Mistä tiedän olenko huono opettaja?
Olen aineenopettaja yläasteella. Tiedän, että jotkut oppilaat ja luokat pitävät tunneistani, mutta tiedän myös, että monet eivät. Tänä vuonna mulla on 7.-luokkalaista, jotka mm. tunnilla arvostelevat opetustani, esim. koearvosanoja, opetukseni aiheita, jne. Yksi oppilas oli kahtena eri kertana kirjoitusharjoituksessa kertonut (minulle), että ei pidä minun tunneistani, ja saadessaan olla hetken opettajan roolissa luokan edessä, hän järjesti äänestyksen ja kysyi luokalta, kuka tykkäsi enemmän matikasta ja kuka minun aineestani. Matematiikka voitti murskaluvuin...
Olen mielestäni aika tiukka opettaja, mutta misyä voi johtua, että jopa 12-vuotiaat kehtaavat tuolla tavalla kyseenalaistaa opetukseni ja auktoriteettini? Onko kenelläkään mitään arvauksia tai näkemyksiä? Haluaisin jotenkin kehittyä, mutta aika vaikeaa lähteä liikkeelle nollasta.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tehnyt työtä kauan?
Voisit tehdä oppilaille itsearviointilomakkeen (paperille tai johonkin sovellukseen). Siellä voisi olla kysymyksiä oppilaan tavoitteisiin, vahvuuksiin ja heikkouksiin liittyen mutta myös kysymyksiä opetuksesta. Palaute voi olla yläkoulussa laidasta laitaan, mutta jos samat asiat toistuvat, niitä kannattaa alkaa työstää. Hyvä, että haluat kehittyä ammatissasi.
T. Yläkoulun äikän ope
Tämä on viides opetusvuoteni yläasteella, mutta minulla on kokemusta myös aikuisopetuksesta. Olen lähes joka vuosi pyytänyt oppilailta palautetta, mutta se on yleensä etupäässä positiivista. Joskus sanotaan, että en ole aina tarpeeksi tiukka ja joskus, että tunnit ovat melko helppoja. Suurin osa oppilaista kuitenkin pitää tasoa juuri sopivana ja jotkut jopa vaikeana. En ihan tosissani tiedä, mitä muuttaa. Olen alkanut aja
Niin et siis osaa muuttaa tyyliäsi opettaa ? Jotkut opettajat vain ovat huonoja, eivätkä tajua sitä. Opettajien pitäisi jo tulla sieltä kansakoulusta tälle vuosituhannelle, jos jotain opetetaan eli uutta asiaa ei opettaja kysele vaan oppilaat, niin kuin aikuiskoulutuksessa, ei toisinpäin, oppilaat tietää mikä väitetyssä asiassa herättää kysymyksiä ja voivat jopa kyseenalaistaa, sinun pitää siis perustella oikeaksi se mitä väität
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tehnyt työtä kauan?
Voisit tehdä oppilaille itsearviointilomakkeen (paperille tai johonkin sovellukseen). Siellä voisi olla kysymyksiä oppilaan tavoitteisiin, vahvuuksiin ja heikkouksiin liittyen mutta myös kysymyksiä opetuksesta. Palaute voi olla yläkoulussa laidasta laitaan, mutta jos samat asiat toistuvat, niitä kannattaa alkaa työstää. Hyvä, että haluat kehittyä ammatissasi.
T. Yläkoulun äikän ope
Tämä on viides opetusvuoteni yläasteella, mutta minulla on kokemusta myös aikuisopetuksesta. Olen lähes joka vuosi pyytänyt oppilailta palautetta, mutta se on yleensä etupäässä positiivista. Joskus sanotaan, että en ole aina tarpeeksi tiukka ja joskus, että tunnit ovat melko helppoja. Suurin osa oppilaista kuitenkin pitää tasoa juuri sopivana ja jotkut jopa vaikeana. En ih
Niin et siis osaa muuttaa tyyliäsi opettaa ? Jotkut opettajat vain ovat huonoja, eivätkä tajua sitä. Opettajien pitäisi jo tulla sieltä kansakoulusta tälle vuosituhannelle, jos jotain opetetaan eli uutta asiaa ei opettaja kysele vaan oppilaat, niin kuin aikuiskoulutuksessa, ei toisinpäin, oppilaat tietää mikä väitetyssä asiassa herättää kysymyksiä ja voivat jopa kyseenalaistaa, sinun pitää siis perustella oikeaksi se mitä väität
Oppilaita ei useinkaan kiinnosta opetettu asia eikä varsinkaan kyseleminen siitä. Mieluiten haluaisivat vaan olla puhelimillaan ja katsella lyhytvideoita.
