Jäkätänkö turhasta? Pieni asunto ja tavaroiden omat paikat

Pitääkö mun vaan jaksaa itse siivota miehen jälkiä koska olen ainoa ketä häiritsee?

Pitää. On älytöntä olettaa, että kukaan jaksaa pitää jotain millin tarkkaa suunnitelmaa yllä joka päivä.

Vaihtoehtoisesti voit myös välillä sietää sitä, että miehen vitamiinipurkki on siellä laatikossa muiden purkkien päällä - tämänhän ei pitäisi olla edes ongelma, jos sun purkit on sotilaallisessa järjestyksessään siellä takaosassa. Nehän ovat aina samalla paikalla, vaikka miehen purkit eivät olisikaan. 

Jos et kestä, että joskus vaatteet ovat tuolin selkämyksellä, vie ne siitä, kun ohi kävelet paikalleen. Opettelet vaan ottamaan itse useamman askeleen päivässä ja kulkemaan miehen perässä. 

Mutta sinähän et tätä vastausta ymmärrä, etkä halua, vaan sulla on joku selitys, miksi ei näin, hymiön kera.

Jäkä jäkä, laturit olisi kätevintä olla siinä latauspaikan lähellä eikä jossain hemmetin kuusessa asti. Tai ostakaa virtapankki, ladatkaa se siinä latauspaikalla ja latailee puhelimen akun sitten sillä virtapankilla ihan missä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Kun tavaroilla on oma paikka, jonne ne myös aina palautetaan niin helpottaa kummasti omaa elämää.

Kyselijät ovat hyvin usein miespuolisia. "Missä on?" "Mistä löytyy se ja se?" "Mihin se on jemmattu?"

Ja silloin on helppo vastata että sen huoneen lipaston oikeassa ylälaatikossa. Ja siellä se 99% varmuudella on. Ja jos ei ole , herää kysymys miksi ei ole. Mihin muualla tavara on voitu käytön jälkeen palauttaa.

Voisiko joku valaista minua, miksi vastailee näihin kysymyksiin, tai siis, on alkanut vastailla alun perin? Kyllä meilläkin joskus alussa kuulunut ja vastasin aina, että en tiedä, etsi itse. On varmasti siellä, minne olet sen jättänyt. Mun puolesta mies saisi kaikessa rauhassa ravata koko talon ympäri etsiessään lompakkoaan vaikka miljoona kertaa, jos oikeasti ei muka tiedä, missä se on. 

Olisi eri asia, jos miehellä olisi jokin sairaus tms. mutta niin kauan, kun mitään kummempaa ei ole todettu, hän on ihan yhtä kykeneväinen pitämään tavaroistaan huolta kuin minäkin. Samoin ihan yhtä kykeneväinen tietämään, että normaalissa kämpässä normaalit asiat on ihan tavallisissa paikoissa, astiat astiakaapissa, sakset keittiön naulakossa, jne jne. Ei hän itsekään kattiloita tiskikoneesta ulkovajaan vie.

Kuuntelin kerran kaverilla miehen voileivän tekoa: missä on voi, missä leipä, missä juusto ja kaveri vastaili jääkaapin ylähyllyllä, leipälaatikossa, jääkaapin tokalla hyllyllä...ajattelin, että en kyllä tiedä, kumpi on hullumpi. Ja miten iso voi jääkaappi olla, jos aikuinen ihminen ei sieltä juustoa löydä?? 

Mutta lienee kyseessä onkin jokin pariskunnan keskinäinen keskustelumuoto, joka ei todellakaan mulle aukene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tavaroilla on oma paikka, jonne ne myös aina palautetaan niin helpottaa kummasti omaa elämää.

Kyselijät ovat hyvin usein miespuolisia. "Missä on?" "Mistä löytyy se ja se?" "Mihin se on jemmattu?"

Ja silloin on helppo vastata että sen huoneen lipaston oikeassa ylälaatikossa. Ja siellä se 99% varmuudella on. Ja jos ei ole , herää kysymys miksi ei ole. Mihin muualla tavara on voitu käytön jälkeen palauttaa.

Voisiko joku valaista minua, miksi vastailee näihin kysymyksiin, tai siis, on alkanut vastailla alun perin? Kyllä meilläkin joskus alussa kuulunut ja vastasin aina, että en tiedä, etsi itse. On varmasti siellä, minne olet sen jättänyt. Mun puolesta mies saisi kaikessa rauhassa ravata koko talon ympäri etsiessään lompakkoaan vaikka miljoona kertaa, jos oikeasti ei muka tiedä, missä se on. 

Olisi eri asia, jos miehellä olisi jokin sairaus tm

Jääkaapista pitää meillä jokaisen löytää etsimänsä. Joskus miehen poika avaa jääkaapin ja kyselee typeriä, silloin en vastaa mitään tai sanon että jääkaappi on niin pieni että sieltä pitää ihan itse löytää hakemansa. 

Mies ja poikansa ovat samanlaisia, kaikki hukassa ja sitten niitä etsitään. En puutu. 

Mies sanoo että hän ei vain yksinkertaisesti näe etsimäänsä. Mikä lie putkinäkö? 

Jos joku etsii jotain epätavallisempaa kuin omia tavaroitaan kuten puhelin, avaimet, niin tottakai kerron missä se on kun kerran tiedän. Tiedän aika hyvin missä tavarat meillä on, ja olisi hulluutta pimittää tietoa ja katsoa kun niitä etsitään. 

Päivittäisiin hukkaamisiin en juuri viitsi enkä jaksa puuttua, vaikka tietäisinkin missä kys tavarat ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä että isommassa asunnossa en todellakaan ole ollut mikään järjestysfriikki. Mutta on täysin eri asia asua pienessä kodissa. Ap

pitää olla kaappitilaa

Ei kaappitila mitään merkitse silloin kun kumppani joka tapauksessa jättää tavaransa kodin eri vaakatasoille (lattia, pöytä, tuoli, työtaso, jne.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä että isommassa asunnossa en todellakaan ole ollut mikään järjestysfriikki. Mutta on täysin eri asia asua pienessä kodissa. Ap

pitää olla kaappitilaa

Ei kaappitila mitään merkitse silloin kun kumppani joka tapauksessa jättää tavaransa kodin eri vaakatasoille (lattia, pöytä, tuoli, työtaso, jne.).

Riittävästi tasoja järkevissä paikoissa. Meillä on pikkueteisessä ikkunalauta, isossa eteisessä rahi, ja pieni pöytä. Olohuoneeseen tullessa molemmilla puolilla tasot, keittiössä pöytä jne. Olkkarissa on sohva ja kaksi nojatuolia ja jokaisella pystyyn istumaan niin että käden ulottuvilla on taso. Ei siitä mitään tule ettei käsistään voi koko asunnossa laskea mitään, vaan aina pitää avata laatikko tai kaappi.

Näin sitä käy kun toisella on autismin piirteitä ja toisella adhd:n piirteitä. 

Clutterbugilla on hyviä videoita siitä, miten ihmsillä on eri käsitys siitä, mikä on kätevä ja mukava ja toimiva järjestys.