Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
LONKKALUKSAATIO!
13.09.2008 |
Nyt kaipaan vertaistukea ja rauhoittavaa järjen sanaa.
Meidän keskimmäisellä todettiin lonkkaluksaatio vasta melkein 6kk ikäisenä, epäily asiasta syntyi 4kk ikäisenä. Vaiva oli vain toisessa lonkassa ja niin vähäinen, että ilmeisestikin ei olisi haitannut tyttöä koskaan vaikka sitä ei oltaisikaan huomattu hoitaa.
Kolmas lapsemme on nyt 5,5kk ikäinen. Hänet on synnärillä tutkinut lastenlääkäri kaksi kertaa ja tietysti 6viikkoisena ja 4kk ikäisen neuvolalääkäri. Lonkissa ei ole ollut minkäänlaista hämminkiä.
Pidin ensimmäisen 3kk tytöllä kahta vaippaa päällekäin ihan oikeastaan mielenrauhani vuoksi. 3,5kk ikäisestä olen kantanut tyttöä jonkun verran kantoliinassa tai kantorepussa lonkat auki ja sitä tietysti jatketaan edelleen.
Mutta aina välillä se pelko nostaa päätään. En uskalla edes sitä ääneen sanoa. Tuntuu, että jos puhun siitä niin se pelko ainakin toteutuu. Pelkään niin paljon, että tällä vauvalla myös todetaan se ja sitten jouduttaisiinkin tekemään kaikkia kauheita leikkauksia ja kipsauksia ja uskottelen itselleni että keskimmäisellämme kävi hyvä tuuri kun 6kk ikäisenä riitti vielä se 12 viikon lastahoito. Kaikki kauhuskenaariot mitkä silloin kävin läpi mielessäni niin olen nyt kerrannut uudelleen. Välillä olen ihan varma, että pian se todetaan tuollakin.
Tuijotan tytön jalkojen poimuja ja pelkään kaikkea. Vaikka minulle lastenkirurgi sanoi silloin, että niillä poimuilla ei ole merkitystä, koska vauvojen makkarajalkoihin ne tulee sinne minne ne nyt tulee eikä niitä pidä tuijottaa. Muistan itse huomanneeni esikoisellamme epäsymmetriset jalkapoimut, mutta niistä ei koskaan neuvolassakaan puhuttu koska en tiennyt että siinä olisi mitään erikoista. Eikä th niistä mitään ikinä sanonut eikä tuolla 5veellä ole mitään lonkkaongelmia koskaan ollutkaan.
Nytkin poruttaa niin paljon, kun mietin että mitä jos se salama kuitenkin on iskenyt meihin kahdesti.
Voi sanokaa joku fiksu, että niin ei voi kahta kertaa käydä samalle perheelle. On muutenkin tosi harvinaista, että luksaatio havaitaan noin myöhään mitä meidän tytöllä saati että kaksi kertaa kävisi sama mutta.... :((((
Kommentit (17)
niin ei niitä kovin paljoa klo 1 yöllä löydy, vaikka teet aloitteen sekä kaksplussaan että tänne. Koitapa päiväaikaan.
Tuota masennusta veikkasin, koska synnytyksen jälkeisessä masennuksessa on tyypillistä ylenmääräinen huolehtivaisuus esim. sairauksien suhteen, vaikkei varsinaisesti masentunutta mielialaa kokisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lähtee vauvan kanssa vauvauintiin. Jospa ois tullut edes joku vastaus sillä välin. :)
Ja kolmella muulla ei mitään. Jos lääkäri on tutkinut lapsesi, kaikki on kunnossa, ja muutenkaan kyseessä ei ole mikään vakava juttu. Meidänkin koulutyttömme on erittäin liikunnallinen ja notkea tyttö, harrastaa voimistelua, ja hienosti menee.
Voimia sinulle, ja piristystä elämään. Joskus ajatukset jumiutuvat negatiivisille urille, ja sitä pelkää jotain turhaa. Mutta kyllä se siitä :)
Joo en minä tuota mieti mitenkään jatkuvasti, mutta sitten tulee hetkiä kun se yhtäkkiä iskee päälle että "entä jos". Luulin jo että kun tuo 4kk rajapyykki ylitettiin jolloin se keskimmäisellä todettiin, että saan rauhan asiasta mutta nyt se nousi taas pintaan. Ehkä sen takia, kun aloin miettiä sitä että miten vaikea se hoito on jos sitä ei huomata ajoissa. :(
Jatkan tuota ahkeraa kantorepun ja liinojen käyttöä niin sillä saan ns. ostettua itselleni mielenrauhaa ainakin. Plus että siitä nauttii sekä äiti että vauva, kun kannetaan.
