Lue keskustelun säännöt.
Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
Pidin presentaatiota n 50 hengelle ja piti sanoa että yritykset tarvitsevat "big boosts" markkinoinnissa. Jotenkin suustani lipsahti "big boobs". Hävetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun solukämpässä ystävieni kanssa. Yhtenä iltana kun olin tulossa kotiin, ihmettelin, kun ovi ei aukea vaikka kokeilin kaikki avainnipun avaimia ja monta kertaa oikeaa avainta. No fiksuna likkana aloin sitten koputtamaan ja huutelemaan ovella, josko joku kämppiksistä tulisi avaamaan, olin myös todella hermostunut, miksen pääse kotiini sisään. Kuten arvata saattaa totuus paljastui, kun oven avasikin ulkomaalainen (vaihto-opiskelija?). Ainut mitä pääsi suustani, oli "oho" ja luikin kerrosta ylemmäs, vain tajutakseni, että olisikin pitänyt mennä kerrosta alemmas oikeaan rappuun. Tilanne oli siis vielä hieman epämukavampi, kun tulin raput alas ja vaihto-opiskelija seisoi edelleen ovella.
Hahaha! Jossain parodiassa sanottiin että suomalaisten anteeksipyyntö on "oho" :"D
Vein paketin lähetettäväksi, olin kirjoittanut lähetyskoodin lapulle. Lopuksi virkailija ojensi minulle päin sitä lappua ja kysyi: "Tarviitko vielä tätä?" "En", vastasin - ja samalla vain otin sen kuitenkin. Tällä kertaa siis sanoin mitä pitikin, mutta tein juuri päinvastoin. Tietysti automaattisesti otin vastaan, kun ojennettiin. Vaikutin varmaan hassulta...
Olen kysynyt eläinliikkeessä että onko teillä millainen kultakalumäärä täällä? Miesmyyjä tyrskähti ja sanoi että yksi kalu löytyy muttei se kyllä kultainen ole 😂
Toisen kerran olin lääkärille varaamassa aikaa, hoitaja kysyi ikääni jotain verikoetta varten, ja en millään muistanut. Yritin syntymävuoteni perusteella laskea ikääni todella kauan, sormia apuna käyttäen. 😂 lopulta sekotuin laskuissa ja hoitaja tokaisi että "mites ennen kuin otat varpaat mukaan laskuihin, niin kertoisit vaikka syntymävuotesi?" Yeah right 😯
Kyllä näitä kommentteja lukiessa tajusin ettei minussa olekkaan mitään vikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä naurattaa kovin vieläkin. Parikymmentä vuotta sitten olimme ystävättäreni kanssa samaan aikaan raskaana. Meillä oli perättäiset ajat neuvolaan. Ihmettelin kun hän tuli vastaanotolta itkien ja nauraen yhtäaikaa. Mitä on tapahtunut?
No, terveydenhoitaja oli käynnin lopuksi sanonut ystävälleni, että käydäänpä sitten vaakaan.
Ja ystäväni oli ison mahansa kanssa nostanut jalkaa taakse niin ylös kuin se siinä tilassa nousi.
Sitten vasta hoksasi, että ai jaa, meinasit SITÄ vaakaa, jolla punnitaan. Meni sitten koko tilanne hysterian puolelle.
Tirsk. En kestä, pissat housuun. :D
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aamutokkurassani sekoillut ties mitä. Mulla on tapana syödä aamupalaksi kupillinen kahvia, lasillinen tuoremehua ja leipä. Kahvi tulee laitettua tippumaan usein vielä puoliksi unessa.
Kerran laitoin kahvin tippumaan ja ihmettelin sitten, onko kahvinkeitin rikki kun tekee niin laihaa kahvia. Sitten tajusin etten ollut kaatanut kahvikannusta loppuja vesiä pois, kun olin täyttänyt vesisäiliön, kahvikannu oli siis puolillaan kylmää vettä ja sinne sitten se mun aamukahvini meni. Olen myös unohtanut laittaa puruja koneeseen. Sitten olen kaatanut maitoa tuoremehun sekaan ja tuoremehua kahviin, eikä noi mokat muuten jää yhteen kertaan. Voin kertoa, että molemmat makuelämykset on varsin ällöttäviä!
