Muistaako teidän terapeutit asioitanne? Terapeuttini ei kirjoita mitään ylös eikä muista oikein mitään
Välillä turhauttaa koska kuitenkin pitkäaikainen terapia kyseessä ja haluaisin todella saada irti jotain.
Terapeutillani on valtavasti asiakkaita, kalenteri täynnä. Ei kirjoita käynnillä ylös mitään. Ei muista paljoa asioistani mutta onko sillä mitään väliä?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen kävi kaupungin terapiassa. Tilasin merkinnät. Oli kirjannut aivan kaiken yksityiskohtaisesti. Jopa minun asioitani.
En tykännyt, kun olivat kaikki kaupungin järjestelmässä. Varmaan myös kannassa.
Huoh, ei ole mitään "kaupungin terapiaa", ei julkisella anneta psykoterapiaa vaan höpötellään psykiatriselle sairaanhoitajalle tai jollekin kriisipsykologille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kuitenkin tuttavallinen vaikka ei muistaisi sinun ongelmia.
On joo. Muistaa tietenkin minut mutta punainen lanka täytyy löytää aina uudestaan ja haluaisin ehkä koko homman olevan syvempää ja että sillä on jokin selkeä tavoite.
Nyt vain puhun milloin mitäkin ja käynti on todella nopeasti ohi.
Jokin minua tässä häiritsee. Traumat ovat valtavan syviä. Siksi kai odotin jotain enemmän kuin vain tätä.
Ap
Höpöttelet ja terapeutti näyttelee että häntä kiinnostaa, siitähän sinä maksat
"No siis, ei hän nyt aivan ulapalla ole asioistani mutta muistuttelen kyllä joka käynnillä jostain. Yleensä mietin mielessäni että kun hän sanoo jotain niin mietin, että tästä puhuttiin viimeksikin ja hän puhuu kuin ei muistaisi meidän keskustelleen asiasta.
Ihan turhaa löpinää se suurimmaksi osaksi on ja sitten kun pääsen vauhtiin niin aika loppuu ja seuraavalla kerralla taas joku aihe joka on sydämellä. Mutta ei oikein ole sellaista linjaa paitsi että minä voisin paremmin. Ap"
Se on varmaan tuo psykodynaaminen suuntaus, joka on tuollaista vapaata tajunnanvirtaa ja terapeutin rooli on passiivinen. Jäin miettimään, mitä kognitiivisia elementtejä on ollut. Teettekö harjoitteita tai tehtäviä? Kannattaa ihan suoraan sanoa siellä terapiassa miltä sinusta tuntuu. Jos terapeutti on hyvä, hän osaa ottaa sen vastaan ja voitte keskustella siitä ja asiat alkavat sujua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kuitenkin tuttavallinen vaikka ei muistaisi sinun ongelmia.
On joo. Muistaa tietenkin minut mutta punainen lanka täytyy löytää aina uudestaan ja haluaisin ehkä koko homman olevan syvempää ja että sillä on jokin selkeä tavoite.
Nyt vain puhun milloin mitäkin ja käynti on todella nopeasti ohi.
Jokin minua tässä häiritsee. Traumat ovat valtavan syviä. Siksi kai odotin jotain enemmän kuin vain tätä.
Ap
Kuulostaa siltä, että ei ole ihan oikeanlainen terapeutti sinulle, tai koko terapia vähän vääränlaista.
En ole terapeutti mutta luonteeltaan terapeuttista työtä tekevä julkisen sektorin psykologi. Viimeksi eilen kävin tiukkaa keskustelua esihenkilön kanssa siitä miksi en voi ottaa asiakkaita liukuhihnalla enkä kirjata 10 minuutissa ranskalaisilla viivoilla jonkun peruskaavan mukaan, vaan pitää oikeasti kirjata jotain siitä mitä asiakas kertoi. Joku "keskusteltu perhesuhteista" ei välttämättä auta minua palauttamaan mieleen mistä oikeasti on puhuttu tai mitä kysymyksiä/näkökulmia olen ajatellut olennaisiksi esittää kun päästään jatkamaan.
Ottaisin asian puheeksi terapeutin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen kävi kaupungin terapiassa. Tilasin merkinnät. Oli kirjannut aivan kaiken yksityiskohtaisesti. Jopa minun asioitani.
