Tarvin tsemppii!!! Erosimme viikko sitten. Olo kamala!
Eroprosessi ollut pitkä miehen uskottomuuden takia. Mutta silti tämä raastaa niin kovasti.
Miten olette selvinneet erosta?
Pelkään kuollakseni että jään yksin! Vaikkakin nyt en mihinkään suhteeseen kykene. Sekin pelottaa osaanko enää koskaan luottaa että joku mies voisi olla turvallinen ja luotettava.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Moro ja näkemiin.
Mulla on ihan samat mietinnät ja ajatukset.
Meidän erosta on vuosi ja risat.
Totuttele olemaan sinkkuna ensin.
Minkä ikäinen olet, minkä pituinen suhteenne oli?
Tsemppiä kovasti, selviät kyllä eteenpäin.
Osanottoni suuren surusi keskellä, onhan ero aina pieni "kuolema". Malta kuitenkin antaa surullesi tilaa ja pureksi rauhassa päättyvän suhteesi eroon johtaneet tekijät. En välttämättä hyppäisi oikopäätä yksinjäämisen pelossa uuteen suhteeseen.
Myös omaa roolia on hyvä koittaa reflektoida kriittisesti päättyneen suhteen osalta, olisiko voinut tehdä jotakin toisin, osasiko olla aina paras mahdollinen puoliso, miksi puoliso päätyi etsimään petiseuraa muualta. En tällä tarkoita, että sinussa olisi jotakin vikaa, mutta monesti eroon johtaneet tekijät ovat monen tekijän yhteissummia.
Yhden ihmissuhteen perusteella ei ole myöskään syytä leimata koko miessukupuolta, uskoa ihmisten luotettavuuteen ja hyvyyteen ei saa kadottaa. Niin katkeransuloiselta kuin saattaakin kuulostaa, myös pettäjä saattaa löytää itsestään uskollisen ja luotettavan puolen uudessa tarpeisiinsa paremmin vastaavassa parisuhteessa, korostan saattaa.
Uuteen parisuhteeseen ei kannata hypätä liian hätäisesti, vaikka houkutus siihen voikin olla suuri, etenkin jos on tottunut asumaan aina jonkun kanssa tai turvautumaan taloudellisesti toisiin ihmisiin. Henkisen kasvun kannalta tekee kuitenkin hyvää itsenäistyä ja opetella kaikin puolin itsevaltaiseksi. Samalla on aikaa miettiä, millainen yhteiselämä olisi sellaista, joka tukisi omaa kasvua edelleen ihmisenä, millaisessa parisuhteessa olisi valmis antamaan itsestään kaiken toisen hyväksi, miten ja millainen puoliso osaisi olla itse parhaimmillaan ja millaisia piirteitä tuleva ihannepuoliso omaisi.
Mieti Artturi Reinikaista mukaellen seuraavaa: "jaa, sulla on ikävä sitä retkua, joka petti sua. Kato, kyllä mää voin tulla käymään ja pettää sua sitten välillä ja kertoo sitten siitä, Koskas mää tulen?
Tuttu fiilis. Erosin keväällä pitkästä suhteesta. Tuli siinä mielessä harmillisessa iässä ero, että tuskin ehdin enää löytää miestä perheen perustamiseen soveltuvassa iässä. Yksin en halua lasta hankkia eikä minulla olisi juuri tukiverkostoakaan.
Ala ryypätä...kuppilaan..siellä on sopivaa miestä panoseuraksi
Kannattaa hankkia uusi, sillä pääse parhaiten yli. Jos opettelet olemaan sinkku, niin sinusta tulee helposti vanhapiika.
Naiset itkee komean pettäjä miehen perään. Olit varmaan huono kumppani joten mies petti.
Yksin on ihana asua. En ikinä enää halua asua yhdessä kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia uusi, sillä pääse parhaiten yli. Jos opettelet olemaan sinkku, niin sinusta tulee helposti vanhapiika.
Ei pääse. Tuo on pelkkää asian sivuuttamista, ei käsittelyä.
On ihan luonnollista, että sinua pelottaa. Voisitko käydä juttelemassa esim. psykologin, kriisityöntekijän, papin tai muun ammattiauttajan kanssa? Kirjastoista ja kirjakaupoista löytyy paljon erokirjallisuutta, voit mennä eroseminaariin tai etsiä netistä artikkeleita tueksi erosta selviämiseen. Voimia sinulle!
Parit krapulapanot exän kanssa, niin kyllä sieltä tulee uusi nousu.
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollista, että sinua pelottaa. Voisitko käydä juttelemassa esim. psykologin, kriisityöntekijän, papin tai muun ammattiauttajan kanssa? Kirjastoista ja kirjakaupoista löytyy paljon erokirjallisuutta, voit mennä eroseminaariin tai etsiä netistä artikkeleita tueksi erosta selviämiseen. Voimia sinulle!
Kiitos hyvistä neuvoista.
Ap.
Jos olo on kamala, niin silloin on voittaja fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samat mietinnät ja ajatukset.
Meidän erosta on vuosi ja risat.
Totuttele olemaan sinkkuna ensin.
Joo, en ole pystynyt luottamaan yhteenkään naiseen parisuhdemielessä eroni jälkeen. Tai pari kertaa luotin, mutta jouduin pettymään. Enää en laske mitään naisen lupausten varaan.
m
Vierailija kirjoitti:
Osanottoni suuren surusi keskellä, onhan ero aina pieni "kuolema". Malta kuitenkin antaa surullesi tilaa ja pureksi rauhassa päättyvän suhteesi eroon johtaneet tekijät. En välttämättä hyppäisi oikopäätä yksinjäämisen pelossa uuteen suhteeseen.
Myös omaa roolia on hyvä koittaa reflektoida kriittisesti päättyneen suhteen osalta, olisiko voinut tehdä jotakin toisin, osasiko olla aina paras mahdollinen puoliso, miksi puoliso päätyi etsimään petiseuraa muualta. En tällä tarkoita, että sinussa olisi jotakin vikaa, mutta monesti eroon johtaneet tekijät ovat monen tekijän yhteissummia.
Yhden ihmissuhteen perusteella ei ole myöskään syytä leimata koko miessukupuolta, uskoa ihmisten luotettavuuteen ja hyvyyteen ei saa kadottaa. Niin katkeransuloiselta kuin saattaakin kuulostaa, myös pettäjä saattaa löytää itsestään uskollisen ja luotettavan puolen uudessa tarpeisiinsa paremmin vastaavassa parisuhteessa, korostan saattaa.
Kaunis kiitos tästä
Olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Tästä 8 naimisissa. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.
AP
Jätä se sika!