Olen joskus todella saamaton. En ole tehnyt ruokaa kahteen päivään koska en jaksa pestä paistinpannua. Mikä minun on?

Hienoa, olet sittenkin huippukunnossa, koska jaksat kuitenkin tilata ruokia, vastaanottaa ne ja vieläpä syödäkin. Jatka samaan maliin ja koeta jaksaa  vielä ilmoittautua molempiin kevään vaaleihin ehdokkaaksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautavaje tai burnout?

 

Olen väsynyt vain elämään. Itse**** käy mielessä melkein päivittäin. Yksi väsynyt paskakasa olen joka on epäonnistunut ja idiootti ihminen. 

Rauta on kunnossa kuitenkin. -ap

Rukoile Herraa Jeesusta Kristusta! Vain totuus voi vapauttaa sinut. Kaikki voi muuttua. Parempaa vointia ja siunausta

Mulla on ollut tiskit joskus yli kuukaudenkin, oon käyttänyt kertakäyttöastioita. Ruokaa ei tule laitettua, vaan sellaisia kuppivalmisaterioita xD ihan normaali oot

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori nainen jonka pitäisi rakentaa elämäänsä, treffailla, olevansa paskan tärkeä ja kuvitella että elämässä on taikaa ja elää kiireisenä. 

En ole mitään tuota vaikka haluaisin. Olen todella huonossa jamassa monella tapaa. Lääkäriltä olen saanut lääkkeitä. Onneksi sain myös rauhoittavia jotka vievät tajun kankaalle. -ap

Kilpirauhasen arvot ja ferritiini mittaukseen. Jos lääkäri sanoo että arvot ovat hyvät, ne eivät välttämättä ole ollenkaan hyvät. Molemmat aiheuttaa saamattomuutta ja väsymystä. Minulla myös astiat lojuu viikonkin altaassa, imuroin joskus ja jouluna, ei vaan saa kerättyä voimia tehdä. Hävettää vaikka ymmärtää mistä se johtuu 

Töissä jaksaa ja on kivaakin, kotona on väsynyt ja motivaatiota olisi lähinnä lepäämiseen, ja kun pitäisi tehdä muuta ja vaatii itseltään liikaa, alkaa inhota ja pelätä sitä. Asiasta tulee kierre. 

Armahtakaa nyt hyvän tähden itseänne. Ei tuollaiseen tarvitse kuolla. Opetelkaa hyväksymään vikoja ja toimintavajauksia. Because you're worth it. 

Voimia väsyneille. 

Vierailija kirjoitti:

Voimia väsyneille. 

Ei välttämättä niin hyvä toive kuin luulisi. Ihminen kun haaskaa ne lisävoimansa lyödäkseen vielä kerran päätään mäntyyn sen sijaan, että alkaisi ajatella toisin. Voima tulee sisältä kun sitä ei enää käytä vääriin asioihin kuten itsensä inhoamiseen ja halveksumiseen. Joskus paistinpannu on yksi lysti. Ja sen tosiaan voi pyyhkäistä paperilla ja jättää pesemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia väsyneille. 

Ei välttämättä niin hyvä toive kuin luulisi. Ihminen kun haaskaa ne lisävoimansa lyödäkseen vielä kerran päätään mäntyyn sen sijaan, että alkaisi ajatella toisin. Voima tulee sisältä kun sitä ei enää käytä vääriin asioihin kuten itsensä inhoamiseen ja halveksumiseen. Joskus paistinpannu on yksi lysti. Ja sen tosiaan voi pyyhkäistä paperilla ja jättää pesemättä. 

Kyllä niin. Mutta kaikilla ei voimia muuttaa itse elämäänsä. Tarvitsemme toisia. Kenenkään ei pitäisi jaksaa yksin pärjätä. Puhun vain omista kokemuksista. Olet oikeassa, että on hyvä terveellä tavalla rakastaa itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia väsyneille. 

Ei välttämättä niin hyvä toive kuin luulisi. Ihminen kun haaskaa ne lisävoimansa lyödäkseen vielä kerran päätään mäntyyn sen sijaan, että alkaisi ajatella toisin. Voima tulee sisältä kun sitä ei enää käytä vääriin asioihin kuten itsensä inhoamiseen ja halveksumiseen. Joskus paistinpannu on yksi lysti. Ja sen tosiaan voi pyyhkäistä paperilla ja jättää pesemättä. 

Kyllä niin. Mutta kaikilla ei voimia muuttaa itse elämäänsä. Tarvitsemme toisia. Kenenkään ei pitäisi jaksaa yksin pärjätä. Puhun vain omista kokemuksista. Olet oikeassa, että on hyvä terveellä tavalla rakastaa itseään. 

Tuo on totta, että yksin ei pidemmän päälle vain pysty / kykene eikä jaksa vaikka kuinka yrittäisi ja aikansa pitäisi normaalia toivoa yllä, että se kaikki oma ponnistelu vielä jonain päivänä tai kenties jo huomenna tuo toivottua muutosta. Mutta ei.

Ketjussa jo mainittu "tyhjän saa pyytämättäkin" on todella kuvaava fraasi tai elämänviisaus whatever. Jossain vaiheessa sitä vaan ymmärtää ettei mikään tule muuttumaan määräänsä enempää pelkillä omilla toimilla ja se on sama vaikka seisoisi päällään ja vääntäisi itsensä solmuun.

Jotkut toki viihtyy parhaiten yksin ja omaavat erakkomaisemman luonteen ja he tietenkään ei niin kaipaakaan elämäänsä sellaisia asioita joihin muilla ihmisillä on vaikutusta vaan ennemminkin päinvastoin. Monille yksin eläminen, yksin pärjääminen ja yksin oleminen on kuitenkin todella tuhoisaa etenkin pidemmän päälle. Lisäksi tuo vaatii monilta todella suurta sopeutumista ja ihan ajatusmallien muuttamista joka tietenkin sitten lopulta vaan ruokkii sitä yksinoloa, koska eihän sitä enää jossain vaiheessa ole oikein minkäänlaisia sosiaalisia taitojakaan kun eihän niitä pääse ylläpitämään. Jopa normaali puhetaitokin alkaa rapautua kun ei ole ketään kenen kanssa jutella.

Tuossa vaiheessa sitä elämäniloa saa hakea jo ihan tosissaan.