Olen joskus todella saamaton. En ole tehnyt ruokaa kahteen päivään koska en jaksa pestä paistinpannua. Mikä minun on?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et huuhtele paistinpannua heti käytön jälkeen? Lähes 0 vaiva, lika irtoo ja pannu säilyy hyvänä ikuisesti kun ei tarvitse pesuaineilla läträtä.

Sitähän se kysy! Huomasitko, että ap hautoo myös itsemurhaa? Muita hyviä vinkkejä, milnkälaista tiskiharjaa suosittelet?

Vierailija kirjoitti:

Osta air fryer niin ei tarvitse käyttää paistinpannua.

Sen peseminen jokaisen käytön jälkeen on paljon työläämpää kuin paistinpannun pesu.

Laiska looseri yksinkertaisesti. Matka jonnekin aurinkoon piristäisi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla käy harvemmin noin, mutta sen sijaan sitä useinkin etten jaksa vaan ottaa paistinpannua kaapista esille (tai kattilaa) jotta tekisin ruokaa vaikka olisin jo ostanut ne raaka-aineetkin. Sitten vaan närpin kylmänä esim ne nakit joista piti tehdä kastike ja perunat päätyy lopulta biojätteeseen tai ei edes sinne vaan normiroskikseen, koska en vaan jaksa mitään bioroskiksia kun sitäkin tulee niin vähän ja se haisee ja silti pitäisi jaksaa käydä tyhjentämässä liki joka päivä ja aivan sama. Tuskin se maailmaa tuhoaa ja jos tuhoaa niin sitten tuhoaa kun pienestä se oli kiinni.

Mielenkiinto on oikeastaan kaikkeen ihan nolla ja mitään ekstraa ei ainakaan viitsi eikä jaksa eikä ainakaan jos se on jokin pakko. Välillä sitten yllättää ihan itsensäkin ja jaksaa vaikka mitä kunnes taas vajoaa samaan saamattomuuteen kun ei se energia tuonut mitään pysyvää muutosta mihinkään.

 

Nakit ja potut voi tehdä pikana mikrossa tai airfryerissä. Kuka ny jaksaa paistaa..

Vierailija kirjoitti:

Laiska looseri yksinkertaisesti. Matka jonnekin aurinkoon piristäisi.

Rakastuminen piristäisi myös

Aloitus 0/5 trollaus. Ei todellakaan mene läpi.

Laadukasta paistinpannua esim tefal ei oikeastaan tarvi pestä, vaan pyyhkäisee paperilla. Kun ottaa uuden pannun käyttöön,  sen voi ohjeen mukaan öljytä ennen ensimmäistä käyttöä mutta sitten toimii kuin unelma. Metallisia lastoja ei tietenkään suositella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori nainen jonka pitäisi rakentaa elämäänsä, treffailla, olevansa paskan tärkeä ja kuvitella että elämässä on taikaa ja elää kiireisenä. 

En ole mitään tuota vaikka haluaisin. Olen todella huonossa jamassa monella tapaa. Lääkäriltä olen saanut lääkkeitä. Onneksi sain myös rauhoittavia jotka vievät tajun kankaalle. -ap

Mieti mitä itse elämältä haluat ja unohda ulkoapäin tulevat normatiiviset odotukset. 

T. "Väärin" elänyt, mutta silti ihan onnellinen entinen nuori nainen. 

 

 

No jaa. Mä olen kanssa entinen nuori nainen joka haistatti monille ulkoapäin tulleille normatiivisille odotuksille, koska kuvittelin että niin kuuluu tehdä jos ei elä parisuhteessa jne jotta voi ns säilytttää kasvonsa. Tavallaan siis happamia sanoi

Kuulostaa sille että olit aika lapsellinen ikäiseksesi ja silloin et ollut valmis perhettä hankkimaan. Näin se elämä menee. Toivon että löydät jotain muuta sisältöä elämääsi joka saa sinut tuntemaan itsesi merkittäväksi. Tosin vahvasti kuulostaa masennukselta minun korvaani. 

Ap. Kuulostat mieheltäni. Töissä ja ystävien nähden suorittaa, kotona makaa sohvalla ja tilaa ruokaa kun ei viitsi muutakaan. Paitsi ehkä se että sinä kuulostat sille että haluat tehdä asialle jotain. Mitä jos kutsuisit jonkun kylään? Saisiko se sinut liikkeelle? Ehkä siitä voisi alkaa kodin pitäminen taas siistinä. Hidasta töissä jos se saa sinut liian väsyneeksi. Tiedätkö milloin välinpitämättömyytesi alkoi? Tai saamattomuus siis. Tapahtuiko silloin jotain erikoista? 

Vierailija kirjoitti:

Aloitus 0/5 trollaus. Ei todellakaan mene läpi.

