Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Esiintymisjännitys
07.11.2024 |
Neuvoja vinkkejä, joilla esiintymisjännistystä voisi vähentää? Jotakin muitakin vastauksia kuin "esiintyä paljon". Mikä siinä on, että rentous häviää koko hommasta, kun pitäisi mennä muiden eteen pitämään puhetta, tai pitämään kouluesitystä?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys on auttanut. Yksityiseltä psykiatrilta propral ja tarvittaessa opamox.
N53
Opomox on kyllä täydellinen tohon. Testasin ekaa kertaa ikinä opomox. Olen normaalista aika hiljainen mut en sillon. Juttelin kaupassa kaikkien kanssa 😂. Vaimo hieman ihmetteli et mikä juttu tää on. Ootko sä kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys on auttanut. Yksityiseltä psykiatrilta propral ja tarvittaessa opamox.
N53
Opomox on kyllä täydellinen tohon. Testasin ekaa kertaa ikinä opomox. Olen normaalista aika hiljainen mut en sillon. Juttelin kaupassa kaikkien kanssa 😂. Vaimo hieman ihmetteli et mikä juttu tää on. Ootko sä kännissä.
Sairasta... Eikö voisi mennä mieluummin hypnotisoijalle, saat apua ilman lääkitystä. Ilmeisesti on täysin varmaa, että hypnoosi ei voi jäädä päälle tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin objektiivisesti että mitä siitä seuraisi, jos esiintyminen olisi ihan hirveä katastrofi. Aivan veret seisauttava ja ennenkuulumaton häpäisy. Mihin se johtaisi? Kun kunnolla ajattelee... ei johtaisi siltikään yhtään mihinkään. Maapallo ja planeetat pysyisivät edelleen radoillaan.
Kyllä se itsensä häpäisy tärisemällä ja vapisemalla johtaa asioihin. Ei maapalloon ja planeettoihin, mutta siihen, miten sinuun jatkossa suhtaudutaan. Lääkäriin.
Jos joudut koko loppuelämän esitykset vetämään lääkkeiden avulla, niin raskaaksi käy. Ei ole ratkaisu. Lääke auttaa ongelmaan, sen aikaa kun pillerin teho on voimassa, mutta ei korjaa mitään.
Itselläni ei ole minkäänlaista aikomusta hankkiutua opintojen jälkeen tilanteeseen, jossa joudun pitämään esitelmiä säännöllisesti läpi koko elämäni. Ne satunnaiset, joita ehkä joudun pitämään voivat ihan hyvin mennä lääkkeillä. Mä niin toivoisin että jokainen pätijä, joka lässyttää tällaista esiintymisjännitykseen pakotettaisiin kohtaamaan oma fobiansa vähintään muutaman kerran vuodessa. Korkeanpaikankammoiset joutuisivat joka jakson päätteeksi hyppäämään laskuvarjohypyn ja ahtaanpaikankammoiset lukittaisiin vaikka arkkuun maan alle tunniksi tms. "Kyllä te totutte, ei se maailma tähän lopu. Kuvittele vaikka se lähestyvä maanpinta alasti."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys on auttanut. Yksityiseltä psykiatrilta propral ja tarvittaessa opamox.
N53
Opomox on kyllä täydellinen tohon. Testasin ekaa kertaa ikinä opomox. Olen normaalista aika hiljainen mut en sillon. Juttelin kaupassa kaikkien kanssa 😂. Vaimo hieman ihmetteli et mikä juttu tää on. Ootko sä kännissä.
Sairasta... Eikö voisi mennä mieluummin hypnotisoijalle, saat apua ilman lääkitystä. Ilmeisesti on täysin varmaa, että hypnoosi ei voi jäädä päälle tms.
En siis käytä näitä. Kaveri oli saanut reseptin ja tarjosi mulle yhden.. Teki kyllä mieli alkaa käyttämään vakituisesti.
No fakta on se, että esiintymistä oppii sietämään esiintymällä.
