Sinä joka ennen olit jouluihminen, mikset ole enää?
Oma joulufiilis on mennyttä kun yksin asuvana saa pomppia paikasta toiseen jos haluaa joulua suvun kanssa viettää. Siihen asti kun siskoni hankki oman perheen, meillä oli ihanat jouluperinteet vanhempiemme luona. Ja itselle joulun tekee nimenomaan sukulaiset ja perinteet, yksin en voi perinteitä ylläpitää ja täytyisi kait luoda uusia, ei ne vaan tunnu samalta. Vähän pelottaa ja harmittaa jo etukäteen sekin jos itsellänikin on joskus lapsia että kenenkä luona sitä joulua sit vietellään ja kenen kanssa. Ja tietysti olen kiitollinen siitä että on sukua ja läheisiä joidenka kanssa sitä viettää mutta silti, jouluni ovat menettäneet hohtonsa.
Kommentit (26)
Mulla vähän sama. Haluaisin viettää joulun rakkaani kanssa, mutta sellaista ei ole ollut vuosiin ja olen kyllästynyt tässä iässä ramppaamaan jossain sukulaisissa. Toisaalta yksinolokaan ei jouluna kiinnosta.
En tykkää joulusta ja onneksi saan viettää sitä yksin. Ei minulla ole läheisiä eikä vanhempiakaan joten joulu on normaali arkipäivä minulle.
Vanhempien luona oli ihania jouluja. Nyt he ovat kuolleet ja joulusta on mennyt hohto. Joulu menee jo neljättä kertaa risteilyllä.
Vanhempani kuolivat ja minulla ei ole sisaruksia eikä omaa perhettä. Rakastin ennen joulua, mutta nykyään odotan vain, että se olisi ohi.
Uuvuin kaikkeen ja joulusta(kin) tuli pelkkä velvollisuus. Oli helpotus ajatella, että joulua ei ole pakko viettää.
Lapsi perheineen asuu toisella puolella Suomea, itselläni avioero ja nyt elän yksin. Ei enää viitsi vain itselleen mitään ihmeellisempää järjestää. Laitan joitain koristeita, muutaman joulukukan ja vähän jouluruokia. Siinäpä se 🤷
Vierailija kirjoitti:
En tykkää joulusta ja onneksi saan viettää sitä yksin. Ei minulla ole läheisiä eikä vanhempiakaan joten joulu on normaali arkipäivä minulle.
Koitko kuuluvasi kategoriaan "SINÄ, joka ENNEN olit JOULUIHMINEN...?"
Yksi vuosi joulun alla tuli läheiselle paha sairastuminen ja sitten itselle jouluna. Sen jälkeen joulu menetti hohtonsa. Surullista, koska joulu oli minulle hyvin rakasta aikaa.
Kasvoin aikuiseksi ja lahjojen saanti menetti merkityksensä. Lisäksi piti alkaa viettämään jouluja myös anoppilassa niin jouluista tuli autoilurumbaa. Pidin joulusta lapsena, nuorena aikuisena en pitänyt ja nyt keski-iän kynnyksellä suhtautumiseni jouluun on neutraalia.
Joulusta katosi taika kun kasvoin ja muutin omilleni. Vaikka menenkin joka vuosi(kutsuttuna + autan kokkaamisessa jne joten en mene ns. valmiiseen pöytään) vanhempieni luokse joulua viettämään se taika on kadonnut tyystin.
Sama syy eli yksinasuvana ja yksinäisenä joulunvietosta ja ihan koko joulunajasta puuttuu just se kaikista tärkein eli läheiset ihmiset. Sitä ei voi korvata millään.
Lapset kasvoivat ja muuttivat omilleen ja miehen kanssa ero. Nykyään en vaan enää välitä joulusta, se on niinkuin menettänyt hohtonsa. Laitan jotain hyvää sinkkuruokaa ja juon punaviiniä. Ostan pari joulukukkaa ja tuikkuja.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää joulusta ja onneksi saan viettää sitä yksin. Ei minulla ole läheisiä eikä vanhempiakaan joten joulu on normaali arkipäivä minulle.
Mutta tykkäsitkö ennen? Ketjun otsikko:
-Sinä joka ennen olit jouluihminen, mikset ole enää?
Tuli traumat kun on ollut riitoja perheen kanssa ja he olivat niin ilkeitä ja oli tosi huono ilmapiiri
Vierailija kirjoitti:
Ei ole relevanttia keskustella joulusta marraskuun alussa.
Jokaista ketjua ei ole pakko avata, jos aihe ei kiinnosta.
Siksi koska exä vai lapset mun elämästä, ei ole mitään mieltä viettää enää joulua(kaan).