Suuri osa lonkkaluksaatioista olisi ihan hoidettavissakin pelkän tuplavaipan ja liinailun avulla eli ns. paljon pehmeämmillä keinoilla kuin mitä tuo lasta on, joten sekin rauhoittaa mieltäni.
eli todennäköisesti reisiluun pää ei ole oikeasti pois sijoiltaan nyt. Tilannetta seurataan vuoden ikäiseksi asti varmaan tarkemmin.
Kokemuksesta voin sanoa, et hoito on jo aika paljon rankempi, jos luksaatio huomataan vasta 3-vuotiaana. Siinä ei selviä ilman kirurgin veistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä asia meillä on seurannassa? Ei käsittääkseni mikään? Keskimmäisellämme on se todettu ja hoidettu. Minä ainoastaan pelkään, että mitä jos se on jäänyt huomaamatta tuolla kolmannellakin. Ei hän ole missään erityistarkkailussa.
lääkärintarkastuksen yhteydessä. Myöhempi toteaminen on käsittääkseni hyvin harvinaista. Lisäksi lonkkaluksaatio on ylidiagnosoitu tila, jota hoidetaan myös varmuuden vuoksi. Monissa tapauksissa lonkat kehittyisivät ilman hoitoakin oikein, mutta on parempi varmistaa tilanne hoidon avulla.
Oma lapseni kasvoi lastasta liian nopeasti ulos, eli ultran mukaan molemmilla puolilla oli vielä selvä lonkkaluksaatio lastahoidon päättymisen jälkeen. Todettiin, että mitään hoitoa ei jatketa, vaan ainoastaan tarkkaillaan tilannetta. Kannon lasta liinassa päivittäin sammakkoasennossa, mutta muita kotikonsteja ei ollut käytössä. 8 kk:n iässä onneksi todettiin, että lonkat ovat kunnossa.
Jos asia vaivaa eikä julkinen puoli katso, että asiaa olisi tarpeen selvittää, luulisin, että yksityisellekin voi mennä lonkkaultraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun minä en uskalla edes ääneen sanoa sellaista ja pelkkä ajatus siitä tuntuu liian raskaalta, että mentäis johonkin ultraan jonnekin.
Ja tiedän joo, että lonkkaluksaatiota ylihoidetaan paljon ja hoidetaan paljon turhaan. Kuten ilmeisesti on tehty myös meidän keskimmäisen kohdalla. Hänen kohdallaan se löydettiin, kun tarpeeksi pitkään etsittiin ja etsittiin ja kun se löydettiin niin todettiin ettei viitsi jättää hoitamattakaan. Se oli kauheaa aikaa. Sen takia panikoin nyt, koska se oli henkisesti niin raskas matka minulle silloin.
Miten paljon kannoit päivittäin liinassa ja kuinka pitkään?
Miten lapsi kasvoi ulos lastasta? Meilläkään ei ihan siro tuo tyttö ollut ja mahtui lastaan (eikä ollut edes isoin koko) niin 6kk-9kk ihan hyvin.
tämän turhan hermoiluni. Olin jo päässyt asiasta yli enkä enää miettinyt sitä kunnes nyt yhtenä päivänä se vain iskikin uudelleen. Luultavasti johtuu siis ihan siitä, että tyttö on nyt hyvin sen ikäinen kuin meidän keskimmäien oli lastan saadessa. Kuitenkin häntä oli siis asian tiimoilta tutkittu jo pari kuukautta siinä vaiheessa, kun lasta tuli. Siitäkin olen varmaan ikuisesti katkera, että sitä tutkimispuolta ei hoidettu sen nopeammin. Kovin oli verkkaista hommaa. Jos asia olisi tutkittu heti kunnolla niin siinä vaiheessa kun tyttö sai lastan 6kk ikäisenä niin hoito olisi ollut jo yli puolivälissä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suositusten mukaan siihen asti, että lapsi lähtee kävelemään. Lisäksi kävelyn outouteen esim. keikkumiseen ja ontumiseen kiinnitetään huomiota. Oman lapseni kohdalla olisi siis pitänyt kiinnittää huomiota...
Ja millainen oli hoito, miten kauan kaikenkaikkiaan kesti? Etkö itse missään vaiheessa huomannut mitään outoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuota toistumattomuutta voi luvata, mutta mua on auttanut saman huolen kanssa se, että olen aina neuvolalääkärintarkastuksissa maininnut esikoisen lonkkaongelmista ja pyytänyt, että tämän kakkosen lonkat tutkitaan kunnolla. Ja jos asia kamalasti vaivaa, varaa aika lastenortopedille. Tietysti se maksaa, mutta kamalaa on jatkuvan pelon kanssa eläminenkin.
ja silloin von Rosenin lastassa. Lapsi oli syntyessään suurikokoinen, ja muistaakseni 3 kk:n iässä todettiin, että L-koko on liian pieni. Oletan, että tähänkin asiaan on voinut tulla parannusta ajan saatossa, koska melko kummalliselta tuolloin tuntui se, että lapsen hoito joudutaan jättämään kesken sopivan lastan puuttumisen takia. Liinassa kannoin lasta vaihtelevasti, eli sen suhteen ei ollut mitään erityistä ohjelmaa mietittynä, vaikka siihenkin olisi voinut varmasti panostaa. Kannoin lasta liinassa muistaakseni n. 1,5 vuoden ikään, koska se oli kätevää muutenkin.
