintyjää jännittää, ääni värisee naama on punainen niin se juuri on merkillinen asia ja kiinnostaa yleisöä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on hassua kun joudun töissä olemaan tosi kinkkisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa vieraiden ihmisten kanssa eikä se saa mua puihin. Mutta toi joku esitelmän pitäminen... olis vaan helpompaa kiivetä Mount Everestille ilman happilaitteita 😅

Kuinka lihava olet? Paljonko painat? Kysyn siksi koska roimasti ylipainoisilla ihmisillä on usei estoja ja traumoja ja heittelehtivän verensokerin aiheuttamaa aivosumua mikä saattaa aiheuttaa juuri tällaisen paniikinomaisen tilan.

Olen aina kammonut esiintymistä, kerran sain lähes paniikkikohtauksen, ironisesti pitäessäni esitelmää jännittämisestä. Joten olen "opiskellut" aiheesta paljon. Hulluin ohje on, että annan sen jännityksen tulla! Käsittele se fiilis, että nyt jännittää ihan hitosti! Jestas, kun voi pulssi hakatakin! Kun oireita vastaan ei edes yritä taistella, niin ne oikeasti helpottaa. Monet näyttelijätkin kärsivät jännittämistä, senkin kuuleminen auttoi. Miksen siis minäkin saisi jännittää? Eli syleile sitä kauhua! 

Ja sekin auttaa, kun tietää mistä puhuu. Eilen jouduin töissä olemaan äänessä tunnin verran ja vedin kalvosulkeisia, mutta kun aihe oli sellainen, josta voin paasata loputtomiin, niin aina kun meinasi jumittaa,niin keksin taas jotain sanottavaa jostain. 

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin lopettamaan koulun kesken esiintymisjännityksen vuoksi. Otti liikaa voimille korkeakouluopinnot. 

Mulla venyi opinnot jännityksen takia yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä siihen yksinkertaista neuvoa ole. Siedätin itseni lievällä lääkityksellä kokeiltuani kaikki konstit hengittämisjutuista alkaen. Tuijotin seinää yli kuulijoiden ja rukoilin mielessäni, että jos nyt loppuun asti tässä pääsisi. Olin jopa vähän kännissä pitäessäni esitelmää yliopistolla. 

Välillä iän myötä helpotti, mutta esiintymisjännitys tuli takaisin. Monta vuotta meni periaatteella, että jos asiat osaat hyvin, niin mikäs siinä. Nyt jännitän jo sitä, että muistanko kaiken vai höpisenkö jotain vähän sinne päin.

T: N63

Mäkin siedätin lääkkeiden kanssa väkisin, mutta oireet vaan paheni vähitellen. Nykyisin iskee ripuli, jos pitää esiintyä. En siis voi esiintyä, ainakaan livenä. Netin välityksellä voin osallistua kokouksiin. Kaikkia ei vaan ole luotu esiintymään. Olisinpa tajunut tämän aikaisemmin, kun oireet oli vain lieviä.

Olen pyörtynyt, oksentanut sekä alkanut itkemään yleisön edessä. Mikään näistä välikohtauksista ei auttanut pääsemään yli ja en tämän vuoksi ole käynyt kuin peruskoulun. Työhaastattelu saa oksentamaan joten olen ollut työttömänä koko ikäni ja onneksi kohta pääsee eläkkeelle iän puolesta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No fakta on se, että esiintymistä oppii sietämään esiintymällä.

Minä yleensä mietin ennen esiintymistä sitä, että jos satun pyörtymään suorilta jaloiltani lavalle niin siellä on onneksi tuttuja ihmisiä yleisössä auttamassa ylös ja vaikkei olisikaan niin joku varmasti jeesaa. Kun ajattelee sen pahimman vaihtoehdon ja sen, että siitäkin selviää niin se auttaa kummasti.

Kannattaa myös sanoa suoraan ääneen esiintymään mennessä, että tänään jännittää erityisen paljon niin yleisö on jo valmiiksi puolellasi, moni ajattelee, että he eivät haluaisi olla sinun paikallasi ja arvostavat rohkeuttasi myöntää se ääneen.

Älä ikinä, koskaan, mene lavalle sillä ajatuksella, että nyt on pakko onnistua tai mikään ei saa mennä pieleen. Esiintymisessä menee aina vähintään jokin pieni yksityiskohta pieleen ja kun hyväksyt sen, että täydellistä ei ole luvassa niin p

Mulla jännitys ei katoa puhumalla. Jossain vaiheessa puhuminen vain käy tosi työlääksi kun en saa happea ja ääni värisee. Useimmiten kun aloitan esityksen mulla on asiat on paljon paremmin kuin lopussa. Jopa silloin kun kaikki on mennyt ihan hyvin, niin mitä pitempään puhun, sitä pahemmiksi oireet muuttuvat. Enkä ikinä ole huomannut että esiintyminen olisi muuttunut mitenkään helpommaksi. Lopulta hankin lääkkeet koska en ymmärrä miksi mun pitäisi periaatteesta  kiusata itseäni. Vaikka ei ne lääkkeetkään poista jännitystä eikä edes kaikkia oireita. Toi Opamox kuulostaa mielenkiintoiselta.