Minä yleensä mietin ennen esiintymistä sitä, että jos satun pyörtymään suorilta jaloiltani lavalle niin siellä on onneksi tuttuja ihmisiä yleisössä auttamassa ylös ja vaikkei olisikaan niin joku varmasti jeesaa. Kun ajattelee sen pahimman vaihtoehdon ja sen, että siitäkin selviää niin se auttaa kummasti.
Kannattaa myös sanoa suoraan ääneen esiintymään mennessä, että tänään jännittää erityisen paljon niin yleisö on jo valmiiksi puolellasi, moni ajattelee, että he eivät haluaisi olla sinun paikallasi ja arvostavat rohkeuttasi myöntää se ääneen.
Älä ikinä, koskaan, mene lavalle sillä ajatuksella, että nyt on pakko onnistua tai mikään ei saa mennä pieleen. Esiintymisessä menee aina vähintään jokin pieni yksityiskohta pieleen ja kun hyväksyt sen, että täydellistä ei ole luvassa niin paine helpottaa.
Sitten kun siellä lavalla alkaa jännittämään niin yritä hyväksyä se, älä yritä peittää sitä mitä se ikinä onkaan tai pakottaa sitä pois, se ei onnistu. Minä sanon itselleni äänettömästi jahas, tämä oli tänään sitten tällainen esitys ja annan lihaksen nykiä ja keskityn puhumiseen. Kun puhun, jännitys katoaa.
Perinteinen keino on ottaa kynä mukaan ja puristaa sitä.
Hyviä epätäydellisiä esityksiä ja muista, jos taju lähtee niin yleisö jeesaa ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on paha, ei auta kuin lääkkeet. Muuten on tuskaa itselle ja katsojalle. Otan kourallisen beetasalpaajia ja parit rauhoittavat ja johan sujuu.
Noin kun totuttautuu, niin kohta onnistuu ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin objektiivisesti että mitä siitä seuraisi, jos esiintyminen olisi ihan hirveä katastrofi. Aivan veret seisauttava ja ennenkuulumaton häpäisy. Mihin se johtaisi? Kun kunnolla ajattelee... ei johtaisi siltikään yhtään mihinkään. Maapallo ja planeetat pysyisivät edelleen radoillaan.
Kyllä se itsensä häpäisy tärisemällä ja vapisemalla johtaa asioihin. Ei maapalloon ja planeettoihin, mutta siihen, miten sinuun jatkossa suhtaudutaan. Lääkäriin.
Jos joudut koko loppuelämän esitykset vetämään lääkkeiden avulla, niin raskaaksi käy. Ei ole ratkaisu. Lääke auttaa ongelmaan, sen aikaa kun pillerin teho on voimassa, mutta ei korjaa mitään.
Itselläni ei ole minkäänlaista aikomusta hankkiutua opintojen
Valitettavasti laskuvarjohyppyyn pakottaminen ei ole verrattavissa esiintymiseen oman luokan edessä, ilman televisointeja tai kameroita. Myöskään maan alle elävältä hautaaminen, ei ole verrattavissa omalle luokalle esiintymiseen.
Älä rinnasta asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Voihan sitä mennä hypnotisoijalle. Ei lääkkeitä tarvita. Kunhan varmistaa, ettei hypnoosi jää päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No fakta on se, että esiintymistä oppii sietämään esiintymällä.
Minä yleensä mietin ennen esiintymistä sitä, että jos satun pyörtymään suorilta jaloiltani lavalle niin siellä on onneksi tuttuja ihmisiä yleisössä auttamassa ylös ja vaikkei olisikaan niin joku varmasti jeesaa. Kun ajattelee sen pahimman vaihtoehdon ja sen, että siitäkin selviää niin se auttaa kummasti.
Kannattaa myös sanoa suoraan ääneen esiintymään mennessä, että tänään jännittää erityisen paljon niin yleisö on jo valmiiksi puolellasi, moni ajattelee, että he eivät haluaisi olla sinun paikallasi ja arvostavat rohkeuttasi myöntää se ääneen.
