Runosuoni sykkii: kirjoita oma runosi tänne!

Marraskuun räntä

ei auta edes suklaa

niin ahdistaa vaan

Äiti katuu syntymääni - näin huuti vanhuksen ääni

minulle ei olisi pitänyt vauvana rintaa antaa - tästä se vieläkin huolta kantaa

tulee muorille yksinäinen joulu- siinäpä se on elämän koulu...

jokainen päivä elämää

lähempänä kuolemaa

ikuisuuden varjo 

häivähtää

- huuhtoo meidät kaikki pois. 

Riikka tuli ja pummien tuet suli. Nyt töihin käy matkat, tuli KELAsta hatkat. Velttoilun ajat nyt ohi, kun Riikka tukia sohi. Kunnon kansa taputtaa, kun Riikka pummeja töihin hoputtaa.

Voittaako Donald?

Koittaako uusi aika?

Woke on kuollut

Jos voisit mut pelastaa

mua pyörryttää silmiin ja sisuksiin sattuu

en levätäkään saa 

ulkona loistaa naapurin ledit

kun saisi tehtyä ihmeiden pedit

joilta nousisin uutena terveenä 

ja kaikki kauheus olisi tiessään menneenä

toive, unenhäive tulee mieleen näin ; jos voisit mut jotenkin pelastaa

nyt yksin soitan lekuriilinjoille kun jaksan mutta joka päivä pelottaa 

kun kipu saa pahiten kii löydän ajan kyyneleissä enkä voi ymmärtää

miksi on tällaista ja koska loppuu tää, ja koska onni alkaa - loputtomiin ei voi sataa

kuka

hädän hetkelle tulisi olemaan, rakastamaan, mutta haaveena taas niin mietin (ja koen onneaa)

: olisit vahvempi viisaampi osaavampi löytäisit keinot halullasi pelastuisi vaikka Afrikka

mutta jos vaan pelastaisit minut! Olisin sinun aina, kautta kiven ja kannon, näin Itkisin kuin pikkulikka, vannon

joka sanan tarkoitan, se on varmaa, kaikkeni saat kaikkesi annat , rakkauden karmaa 

oi jos päätät ett' sä tulisit mut pelastamaan !

sä löydät keinot sulla on vahvuus ja rakkaus siihen mitä tarvitaan 

huolet pois ratsuväki on saapunut, sanot kun tulet 

ooh onko tämä tottakaan, kysyn siinä silloin

pyörryn huojennoksesta käsiisi ja kun herään, en tiedä milloin:

on kelloja käännetty uuteen aikaan enkä ole yksin

sinä tulit eikä maailma kiepu enää 

Parhaista parhain.

Voittakoon siis hän.

Trump.

Minne, sinne tänne säntäilen. 

Kuka on piilottanut elämäni tieviitat? 

Tuo ne takaisin, kuuletko! Sinä kunniaton. 

 

Makaan maassa, kylmä maa lumeton. 

yks kaks ponnistan ylös. 

 

Hengitän, huokaan, hymyilen. 

Olen nyt taas. 

Runosuoni sykkii, terässeipäällä lykkii. 

Pusken, kaivan maata. Tuhisen ja huokaan. 

Vaikeaa tämä on. 

En lannistu en! Aita pitää pystyttää. 

Tämä! On tärkeää. Hypähdellen saan voimaa. 

Ai ai, aita pitää pystyttää. Sain ohjeen. 

Vihdoin valmista, en lannistu mä en. 

Siinä seisoo aita, terässeipällä laita. 

 

Ah, niin kyvykäs, on elämäni lennokas. 

Nyt juksaan vain, kaakaota kuksaan. 

No, nuksataanko? 

Ehei, ruksaan. 

 

Hupsaan, swaippaan sut vasempaan. 

Höpsis pöpsis rimpula röpsis.

No ny, vinkuva pötsis.

Olhisis ollakkos söpötisöp? 

Nei vai daa dö! 