En tykännyt, kun olivat kaikki kaupungin järjestelmässä. Varmaan myös kannassa.
Huoh, ei ole mitään "kaupungin terapiaa", ei julkisella anneta psykoterapiaa vaan höpötellään psykiatriselle sairaanhoitajalle tai jollekin kriisipsykologille.
Pitkiä psykoterapioita ei tosiaan juurikaan tarjota julkisella, lähinnä erikoissairaanhoidossa jos sielläkään. Mikä on perseestä, koska tällöin psykoterapia on tarjolla vain varakkaammille tai pitkäaikaisesti toimeentulotuella oleville, mutta ei esim. opiskelijoille rai pienituloisille työssäkäyville. Mutta kyllä julkiselta terapioita saa, esim. ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, interpersoonallisen terapian jaksoja, traumafokusoitua lyhytterapiaa, psykofyysistä fysioterapiaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen kävi kaupungin terapiassa. Tilasin merkinnät. Oli kirjannut aivan kaiken yksityiskohtaisesti. Jopa minun asioitani.
En tykännyt, kun olivat kaikki kaupungin järjestelmässä. Varmaan myös kannassa.
Huoh, ei ole mitään "kaupungin terapiaa", ei julkisella anneta psykoterapiaa vaan höpötellään psykiatriselle sairaanhoitajalle tai jollekin kriisipsykologille.
Pitkiä psykoterapioita ei tosiaan juurikaan tarjota julkisella, lähinnä erikoissairaanhoidossa jos sielläkään. Mikä on perseestä, koska tällöin psykoterapia on tarjolla vain varakkaammille tai pitkäaikaisesti toimeentulotuella oleville, mutta ei esim. opiskelijoille rai pienituloisille työssäkäyville. Mutta kyllä julkiselta terapioita saa, esim. ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, interpersoonallisen terapian jaksoja, traumafok
En ole rikas ja käyn töissä. Toimeentulotukea en saa. Kela korvaa ja minulle jää omavastuu joka on kyllä silti helvetin kallis eli yli 200€ kuukaudessa kun juttelen 45 min kerran viikossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin terapeuttia jos ei tuohon saada keskustelulla muutosta. Hän on ylibuukannut tai ylikuormittunut jostain omassa elämässään ja ei tee työtään kunnolla. Miten voi auttaa ja saada asiakkaalle kuunnellun olon, jos ei muista tärkeitä asioita? Asiakkaasta ja hänen asioistaan pitäisi jäädä jonkunlainen kuva mieleen niin että se muodostaa tarinan aikajanalla. Jos ei sellaista ole, niin hän on aivan kujalla siitäkin, miten edistyt prosessissa. Sinä siitä maksat tai jos kela maksaa, niin käytät kumminkin aikaa ja energiaa siihen, että yrität auttaa itseäsi.
Tiedä vaikka ei edes kuuntelisi.
Raha niille on tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin terapeuttia jos ei tuohon saada keskustelulla muutosta. Hän on ylibuukannut tai ylikuormittunut jostain omassa elämässään ja ei tee työtään kunnolla. Miten voi auttaa ja saada asiakkaalle kuunnellun olon, jos ei muista tärkeitä asioita? Asiakkaasta ja hänen asioistaan pitäisi jäädä jonkunlainen kuva mieleen niin että se muodostaa tarinan aikajanalla. Jos ei sellaista ole, niin hän on aivan kujalla siitäkin, miten edistyt prosessissa. Sinä siitä maksat tai jos kela maksaa, niin käytät kumminkin aikaa ja energiaa siihen, että yrität auttaa itseäsi.
Tiedä vaikka ei edes kuuntelisi.
Raha niille on tärkein.
Rahan takiahan sitä muutkin työtään tekee. 🤦🏻
Vapaaehtoistyöt on sitten ihan oma juttunsa.
Tuota juuri tarkoitan, ettei kaikilla ole varaa maksaa 200e/kk psykoterapiasta, joten se on varsin epätasa-arvoisesti saatavilla, ei tarpeen vaan rahatilanteen mukaan.
Tämäpä juuri ja monet puhuvat täyttä paskaa sinne tietoihin.