Älä ikinä, koskaan, mene lavalle sillä ajatuksella, että nyt on pakko onnistua tai mikään ei saa mennä pieleen. Esiintymisessä menee aina vähintään jokin pieni yksityiskohta pieleen ja kun hyväksyt sen, että täydellistä ei ole luvassa niin paine helpottaa.
Sitten kun siellä lavalla
Mulla jännitys ei katoa puhumalla. Jossain vaiheessa puhuminen vain käy tosi työlääksi kun en saa happea ja ääni värisee. Useimmiten kun aloitan esityksen mulla on asiat on paljon paremmin kuin lopussa. Jopa silloin kun kaikki on mennyt ihan hyvin, niin mitä pitempään puhun, sitä pahemmiksi oireet muuttuvat. Enkä ikinä ole huomannut että esiintyminen olisi muuttunut mitenkään helpommaksi. Lopulta hankin lääkkeet koska en ymmärrä miksi mun pitäisi periaatteesta kiusata itseäni. Vaikka ei ne lääkkeetkään poista jännitystä eikä edes kaikkia oireita. Toi Opamox kuulostaa mielenkiintoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin objektiivisesti että mitä siitä seuraisi, jos esiintyminen olisi ihan hirveä katastrofi. Aivan veret seisauttava ja ennenkuulumaton häpäisy. Mihin se johtaisi? Kun kunnolla ajattelee... ei johtaisi siltikään yhtään mihinkään. Maapallo ja planeetat pysyisivät edelleen radoillaan.
Kyllä se itsensä häpäisy tärisemällä ja vapisemalla johtaa asioihin. Ei maapalloon ja planeettoihin, mutta siihen, miten sinuun jatkossa suhtaudutaan. Lääkäriin.
Jos joudut koko loppuelämän esitykset vetämään lääkkeiden avulla, niin raskaaksi käy. Ei ole ratkaisu. Lääke auttaa ongelmaan, sen aikaa kun pillerin teho on voimassa, mutta ei korjaa mitään.
Itselläni e
Kyllä se kokemuksena voi olla yhtä kamala. Siksi on ihan perseestä että HY:ssa suurin osa kursseista nykyään suoritetaan tekemällä pilipaliryhmätyö ja esitys. Ennen riitti kun teit tentin, jossa osoitit osaavasi kurssin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No fakta on se, että esiintymistä oppii sietämään esiintymällä.
Minä yleensä mietin ennen esiintymistä sitä, että jos satun pyörtymään suorilta jaloiltani lavalle niin siellä on onneksi tuttuja ihmisiä yleisössä auttamassa ylös ja vaikkei olisikaan niin joku varmasti jeesaa. Kun ajattelee sen pahimman vaihtoehdon ja sen, että siitäkin selviää niin se auttaa kummasti.
Kannattaa myös sanoa suoraan ääneen esiintymään mennessä, että tänään jännittää erityisen paljon niin yleisö on jo valmiiksi puolellasi, moni ajattelee, että he eivät haluaisi olla sinun paikallasi ja arvostavat rohkeuttasi myöntää se ääneen.
Älä ikinä, koskaan, mene lavalle sillä ajatuksella, että nyt on pakko onnistua tai mikään ei saa mennä pieleen. Esiintymisessä menee aina vähintään jokin pieni yksityiskohta pieleen ja kun hyväksyt sen, että täydellistä ei ole luvassa niin p
Ota lääkettä jos se auttaa. Ihmiset ovat kovasti erilaisia.
Huijaa aivojasi. Ennen esiintymistä mene jonnekkin missä saat olla yksin (esim. vessa) ja ala hokemaan miten hyvä olet, tämä menee täydellisesti jne ja levitä kädet mahdollisimman isoksi. Tee tätä minuutti-pari niin aivot alkavat uskomaan siihen ja jännitys lievenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääke auttaa samaan positiivisia kokemuksia. Yksi keino on myös jännittää etukäteen eli psyykkinen valmistautuminen. Parhaiten se onnistuu menemällä paikkaan, jos pitää esitelmän ja puhuu sen läpi. Jos sitä ei voi tehdä niin mielikuvaharjoitus on tehokas myös. Sen voi tehdä useamman kerran. Urheilijat ja ammattiesiintyjät tekevät usein näin. Itse esiintymistä ennen aivot eivät relaa käskemällä ja vaan esim. hyppimällä ja tekemällä jotain fyysistä.
