Mä olen umpikujassa 9v kanssa
Musta todella tuntuu, että mun lapsi ei pidä musta. Se osaa toisten aikuisten kanssa olla tosi kiva ja asiat sujuu, mutta heti siihen iskee piru nähtyään minut. Se ei halua jutella mun kans, tiuskii vain ja ei tee läksyjä kun ei osaa, mutta minun apu ei kelpaa. Joo asutaan kahdestaan. Mä olen loppu. En saa mitään otetta mun lapseen.
Kommentit (6)
Yhtä moitetta vastaan pitää antaa kolme kehua
Vetelet vähän remmillä niin alkaa asenne muuttumaan
Kun se käyttäytyy kauniisti, niin kehu ja palkitse. Ja kun taas se käyttäytyy huonosti (esim. epäkunnioittavasti), niin toru ja rankaise tuntuvasti.
Tätä kun toteuttaa johdonmukaisesti päivästä ja tilanteesta toiseen, niin syy- ja seuraussuhteet ja se mitä häneltä odotetaan alkavat selventyä lapselle.
Silloin kun meillä on tuommoista, niin tulkitsen että meillä on päässyt valtaan negatiivisuuden kierre joka pitää katkaista.
Eli kun lapsi tekee jotakin vaikka pieniäkin oikein, niin kehu ja näytä tyytyväisyyttäsi. Sitten jotain mukavaa yhdessäoloa lapsen kanssa. Yrittää keskittyä hyviin asioihin, vaikka välillä tietysti joutuu asettamaan rajoja.