Mullekin on sattunut kahvinkeittimen kanssa. Olin siskoni luona yötä ja aamulla päätin keittää kahvia. Ihan normaalisti täytin koneen, laitoin purut ja koneen päälle ja menin takaisin sohvalle vielä makaamaan, jossa olin yöni nukkunut. Hetken päästä siskoni heräsi ja vinkkasin että kahvi onkin varmaan jo valmista! Noh, hän meni keittimen luo ja totesi ettei siellä mitään ole. Olin kaatanut puoliunessa vedet siihen kahvinkeittimen alapuolella olevaan vetolaatikkoon, jossa tuossa tilanteessa lillui pannulaput...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme lasten kanssa lähdössä ulos ja täysissä pukeissa jo, kun muistin, että kuopukselta oli vielä hampaat harjaamatta. Huikkasin: "hei, käypä äkkiä, voit mennä hampaat jalassa". Kuopus katseli silmät ymmyrkäisenä. Siis "kengät jalassa" piti sanomani...
Konferenssissa tapasin puolitutun kahvitauolla ja iloissani kättelin häntä niin voimallisesti, että kaverilta lensi avoimesta kahvikupista kahvit housuille. Sorry...
Tein töitä jonkin aikaa puhelinmyyjänä ja jossain kohtaa minulle kehkeytyi tietty rutiinityyli itseni esittelyyn ja spiikin aloittamiseen. No, kun sitten eräänä päivänä piti soittaa terveysasemalle aivan omien asioitteni hoidossa, aloitin puhelun sitten jo oppimaani tyyliin (tyyliin "hei, tässä on Merja firmasta X"). Tajusin mokani sitten parissa sekunnissa ja vaihdoin "siviili"tyyliini, joka oli jo päässyt unohtumaan. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romani kysyi minulta, olenko tumma ja vastasin että kyllä. Samalla tajusin, että kysymyksellä ei tarkoitettu tummia piirteitäni, mutta en kehdannut korjata. Sain monta romanituttavaa ja työkaverit ihmettelivät tilannetta.
Oman osoitteen muistaminen on sietämättömän vaikeaa. Edellisessä asunnossa asuttiin 4 vuotta, asunnon numero tuli kuin vettä vaan, mutta se postinumero... Jossain kaupassa kyseltiin postinumeroa joskus ja olin ihan ???, jouduin sanomaan, että nyt ei kyllä muistu mieleen.
Muutettiin saman postinumeroalueen sisällä ja nyt on vaikeuksia sisäistää uusi osoite. Ollaan asuttu tässä vuosi, ja edelleen kirjoitan joka paikkaan ensin vanhan osoitteen. Saunavuoron varasin kirjoittamalla listaan edellisen osoitteen. Hoksasin siinä sentään virheeni saman tien ja korjasin sen.
Autolla ajaessa tulee joskus joku aivokatkos ja joudun miettimään, ajanko oikealla puolella tietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui lankapuhelinaikaan.
Istuin sohvalla selaillen postia. Kädessäni oli juuri lähikaupan mainos, kun puhelin soi. Nostin luurin ja vastasin: Kaupassa.
Langan toisessa päässä oli vähän aikaa hiljaista ja sitten: Ai, anteeksi, tuli väärä numero.
Tuossa vaiheessa jo tajusi mokani ja yritin hädissäni oikoa virhettäni ja sanoin:
Juu, ei mitään, kun kyllä tämä on ihan meidän oikea numero kuitenkin, ei tämä ole väärä numero.
Tämän jälkeen tajusin olevani täysin kujalla selityksineni ja paiskasin luurin kiinni :/
Vierailija kirjoitti:
Mitä häpeämistä tossa on?
-tk-lääkäri
Ei se sitä hävennyt että on lääkäri vaan valehteluaan ja pelkäsi että joku alkaa tarkemmin kyselemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverilla oli asiakkaalle tarkoitus sanoa puhelun lopuksi "kiitoksia, Hei hei! “ mutta suusta tulikin" kiitos sika hei! “ langan päässä oli tullut kuoleman hiljaista...
Tällä viikolla töissä tapahtunutta, työskentelen siis päiväkodissa lastenhoitajana.
Eräs isä toi lapsensa hoitoon aamulla. Kaksi lasta, sanotaan nyt vaikka Maija ja Roope. Lapset ovat eri ryhmissä, Roope oli viety jo omaansa.
Isä toi Maijan ryhmätilaan, jossa otin lapsen vastaan. Lähtiessään isä vilkutti ja huikkasi ”isi, vilkutappa Roopelle!”
Hetken tuijottelimme kaikki kolme toisiamme, kunnes isä korjasi ”Eikun siis Maijalle... Eikun siis Maija, vilkuta isille!”
Ei muuten vilkuttanut :D isä lähti posket punaisena ja hämmentyneen näköisenä. Ehkä oli lomamoodi vielä päällä.