Ai sinun tarkan filtterin? Sun oikeasti kantsii hankkia joku muu harrastus kun vauva palstan plärääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaamosmasennus?

 

Ympärivuotinen lähes tulkoon mutta kyllä se pahenee tähän aikaan vuodesta. Olen yksinkertaisesti sairas yksilö enkä usko että jaksan tätä taas uutta seuraavaa vuotta. Ap 

Toivon kuitenkin, että jaksat. Meitä on muitakin. Saat uutta voimaa

Vierailija kirjoitti:

Laiska looseri yksinkertaisesti. Matka jonnekin aurinkoon piristäisi.

Tuosta kommentista olisi kiva, kun joutuisit vastuuseen. Mene ilkeilemään muualle

Vierailija kirjoitti:

Osta air fryer niin ei tarvitse käyttää paistinpannua.

Sen peseminen vasta herkkua onkin 🙄

Eikö sinulla ole kattiloita tai mikroa?

Vierailija kirjoitti:

Mun piti vaihtaa pari kukkaa isompaan ruukkuun keväällä ja istuttaa parit siemenestä kasvattamani taimet oikeaan ruukkuun samaten kuin muutama vesilasissa juuria kasvattanutta poikastakin. No se mullan hakeminen jäi ja jäi kunnes sitten joskus elokuussa sain sitä haettua. Nyt se multapussi on ollut toista kuukautta tuossa lattialla eikä tässä vaiheessa vuotta edes kannata alkaa mullanvaihtoon. Lisäksi ne siemenestä kasvattamani taimetkin kuoli jo ja nuo juuria kasvattamassa olleet on kellastuneet pystyyn.

Kuten huomaat tyhjän saa pyytämättäkin eli ei kannata vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaamosmasennus?

 

Ympärivuotinen lähes tulkoon mutta kyllä se pahenee tähän aikaan vuodesta. Olen yksinkertaisesti sairas yksilö enkä usko että jaksan tätä taas uutta seuraavaa vuotta. Ap 

Samat mietteet. Kun olisikin riittävän tehokkaita lääkkeitä ettei tarttis varmasti enää herätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiska looseri yksinkertaisesti. Matka jonnekin aurinkoon piristäisi.

Rakastuminen piristäisi myös

Oih, se olisi ihanaa. Toisaalta ihan sekin jo piristäisi, että olisi edes jonkinlainen sosiaalinen elämä mutta ei sitäkään varmaan enää jaksaisi. Kuten ei jaksaisi lähteä mihinkään reissuunkaan. Eikä sitä jaksaisi tuota rakastumistakaan ja siis varsinkaan jos se etenisi parisuhteeksi tai edes molemminpuoliseksi ja todelliseksi eikä olisi vain yksipuolista kaukomallia omassa päässä.

Missä hiton vaiheessa kaikki menikään näin pieleen eikä mikään enää kiinnosta eikä mitään jaksa ihan sillai oikeasti vaikka ajatuksen tasolla kaikenlaista sisältöä elämäänsä vielä kaipaakin?

Menisin ko. tilanteessa lääkäriin.

Toiminnanohjauksen ongelmat ratkeavat mulla pilkkomalla osiin. Esim. paistinpannun peseminen: 1. Muut tiskit pois altaasta 2. pannu altaaseen likoamaan. 3. Pesuaineen ja tiskiharjan etsiminen 4. Pannun pesu 5. Pannun kuivaus

Joka vaiheen jälkeen tarvittaessa kunnon tauko ja jokin palkinto itselle, esim biisien kuuntelua sohvalla maaten.

Vierailija kirjoitti:

Mulla käy harvemmin noin, mutta sen sijaan sitä useinkin etten jaksa vaan ottaa paistinpannua kaapista esille (tai kattilaa) jotta tekisin ruokaa vaikka olisin jo ostanut ne raaka-aineetkin. Sitten vaan närpin kylmänä esim ne nakit joista piti tehdä kastike ja perunat päätyy lopulta biojätteeseen tai ei edes sinne vaan normiroskikseen, koska en vaan jaksa mitään bioroskiksia kun sitäkin tulee niin vähän ja se haisee ja silti pitäisi jaksaa käydä tyhjentämässä liki joka päivä ja aivan sama. Tuskin se maailmaa tuhoaa ja jos tuhoaa niin sitten tuhoaa kun pienestä se oli kiinni.

Mielenkiinto on oikeastaan kaikkeen ihan nolla ja mitään ekstraa ei ainakaan viitsi eikä jaksa eikä ainakaan jos se on jokin pakko. Välillä sitten yllättää ihan itsensäkin ja jaksaa vaikka mitä kunnes taas vajoaa samaan saamattomuuteen kun ei se energia tuonut mitään pysyvää muutosta mihinkään.

 

Onko tuo sitä kaksisuuntaista?