Anna lapsella olla tylsää!

Ja sain viihan niiltä vanhoilta mammoilta siellä. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kun on pelit ja vehkeet ei osata käyttää mielikuvitusta. Ei viitsitä rakentaa majoja tms.



Mutta mitä esim. musiikkiin tulee, mä olen taas sitä mieltä, että juuri lapselle tulisi soittaa mahdollisimman paljon erilaista musiikkia.

Vierailija:

Ja sain viihan niiltä vanhoilta mammoilta siellä. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kun on pelit ja vehkeet ei osata käyttää mielikuvitusta. Ei viitsitä rakentaa majoja tms.

Mutta mitä esim. musiikkiin tulee, mä olen taas sitä mieltä, että juuri lapselle tulisi soittaa mahdollisimman paljon erilaista musiikkia.

ei ne automaattisesti sulje toisiaan pois. Me ei meinata saada lapsia sisälle täällä, usein ollaan ns. ilonpilaajia, kun leikit pitää lopetaa ja sisälle tulla.

Onhan tästä ollut juttua vaikka missä, terapeutit pyytää vanhempia kestämään vähän enemmän sitä lasten " mullontylsää" -narinaa, että lapsille kehittyisi oma-aloitteisuutta ja mielikuvitusta. Enkä usko, että tässä on kyse ainoastaan niistä vanhemmista, jotka nakittaa lapsen päiväksi telkun ääreen, vaan myös niistä, jotka keksivät lapselleen (vaikka kehittävääkin) tekemistä päivän jokaiselle hetkelle. Tuli mieleen myös nämä kodinviihdytysautomaatit, jotka eivät hyväksy, että äiti tekee kotitöitä, kun lapsi on hereillä. :)



Takaisin mihinkään maaseutuidylliin tuskin on tarpeen mennä, onhan ne kaupunkilaislapsetkin kekseliäitä käyttämään ympäristöään, jos siihen tarjotaan mahdollisuuksia. Muistan kyllä itsekin lapsena kokeneeni hetkiä, jotka tuntuivat venyvän loputtomiin, mutta eivät ne mua ainakaan ole ihmisenä huonommaksi tehneet. Henkkoht olen oppinut silloin nauttimaan pienistäkin asioista, tuulenvireestä kasvoilla, kesän tuoksuista ja ihan vaan olemisesta. Eikös pysähtyminen ja hetkestä nauttiminen ole nykyään ihan aikuistenkin ongelma? ;)

Kyllä lasten elämässä voi olla sitä viihdettäkin. Meillä ei kuopus enää nuku päiväunia, mutta rauhoittumishetken haluan pitää. Silloin katsotaan vaikkapa yksi video/dvd.

Sama oli esikoisen kohdalla, ja ihan normaali nuorukainen siitä on kasvanut, vaikka kerran päivässä videon katsoi.

Vierailija:

Ja sille, joka valitti, että lapset eivät viihdy maalla on jo käynyt niin, että lapsille on aina järjestetty tekemistä eivätkä ne enää osaa sitä itse keksiä. Ja sitten nuristaan.

Kaupungissa mekin asutaan ja on pelit ja vehkeet, mutta kuten joku sanoi, niiden ei tarvitse olla koko ajan päällä. Eikä aina silloinkaan, kun lapsi itse haluaa. Lapset on tosi omatoimisia ja kekseliäitä, enkä muista koskaan kuulleeni, että olisivat valittaneet, ettei ole mitään tekemistä!

Vauvaharrastuksista vielä: Ne on tietysti ihan ok, mutta ihan oikeasti, ei ne vauvat mitään harratuksia todellakaan tarvitse, äidithän siitä nauttii. Esikoiseni oli vuoden vanhanakin muskarissa vielä koko ajan haavi auki, niin kuin kaikki muutkin, elleivät juosseet jossain taustalla ympyrää, kun äidit leikkivät. Toisen kanssa en sitten edes vaivautunut enää koko muskariin. Nyt molemmat rakastavat musiikkia ja tanssia.

Telkkaria lapsi on vinkumassa useinkin, mutta en anna periksi. Vauvaharrastuksissa käydään ja voin ilomielin myöntää, että äidin takiahan siellä käydään ;-)

Jos lapsi tottuu siihen, että kaikki tekeminen on aikuisen ideoimaa ja ohjaamaa, hänen mielikuvituksensa kärsii.



Tottahan se toki on niinkin, että aikuisen läsnäolo ja mielenkiinto on myös tärkeää, eli molemmat ääripäät ovat pahasta: yliaktiivinen äiti ja toisaalta sellainen, joka ei koskaan kannusta lastaan leikkiin ja ei koskaan leiki lapsensa kanssa.