Vierailija kirjoitti:
feel for you! Multa kysyttiin sairaalassa syntymäaikaa, katoin ihan tyhmistyneenä ja tokasin, että mistä helvetistä mä sen voin tietää???! :D hahah ei se pitkään kattonu joo...mä vain jotenkin käsitin, että oli kysynyt et "moneltako oot syntynyt"...hävetti...huah :P
sitten se pyys kela korttia ja tajusin mokani, aloin sitten selittään niin se vaan "jos nyt katotaan siitä kortista kuitenkin" :)
Mä menin väsyneenä töiden jälkeen äänestämään. Vaalivirkailija kysyi multa henkilötunnusta ja menin aivan lukkoon, koska jotenkin rupesin miettimään, pitääkö sanoa vain hetun loppuosa vai myös alkuosa. En osannut sanoa mitään ja paniikissa kaivoin ajokorttini esille sopertaen, että tuostahan sen näet!
Oli aika noloa, ihan niin kuin aikuinen ihminen ei muistaisi omaa henkilötunnustaan.
Eihän tuossa ole mitään noloa, itsekään en halua huudella sotuani julkisesti, vaan annan henkkarit, josta näkee sotun heti.
Kaikenlaisesta ihmiset ahdistuvatkin???
Vierailija kirjoitti:
Paitsi, että kerran näin ex-miehen nykyistä lasteni kanssa kaupassa. Kiukustuin muutenkin näkemästäni. Kun hän kysyi ammattiani, niin sanoin olevani aivokirurgi. En tajunnut siinä tilanteessa, että exäni voi mahdollisesti kertoa asian oikean laidan. Mutta kaikkein nolointa tuossa oli, että se nainen on oikeasti erikoislääkäri :(
Eihän tuossa ole mitään noloa, itse olen niin lapsellinen tyyppi, että voisin uhallakin sanoa jotain tuollaista ja nauraa räkäsesti päälle. :-D
Vierailija kirjoitti:
Viime viikolla astuin metroon ja näin penkillä tutun näköisen tyypin. Ajattelin että Sirpahan se siinä, onpa se lihonut. Hymyilin ja tervehdin ja aloin kysellä, että minne matka yms. Nainen vaikutti jotenkin vaivaantuneelta, mutta vastaili ja kyseli minulta samoja juttuja. Jossain vaiheessa tajusin vastauksista, että eihän tämä olekaan Sirpa, vaan joku ventovieras! Kovin oli näköinen kyllä. Jotenkin vein keskustelun loppuun vastaillen neutraalisti yksisanaisilla vastauksilla ja sitten tokaisin että pakko jäädä pois seuraavalla pysäkillä. Oikeesti mulla olis ollut matkaa vielä monen monta pysäkkiä eteenpäin. En vaan kestänyt tilannetta! Molemmin puolin noloa...
Pöh. Olisit vaan sanonut lupsakasti, että ka, nytpä taisinkin erehtyä henkilöstä ja olisitte nauraneet yhdessä koko julleut. Ei meillä Itä-Suomessa olla tuollaisista moksiskaan. :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime viikolla astuin metroon ja näin penkillä tutun näköisen tyypin. Ajattelin että Sirpahan se siinä, onpa se lihonut. Hymyilin ja tervehdin ja aloin kysellä, että minne matka yms. Nainen vaikutti jotenkin vaivaantuneelta, mutta vastaili ja kyseli minulta samoja juttuja. Jossain vaiheessa tajusin vastauksista, että eihän tämä olekaan Sirpa, vaan joku ventovieras! Kovin oli näköinen kyllä. Jotenkin vein keskustelun loppuun vastaillen neutraalisti yksisanaisilla vastauksilla ja sitten tokaisin että pakko jäädä pois seuraavalla pysäkillä. Oikeesti mulla olis ollut matkaa vielä monen monta pysäkkiä eteenpäin. En vaan kestänyt tilannetta! Molemmin puolin noloa...
Pöh. Olisit vaan sanonut lupsakasti, että ka, nytpä taisinkin erehtyä henkilöstä ja olisitte nauraneet yhdessä koko julleut. Ei meillä Itä-Suomessa olla tuollaisista moksiskaan. :-D
jutulle. ;-)
Vanhempainilloissa olen useamman kerran kuulut, kun esittelykierroksella Maijan isä sanoo olevansa Maijan äiti. Edellä esitelleet ovat olleet naisia ja sitten onkin seuraavana mies: olen Mirja Jussin äiti, olen vuokko Kallen äiti, olen Liisa Kaisan äiti, olen Jussi Miian äiti eiku ISÄ!