Neuvoisin jos osaisin. Ihan yhtä hlvettiä. Oon amk:ssa saanut kursseista huippuarvosanoja ja enää puuttuu oppari, jota oon "tehnyt" kohta 2 vuotta. Melkein valmis mutta vttukun en uskalla sitä mennä esittämään. Enkä viitti sen takia hankkia mitään jännitysdiagnoosia. Huoh. n32
Mun selviytymiskeino on Propral ja äärimmäisen huolellinen valmistautuminen (suunnittelen esityksen valmiiksi jo monta päivää ennen h-hetkeä ja opettelen sen käytännössä ulkoa. Hyvä vinkki tähän on käyttää puhelimen äänityssovellusta ja kuunnella puhe itsensä lukemana muutama kerta samalla kun käy läpi slideshowta). Olo on esitelmän aikana edelleen aivan karsea mutta pystyn silti viemään sen hallitusti läpi.
Töissä pystyin sopiin esihenkilön kanssa, että mua ei koskaan laiteta esiintyyn lyhyellä varoitusajalla, vaan pitää olla riittävästi aikaa valmistautua.
YTHS järkkäsi esiintymisjännityskurssin silloin ku olin opiskelija, ja sain siitä ainakin vähän apua, kun oppi ymmärtämään mitä kehossa tapahtuu ja miksi. Lisäksi kurssilla konkretisoitui että jännitys ei useinkaan näy ulospäin niin voimakkaasti kuin sen tuntee itse, mikä on hyvin lohdullusta. Sain sitte kuiteski myöhemmin jopa paniikkikohtauksia esiintymisten jälkeen, etenkin jos piti puhua englanniksi, se tietty ei enää ollutkaan huomaamatonta. Sellaisen jälkeen ensin tuntu että kuolen häpeään, mutta kun sai hieman aikaa itsensä ja tilanteen väliin (pari viikkoa) pysty jo ajatteleen että no hitto, "pahin" tapahtui mutta selvisin siitä eli oletettavasti selviän vaikka niin kävis uudelleenkin. Kaverien kanssa pysty käsitteleen tapahtunutta ja he oli tosi ymmärtäväisiä, sekin auttoi. Hermoilen yhä kaikissa tilanteissa joissa pitää puhua, esim. "kerro itsestäsi" - ringit, mutta iän myötä tullut myös hyväksyntä ja "ihan sama" - asenne. Jännittäminen on inhimillistä ja sallittua.
Kovasti tsemppiä kaikille jännittäjille.
Ei auttanut mitkään lääkkeet, olen kai jotenkin yliherkkä koska lääkityksen alaisena en voinut esiintyä. Kuten joku tuossa kertoi niin olo oli kuin kännissä. Ja puhuin yhtä höperöitä juttuja että hävetti vielä enemmän ja jännitys vaan paheni.
Ratkaisuni oli käydä koulu jossa ei tarvitse esiintyä, näytöt pääsin läpi yön yli valvomisella, se toimi paremmin kuin lääkkeet. Oli tavallaan irrallaan todellisuudesta ja pää turta, mutta silti kroppa toimintakykyinen.
Nyt ollut jo yli kymmenen vuotta töissä ja ei tarvitse miettiä esiintymisjännitystä koska toivottavasti olen tässä työssä eläkkeelle asti.
Vierailija kirjoitti:
Ota huikkaa..ei enää jänskätä..
Mä oon jopa harkinnut tätä vaikken tyyliin koskaan juo. Lol.
-sivusta
Alue: Aihe vapaa
Jos joudut koko loppuelämän esitykset vetämään lääkkeiden avulla, niin raskaaksi käy. Ei ole ratkaisu. Lääke auttaa ongelmaan, sen aikaa kun pillerin teho on voimassa, mutta ei korjaa mitään.