Ehkä se on sitä SINULLE, mutta lapselle ei; hirveä viriketulva pienille aivoille. Istuu kyllä paikallaan, mutta aivoissa myrskyää... Lepohetken idea on nimenomaan lepo pääkopalle. Kysy keneltä vaan lapsialan ammattilaiselta, näin on.

Omia lapsia on kaksi, mä en heitä viihdytä enkä ole sen takia olemassa että sitä viihdykettä keksisin. Mutta meillä touhutaan silti paljon, niin ulkona kuin sisälläkin. Tehdään asioita yhdessä, kolmistaan, kahdestaan tai vaikkapa kaikki yksin omia hommia. Nuorempi lapsista on se joka ihan selvästi vetäytyy välillä yksin touhuamaan ja kaipaa rauhaa.

Mutta ollaan me ostettu lapsille tavaroita ihan senkin takia, että heillä on sitä tekemistä ja saavat touhuilla sen parissa mistä tykkäävät.

Vierailija:

Ehkä se on sitä SINULLE, mutta lapselle ei; hirveä viriketulva pienille aivoille. Istuu kyllä paikallaan, mutta aivoissa myrskyää... Lepohetken idea on nimenomaan lepo pääkopalle. Kysy keneltä vaan lapsialan ammattilaiselta, näin on.

Ja mä hyvin usein itse olen siinä vieressä sohvalla sitä vidoota myös katsomassa. On ihanaa olla vierekkäin. Kyllä mä silti väitän että meille rauhoitutaan.

Tuskin tylsyyskään nyt mitään älykkyyttä ruokkii. Laiskoille /piheille vanhemmilla saadaan siis tylsyyden hyvyydestä nyt uusi tekosyy lasten harrastamottumuudelle. Taitaa olla niin, että on joskus pitääkin olla tylsää, kunhan ei ole aina.



Lapselta vaaditaan koulussa nykyään enemmän kuin meidän ikäluokilta, koska lapsen ikätoverit ovat tässä virike- ja harrastetulvassa keskimäärin kehittyneempiä kuin mitä me olimme samassa iässä. Tylsyydessä elävä lapsi jää kyllä ikätovereistaan helposti jälkeen monessa asiassa. Lisäksi jos lasta ei ole saatu innostettua mihinkään järkevään puuhaan ennen murrosikää, saattaa sekin kostautua?



Oikein valittujen tietokonepelien on muuten todettu olevan myös hyväksi lapsen äykkyyden kehittymiselle. Liiallisena sekin on tietenkin pahasta, koska vie aikaa esim. terveellisiltä liikuntaharrasteiltä.

kehittyä. Videossa on valmis kuva ja pureskeltu ajatus.

Minä olen juuri sellainen kotiäiti, joka olen vauvasta alkaen vienyt lapsia vauvajumppiin, vauvamuskareihin, jne. ja nyt kun ovat vähân isompia, niin sâännôllisiä harrastuksia on edelleenkin monta, sen lisäksi käymme todella usein uimassa, luistelemassa, lastenteatterissa, nâyttelyissä, kyläilemâssä, jne. eli olemme kyllâ todella aktiivinen perhe... MUTTA sitten kun ollaan kotona rauhassa, todellakin vaan ollaan. Lapset leikkivät itsekseen, minâ saatan olla tâssä koneella, laittaa ruokaa, tms. ja lapset todellakin keksivät leikkejä itsekseen. Opettajilta on aina tullut kehuja, ettâ lapsillamme on erityisen hyvä keskittymiskyky ja mielikuvitus. Kaikki lapsemme ovat myös kielellisesti erittâin lahjakkaita. Ja viihtyvät mökillä kuukaudenkin yhteen menoon eikâ mökillâmme ole televisiota, ei tietokonetta, ei pelikonsoleita. Eli vaikka koko perhe nautimme aktiivisuudesta, osaamme myös rauhoittua.

Katsoo tyyliin kahdesti viikossa pari jaksoa Muumeja tai jotain muuta ja alkaa sitten leikkiä omia leikkejään, joissa mukaillaan filmin tapahtumia, ja yhtäkkiä Nuuskamuikkunen onkin Röllin kanssa lentämässä kuuhun tai mummolassa yökylässä... Lapsi yhdistelee mielessään eri hahmoja ja tapahtumia ja ympäristöjä, keksii omia lisää ja nauttii leikeistään. Eikä liene ainoa laatuaan. Ei se ole niin mustavalkoista, että kirjat kehittää mielikuvitusta (niitäkin meillä luetaan päivittäin) ja videot näivettää sen.