Emme itse kokeneet lonkkaluksaatiota tai sen hoitoa raskaana asiana. Ennuste on kuitenkin lähes aina sellainen, että lapsi paranee täysin, ja ei hoitokaan liikaa panostusta vaatinut, päinvastoin.
Miten paljon kannoit päivittäin liinassa ja kuinka pitkään?Miten lapsi kasvoi ulos lastasta? Meilläkään ei ihan siro tuo tyttö ollut ja mahtui lastaan (eikä ollut edes isoin koko) niin 6kk-9kk ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuota toistumattomuutta voi luvata, mutta mua on auttanut saman huolen kanssa se, että olen aina neuvolalääkärintarkastuksissa maininnut esikoisen lonkkaongelmista ja pyytänyt, että tämän kakkosen lonkat tutkitaan kunnolla. Ja jos asia kamalasti vaivaa, varaa aika lastenortopedille. Tietysti se maksaa, mutta kamalaa on jatkuvan pelon kanssa eläminenkin.
Toki ei oi luvata toistumattomuutta, mutta olisihan se koomista jos muka kaksi kertaa tehtäisiin täysin sama moka saman perheen kohdalla ja huomattaisiin se samalla tavalla jälkikäteen. Samalla tavalla pelkään mieheni syövän kohdalla ja kuvittelen usein monista jutuista että nyt historia taatusti toistaa itseään. :(
nostaa... jos ois eri ihmisiä paikalla.
Molemmin puolinen luksaatio on vaikeampi huomata, koska keikkuminen kävellessä on symmetristä. Toispuolisessa luksaatiossa kävelyssä näkyy ontumista tms. Lisäksi riippuu lapsen koosta ja liikunnallisuudesta, että koska alkaa jäämään ikäisistään jälkeen. Kevyempi kulkee paremmin käyttäen apunaan selkälihaksiaan kuin isompi jne. Vanhempia on mielestäni turha syyllistää asiasta, jos ei terveydenhuoltojärjestelmäkään ole asiaa huomannut ajoissa.
Eli alle 2-vuotiaalla hoitamaton lonkkaluksaatio voidaan hoitaa yleensä lonkkavedolla tai/ja operoimalla pehmytkudoksia (eli laitetaan reisiluut paikoilleen) sekä kipsihoidolla n. 2kk. Jalat kipsataan vyötäröltä nilkkoihin sammakkoasentoon. En ole asiantuntija... voi olla muitakin tapoja hoitaa.
Isommilla joudutaan katkaisemaan reisiluut ja kääntämään päitä 90 astetta. tietenkin pehmytkudosten operointi, mahdollisesti lähentäjien katkaisu ja pidennys, sekä nivelkapselien kiristys. Kipsihoito tähän perään on n. 2kk, mutta tod.näk. reisiluut ei luudu vielä tuossa ajassa, mut kipsi voidaan silti poistaa. Mahdollisuus, että lonkkamaljat eivät ole sopivan muotoiset, kun luut ovat jo kovat, pitää myöhemmin korjata vielä lonkkamaljaa/maljoja. Kipsihoito tän operaation jälkeen 1,5kk suunnilleen.
Tietenkin aina operaatioiden jälkeen fysioterapiaa jne.
Tietenkin, koska vastaavanlaisia sattuu Suomessa melko vähän, ei ole yhtä "oikeaa" tapaa hoitaa. Lonkkaleikkauksia tehdään enemmän vammaisilla lapsilla, koska heillä reisiluut voivat päästä sijoiltaan myöhemmin. Terveellä se on fysiologisesti mahdotonta ekan ikävuoden jälkeen ilman, että kyseessä on tapaturma tms. jolloin se tietysti havaitaan.
Alue: Aihe vapaa
mutta erilaisia sairauksia pelkään aika ajoin ja olen varma, että minulla tai lapsilla on jokin kauhea sairaus.
Tämä luksaatiohomma vain on ihan kauhea pelko välillä. Mietin, että en kävisi edes neuvolassa ettei vaan kukaan huomaa mitään. Tuntuu hölmöltä ajatukselta, mutta jotenkin sitä tahtoisi suojella itseään niin että ei edes veisi lasta sinne tutkittavaksi. :(