Suostutteletteko lasta valitsemaan sukupuolelle "oikeanvärisen" vaatteen?

Koska totta puhuen kaupungilla näkee hyvin sukupuolittunutta pukeutumista edelleen.

Eihän tuo halua muuta kun mustaa ostaa. Vihjailin vaan, että haluatko oikeasti ostaa noin isot housut,nehän tippuu nilkkoihin. Halusi,no sitten ostetaan.

Suurin osa vanhemmista ostaa lapsilleen vaatteet kyselemättä mielipiteitä, ainakin ala-asteikäisille.

Tytöt tahtoo tykätä pinkistä ja muusta pirteästä ja pojat maanläheisistä väreistä. Malli tulee aikuisilta ja jonkin verran luontaista sukupuolille.

Sateenkaariväki haluaa rikkoa kaavan, mutta näin se silti menee. Pojat tykkää poikien jutuista ja tytöt tyttöjen jutuista.

En. Mut ympäristöstä tulee vahvana nämä vaikutteet niin kyllä sukupuolinormit iskostuu lapseen vaikka minä itse en niistä välittäisikään. Pienenä lapsena mun lapsi pukeutui hyvin sukupuolisensitiivisesti mut mitä vanhemmaksi tuli sitä enemmän ympäristö alkoi vaikuttaan ja nyt poikani pukeutuu ihan omasta tahdostaan poikien vaatteisiin ja "tyttömäisiin" ei pukeuduta, vaikka pari vuotta sitten tykkäsikin niistä.

Yleensä ostan nettikirppikseltä kassillisen vaatteita joista laitetaan eteenpäin ne, joista lapsi ei tykkää. Ja saavat kyllä ihan vapaasti valita millaisista tykkäävät. Kyllä tuo maku on kouluikään mennessä muodostunut aika tyypilliseksi omalle sukupuolelle molemmille, mutta pinkki kyllä kelpaa pojalle edelleen. 

Pojalla oli päiväkoti-ikäisenä suurin osa kavereista tyttöjä, ja kotona vain siskoja, joten halusi myös kaikkia pinkkejä kimaltavia juttuja, ja annettiin valita mitä halusi. Siinä eskari-iässä alkoi olemaan enemmän poikia kavereissa, ja koulun alettua käytiin keskustelu, että saatoki sen pinkin, jos haluaa, mutta on todennäköistä, että muilla pojilla ei ole pinkkiä ja joku saattaa sanoa siitä ilkeästi, ja juteltiin sitten siitä, että miten suhtautua siihen tilanteeseen.

Niinhän siinä sitten kävi, että ekalla kouluviikolla oli kuitenkin yksi päivä valinnut sitä pinkkiä, ja muut pojat olivat siitä naljailleet. Tuli sitten kotiin ja kertoi tapahtuneesta ja sanoi, ettei jatkossa enää halua pitää niitä. Siitä asti on valinnut sitten "poikamaisempia" asioita, mutta ollaan tehty selväksi, että kotona voi edelleen pitää ihan mitä tykkää ja valita niitä mitä haluaa. Pikku hiljaa ne mielenkiinnon kohteet on sitten muutenkin valuneet sinne, mistä ne kaverit, jotka nykyään on pääasiassa poikia, myös pitää.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt tahtoo tykätä pinkistä ja muusta pirteästä ja pojat maanläheisistä väreistä. Malli tulee aikuisilta ja jonkin verran luontaista sukupuolille.

Sateenkaariväki haluaa rikkoa kaavan, mutta näin se silti menee. Pojat tykkää poikien jutuista ja tytöt tyttöjen jutuista.

Oot ihan yhtä sekaisin kuin sateenkaariväki. Sukupuoli ei määritä kiinnostuksenkohteita kuten ajattelet. Sateenkaariväki taas ajattelee että kiinnostuksenkohteet määrittää sukupuolen. Eli ootko tosta samaa mieltä että jos poika tykkää pinkistä ja poneista niin se tarkoittaa että tämä poika onkin tyttö?

Vierailija kirjoitti:

Tytöt tahtoo tykätä pinkistä ja muusta pirteästä ja pojat maanläheisistä väreistä. Malli tulee aikuisilta ja jonkin verran luontaista sukupuolille.

Sateenkaariväki haluaa rikkoa kaavan, mutta näin se silti menee. Pojat tykkää poikien jutuista ja tytöt tyttöjen jutuista.

Miksi tietyt värit olisivat luontaisia eri sukupuolille?

Vierailija kirjoitti:

En. Mut ympäristöstä tulee vahvana nämä vaikutteet niin kyllä sukupuolinormit iskostuu lapseen vaikka minä itse en niistä välittäisikään. Pienenä lapsena mun lapsi pukeutui hyvin sukupuolisensitiivisesti mut mitä vanhemmaksi tuli sitä enemmän ympäristö alkoi vaikuttaan ja nyt poikani pukeutuu ihan omasta tahdostaan poikien vaatteisiin ja "tyttömäisiin" ei pukeuduta, vaikka pari vuotta sitten tykkäsikin niistä.