Oppilaat ovat muuttuneet röyhkeämmiksi. Sanotaan ääneen mitä sylki suuhun tuo ja vanhemmat komppaa. Harvalla on tatsia teiniinsä kotonakaan, niin ne haistattelee vanhemmilleenkin.
Pääosin kivoiksi mielletään opettajat, jotka eivät pidä kuria, päästävät aiemmin tunneilta, antavat istua missä vaan jne. Ne jotka pitävät kiinni istumajärjestyksistä (jotta opitaan työskentelemään kaikkien kanssa), antavat läksyjä, vaativat siivoamaan jälkensä, kieltävät kännykät ja kiroilemisen ovat /c:stä. Halutaan helppoutta eikä ymmärretä, että opettaja on opettamassa heidän parhaakseen, ei vitt umaisuuttaan.
Ei siis kannata ottaa itseensä vaikka ymmärrän että harmittaa. Kaikkia ei voi miellyttää. Toki vinkkejä voi ottaa ja kokeilla eri juttuja, mutta kyllähän se opetussuunnitelma määrää mitä siellä pitäisi tunneilla tehdä.
Kokemus tuo varmuutta ja sama tuntisuunnitelma voi toisella ryhmällä saada ihan eri vastaanoton kuin toisella. Learning by teachig-menetelmä käyttöön vaan.
Tsemppiä!
Nykyään nuoret ja nuoret aikuisetkin on monet ihan mahdottomia. Vaativat opettajilta ihan ihme asioita, mutta eivät ole itse valmiita tekemään mitään oppimisensa eteen.
Ehkä olemuksesi ei viesti sitä, mitä itse luulet. Oletko aito? Lapset tunnistava helposti ärsyttävät roolit. Voit myös herättää luottamusta sillä, että kerrot heille näistä ajatuksista. Joskus voi syntyä hyvä keskustelu, jos kertoo rehellisesti, että haluaisin, että teillä olisi täällä mukavaa jne. Tai pyytää paperille kirjoittamaan, minkälainen opetus motivoi heitä. Mitä he toivoisivat sinulta lisää?
Kuulluksi tuleminen voi joskus suttaa myös oppilaita.
T. Ope
Oppilaat ovat näköjään löytäneet heikon kohtasi ja käyttävät sitä sinun kiusaamiseesi.
Nyt lopetat palautteiden kyselyn, etkä todellakaan anna enää vastaavanlaisiin äänestyksiin mahdollisuutta. Jos joku pyrkii arvioimaan sinua, viestisi olkoon, että kiviäkin kiinnostaa.
Tässä ei ole kyse opetustaidostasi vaan auktoriteetin puutteesta.
Suurin osa yläkoululaisista ei ole kykeneviä antamaan analyyttista palautetta. He antavat palautetta sen mukaan, miltä heistä tunneilla tuntuu. Heistä ei oikeasti tunnu kivalta, jos opettaja on heikko, epävarma ja hyväksyntää vailla. Pitää löytää tasapaino huumorin ja toisaalta kurin ja järjestyksen välillä.
T. Yläkoulun opettajana 24 v.
No, omasta mielestäni en ole heikko, epävarma tai hyväksyntää vailla ennen yllä kuvattuja tilanteita. Sen takia yleensä menen ihan puihin, kun tuollaista tapahtuu, ja sitä tapahtuu epäsäännöllisen säännöllisesti. Ymmärtäisin, jos olisin jotenkin "anteeksi, että olen olemassa" -tyyppinen henkilö, mutta en ainakaan omasta mielestäni ole. Juuri siksi en tajua.