Mullakin pahaa jännitystä ja paniikkihäiriö. Opamox toimii paniikeihin ja tavalliseen ryhmässä olemiseen, mutta esiintymisjännitystä ei vie pois.

Minua auttaa se etta muistutan itselleni etta tiedan esittelemastani asiasta enemman kuin yleiso, ja minun tehtavani on selittaa se heille. Vaikka opiskelisitte samaa alaa niin silla hetkella sina olet luultavasti parhaiten perilla esitelmasi aiheesta. 

Jos pidat harvoin esitelmia tai esitelma on erityisen tarkea, tietenkin kannattaa suunnitella tarkkaan mita aiot sanoa. Jos esitelman aikana seuraava pointti unohtuu (mika hermostuneena on hyvin todennakoista), hiljaisuutta ei kannata tayttaa taytesanoilla tai hermostuneilla aannahdyksilla, vaan olla hiljaa (niin kuin haluaisit painottaa aikaisempaa tai seuraavaa lausetta), tai jopa katsoa yleisoon hetken, kunnes jatko muistuu mieleen.

Mutta eniten minua on helpottanut tuo ensiksi mainittu mielikuva etta minun tulee selittaa asia/viestini jollekin, enka ole siina lavalla vain henkilona esiintymassa.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin jos osaisin. Ihan yhtä hlvettiä. Oon amk:ssa saanut kursseista huippuarvosanoja ja enää puuttuu oppari, jota oon "tehnyt" kohta 2 vuotta. Melkein valmis mutta vttukun en uskalla sitä mennä esittämään. Enkä viitti sen takia hankkia mitään jännitysdiagnoosia. Huoh. n32

Jännitysdiagnoosi ei riitä ainakaan yliopistolla. Mun ei tarvinnut esittää gradua livenä, mutta piti videoida oma esitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele yleisön olevan täysin alasti. Se helpottaa jännitystä.

Kannattaa olla realisti ja ymmärtää, että osa miettii aina omia asioitaan vaikka itse TP ja paavi olisivat yhdessä esitelmöimässä. He eivät huomaisi mitään, vaikka huoneen kattolevyt tippuisivat niskaan. Isommassa porukassa on heitäkin, jotka eivät pysty keskittymään esitelmään ja heilläkin ajatus harhailee. Osa ei välttämättä edes muista seuraavana päivänä olleensa kuulemassa jonkun esitelmää. 

Tuon kun ymmärtää niin luulisi helpottavan? Harvemmin kukaan yleisössä vahtaa jotain napista törröttävää langanpätkää tai säpsähtää kun esitelmöijän kengänpohjat narisevat. Esitelmän aikana pitäisi tapahtua todella merkillisiä asioita ja sanoa todella outoja sanoja jne, jotta 95% kuulijakunnasta muistaisi esityksen tai edes keskittyisi siihen.

Ei tuo helpota yhtään. Minulle ei edes oikeastaan ole väliä mitä minusta ajatellaan. Silti esiintymisjännitys pysyy yhtä pahana ja pilaa kaikki esitelmät ja työhaastattelut. Mitäs väliä sillä sitten on, no aika paljon väliä jos ei edes töihin pääse tai pysty antamaan parastaan. Jännitys pilaa esiintymisen täysin, en siis pysty ajattelemaan kun pää tyhjenee ja sydän hakkaa. Siinä tilanteessa ei todellakaan pysty ajattelemaan mitään yleisön keskittymiskykyä tai alastomuutta joten tällaiset neuvot ovat ainakin minulle täysin hyödyttömiä. Elimistö on täydessä paniikkitilassa ja tiedän että se on sitä aivan turhaan, mutta minkäs teet.

Huumeissahan kaikki luontevat esiintyjät on. Ei sitä kukaan kestä ilman dopingia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hassua kun joudun töissä olemaan tosi kinkkisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa vieraiden ihmisten kanssa eikä se saa mua puihin. Mutta toi joku esitelmän pitäminen... olis vaan helpompaa kiivetä Mount Everestille ilman happilaitteita 😅

Kuinka lihava olet? Paljonko painat? Kysyn siksi koska roimasti ylipainoisilla ihmisillä on usei estoja ja traumoja ja heittelehtivän verensokerin aiheuttamaa aivosumua mikä saattaa aiheuttaa juuri tällaisen paniikinomaisen tilan.

En usko olevani lihava. Painan joku 53kg ja pituutta 165cm. Verensokeri ei heittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin jos osaisin. Ihan yhtä hlvettiä. Oon amk:ssa saanut kursseista huippuarvosanoja ja enää puuttuu oppari, jota oon "tehnyt" kohta 2 vuotta. Melkein valmis mutta vttukun en uskalla sitä mennä esittämään. Enkä viitti sen takia hankkia mitään jännitysdiagnoosia. Huoh. n32

Jännitysdiagnoosi ei riitä ainakaan yliopistolla. Mun ei tarvinnut esittää gradua livenä, mutta piti videoida oma esitys.

Video olisi ihan unelma ja peace of cake! Tekisin sen jopa enemmän kuin nielelläni itseäni kiinnostavasta aiheesta! :D

N32