Kuka välittää

Kun välittäjä välittää

Huumeita tai ruokaa 

Dopamiinit nousee

Mieliala nousee

Paino nousee

Elämänlaatu laskee

Elämä pysähtyy

Ja mieli hajoaa 

-Sun silmäs-

Vedet on jo jäätyneet, kaikki muistot kadonneet,

vuosien varrella hävinneet jo pois.

Ulkona lunta leijailee, vain valokuvat kertovat

mulle vielä kerran saman tarinan.

Katson valokuvia, siitä on jo aikaa, vain yksi kyynel

valuu poskellein.

Sä istut pihalla, sun silmäs katsovat valokuvasta.

Sun silmäs hämärässä, sun silmäs pimeässä, sun silmäs silloin vaan mulle.

Sun katsees talvipäivän harmaan tiesin pelastavan,

olin silloin muulle sokea.

Katson talviyötä, sun katsees on poissa.

(kirjoitettu ollessani vähän alle 14 v, kaipasin ihastusta kesäleiriltä edelliseltä kesältä)

Viestiin 39 ja runoon liittyen mainitsen vielä sen nimen. Eli nimi  on Mustuuteen. Kuvastaa elämääni silloin.

Tuo runo on eräästä vanhasta scifi kirjasta, sen nimeä en muista mutta tuo runo jäi mieleen

Vierailija kirjoitti:

Tuo runo on eräästä vanhasta scifi kirjasta, sen nimeä en muista mutta tuo runo jäi mieleen

"

Kas kun! parsku ja tuotrea puu

Melkööt puistoiseen muskoon

Kas kun, viin se jo somistuu

Kervessä kasilpata juoskoon

II

Kerran sankkien korpien päässä

Kaukainen suhisi muusikameli

Ja sen äänen sointea humps

Nauti keväällä, koristele

Jänis ei pyristele, pörhistelee

On värikkäitä pääsiäismunia

Saat liimata vaikka askartelukuvia

Lue, tee aurinkosieppari

Minä se en kysele siivoojan hintaa

kissalla pyyhkäsen pöydän pintaa.

Kaikki on puhdasta yks ja kaks

ja mielikin muuttuu paremmaks.

Täällä minä olen, minä keltaisen kartanon vaalea lettipäinen tytär, täällä minä apua huudan kaivossa, jonne isäni minut heitti, kun ei omaksi lapsekseen uskonut. Täällä minä itken ja apua huudan, ikuisesti...

Minäkin olen täällä, se kartanon pieni kuriton punatukkainen, pisamanaamainen poika, täällä minä itken kartanon pihamaan mullan alla, jonne isäni minut piilotti. Täällä minä odotan, että joku minut vihdoinkin löytäisi ja toisi päivänvaloon.

Täällä minä istun pihakeinussa, se syytetty, solvattu, kaunis kartanon rouva. Ei ketään kiinnosta minun tarinani, yksinäni istun keinussa, valkoisen päivänvarjon alla, kunnes aurinko vihdoin laskee mailleen.

Ja täällä, täällä tammien varjossa seison minä, minä ylpeä armoton kartanon herra, joka vein itseltäni kaiken, sen kaikkein tärkeimmän. Täällä minä kuljen levottomana ja syytän itseäni, ikuisesti...

Saima Harmaja, Harmaja luode, harmaa on taivas ja merikin, harmaana siintävät ne Chydeniuksen kalliot meren yllä. Mutta Saima.. lähtiköhän hän meren matkaan? Sinneköhän hänen sielunsa lopulta meni? Sinne luodoille..

Kotka Rankki..Tai ehkä sittenkin Kylmäpihlaja? Vaiko Isokari? Sinnekö meni Saiman sielu? Siellä vaahtoavien aaltojen keskellä, ehkä jossain majakan muurien suojassa..

Tai ehkäpä hän onkin Ahvenanmaan luodolla... kera Myrskyluodon Maijan. Ehkä he siellä yhdessä vartioivat tätä meidän merta.