Seiska- ja kasiluokkalaisten kanssa on ongelmia, ysiluokkalaisten kanssa ei koskaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No, omasta mielestäni en ole heikko, epävarma tai hyväksyntää vailla ennen yllä kuvattuja tilanteita. Sen takia yleensä menen ihan puihin, kun tuollaista tapahtuu, ja sitä tapahtuu epäsäännöllisen säännöllisesti. Ymmärtäisin, jos olisin jotenkin "anteeksi, että olen olemassa" -tyyppinen henkilö, mutta en ainakaan omasta mielestäni ole. Juuri siksi en tajua.
Seiska- ja kasiluokkalaisten kanssa on ongelmia, ysiluokkalaisten kanssa ei koskaan.
Ap
No, oppilaat kokeilevat usein monenlaista ja etsivät sitä heikkoa kohtaa. Kun olet mennyt puihin, olet paljastanut heikon kohtasi oppilaille ja he ovat todenneet, että tämä toimii. Se, että kyselet täällä hyvyytesi perään, kertoo, että heikkoutesi on todellinen.
Opettajan työssä on eduksi paksun nahan lisäksi hyvä itsetuntemus. On paras olla itse tietoinen heikoista kohdistaan, työstää niitä ja varautua.
Eräs kollegani on tahtomattaan lapseton. Häntä on yritetty kiusata siitä. Lapset voivat olla julmia.
Useimmiten ysiluokkalaiset ovat jo kypsempiä. Heillä ei ole enää niin kovaa tarvetta koetella opettajaa. Tämä on erittäin tyypillistä.
T. Yläkoulun opettajana 24 v.
Minua auttaa empatia. Sisäinen ja ulkoinen. Ajattelen että tuollaisella lapsella on asiat tosi huonosti. Alan kohdella häntä erityisellä rakkaudella. Se on itselle rauhoittavaa ja sopivast hämmentää kohdetta. kerrot ääneen että jos tarvitsee apua opiskeluun niin se järjestyy. Sitten kysyt tuon jälkeen että x, tarvitsetko esimerkiksi sinä?
Tai että se ja tää ajatus on yleinen näissä.. x, mitä mieltä sinä olet?
Ihan keveä silmätikku. Lempeä.
"Niin et siis osaa muuttaa tyyliäsi opettaa ? Jotkut opettajat vain ovat huonoja, eivätkä tajua sitä. Opettajien pitäisi jo tulla sieltä kansakoulusta tälle vuosituhannelle, jos jotain opetetaan eli uutta asiaa ei opettaja kysele vaan oppilaat, niin kuin aikuiskoulutuksessa, ei toisinpäin, oppilaat tietää mikä väitetyssä asiassa herättää kysymyksiä ja voivat jopa kyseenalaistaa, sinun pitää siis perustella oikeaksi se mitä väität"
Hahhah, tämä oli hauska. Taidankin vetää vaikka lauseopin ensi kerralla kasiluokkalaisille niin, että kysyn, mitä he haluavat tietää lauseen rakenteesta. Näin toimien voin varmaan siirtyä seuraavaan aiheeseen jo viiden minuutin päästä.
Btw, murrosikäiset oppilaat haluavat, että opettaja kertoo tavoitteet ja asiat selkeästi. Onneksi nyt on taas alettu tajuta, että oppilaat kaipaavat nimenomaan opettajan ohjausta ja neuvoja.
T. Yläkoulun opettajana 24 v.
Ysiluokkalaiset osaavat jo yleensä käyttäytyä. Seiskat ja kasit ovat hemmetin ärsyttäviä, varsinkin ne, jotka saavat vielä kotoa tukea koulun ja opettajan kritisoimiseen.
Minun neuvoni on, että älä kysele palautteita, äläkä välitä yhtään keskenkasvuisten mielipiteistä. Komennat lapsoset vain omille paikoilleen ja jatkat kylmästi opetusta. Kasvattajan tehtävä ei ole olla kiva, vaan katsoa, että kaikki saavat opiskella rauhassa, ketään ei kiusata ja että koulun järjestyssääntöjä noudatetaan.
Yläkoulun ope
Jos ei ole sellaista luontaista auktoriteettia jonka avulla voisi estää oppilaita hyppimästä silmille niin toinen vaihtoehto on tiukan perinteisen kurin käyttöönotto. Yksinkertaiset selvät komennot ja jos oppilas niitä vähänkin uhmaa, niin antaa rangaistuksen heti siinä paikalla.