Surullista.

Kun poika oli pieni, lempivaatteissa oli paljon punaista ja muita kirkkaita värejä. Sitten iski varhaisteini-ikä ja musta kausi. Nyt nuorena aikuisena värivalinnoissa näkyy tyttöystävän vaikutus ja murretut värit. Pinkki ei kelvannut edes pienenä, siinä oli kuulemma "tyttöbakteereja".

Minun poikani valitsi juuri sellaisia vaatteita kuin huvitti ja väreistä viis. Joku lällätti hänelle, että on tyttöjen värinen pipo. Poika totesi, että miksi ne setien urheiluautot ovat yleensä punaisia? Punainen on perinteinen vauhdin väri. Sitten poika totesi lällättäjån mustasta piposta, että miksi sinulla on poliitikkojen autojen värinen pipo? Aiotko poliitikoksi?

Miksi en antaisi? - Olisin muutenkin vähän pettynyt jollei jokainen lapseni vuorollaan joskus kyseenalaistasi ja haluaisi jotain omaa, josta minä saattaisin olla erimieltä, enkä nyt tarkoita vaatteiden värejä Sen en esimerkiksi pitäisi, jos joku lapsistani joskus haluais käyttää vaikka Che Guevara printti paitaa, joita olen nähnyt myytävän normimarketeissakin, enkä ymmärrä mitä kannatettavaa, niillä halutaan viestittää.

Uskovainen mies

Mies, yli 70v, pitää vaaleanpunaisia kauluspaitoja. Ja punaista väriä muutenkin. En ole kieltänyt en kehottanut.

Värit ei ole kenenkään omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

En. Mut ympäristöstä tulee vahvana nämä vaikutteet niin kyllä sukupuolinormit iskostuu lapseen vaikka minä itse en niistä välittäisikään. Pienenä lapsena mun lapsi pukeutui hyvin sukupuolisensitiivisesti mut mitä vanhemmaksi tuli sitä enemmän ympäristö alkoi vaikuttaan ja nyt poikani pukeutuu ihan omasta tahdostaan poikien vaatteisiin ja "tyttömäisiin" ei pukeuduta, vaikka pari vuotta sitten tykkäsikin niistä.

Kotoahan nämä asenteet lapsille tulevat. En ymmärrä poikien pukemista hautajaisvaatteisiin ympäri vuoden ja koko elämän. Ei ole ihme, että masentaa.

Ei sateenkaariväki ajattele mielenkiinnon kohteiden määrittämän sukupuolta. Ei myöskään Tämä porukka halua rikkoa mitään muka olemassa olevaa kaavaa . Onneksi nykyisin muutkin kuin vain joku Väki jossain  Tajuaa , että ihan jokainen voi olla kiinnostunut mistä tahansa tai käyttää minkä värisiä vaatteita tahansa. Itse en kuulu mihinkään marginaaliseen Väkeen  ja olen ihan tavallinen ja perinteinen nainen ja silti lempivärini on aina ollut sininen ja ihan jo pienestä lapsesta saakka . En edes koskaan lapsena pitänyt erityisemmin Siitä kirkkaan punaisesta väristä , joka oli lähes ainoa vaihto tytöille poikien ruskean ja sinisen rinnalla. Minun pieni poikani lapsena piti ihan mitä väriä tahansa päällään ja ei taatusti ajatellut sen olevan mitenkään tyttöjen tai poikien väri. Myöhemmin sitten hänenkin lempivärikseen valikoitui jostain syystä sininen, jos tosin nyt lähes Parikymppisenä käyttää jo vähän laajempaakin skaalaa väreistä. 

Omassa suvussa pojat ja miehet pitää ihan sujuvasti pinkkiä ja vaaleanpunaista. Ei ongelmaa.

Mä en nyt ymmärrä. Ei värejä ole edes niin paljoa kuin mtä sukupuolia on.

Kyllä ne kavereitten ja muun ympäristön kautta on oppineet valitsemaan "oman sukupuolen" vaatteita, vaikkei ole siihen erikseen ohjattukaan. Päiväkoti-iässä poika saattoi mennä jopa mekossa ja sukkahousuissa päiväkotiin (eikä tietääkseni kukaan kommentoinut ikävästä, melko varmasti poika olisi kertonut sellaisesta), mutta eskari-ikään alkoi suosia esim maastokuosisia huppareita ym., tosin kimaltavat jutut on edelleen mieleen. Toisaalta tyttäreni, vannoutunut mekkotyttö, alkoi myös kouluun mentyään käyttää enemmän farkkuja ja huppareita ym sukupuolineutraalia vaatetta.