Miten olla katkeroitumatta siitä, että sairauksienihoito syö paljon rahaa?
Kaikki lääkkeet eivät ole kelakorvattavia, monet lääkärikäynnit on maksettava yksityiselle, koska julkiselle ei enää pääse. Minulla menee vuodessa sairauksien hoitoon ja sairaalakuluihin yli 1500 euroa. Sairaudet eivät ole itseaiheutettuja, vaan huonoa tuuria ja geeniperimälläkin on osuutensa.
Harmittaa katsoa vierestä, kun terveet käyttävät ylimääräiset rahansa mihin lystää ja minä matkustelun/muiden menojen sijaan kustannan itselleni lääkkeitä ja hoitoa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
No mulla meni joskus hedelmöityshoitoihin kymppitonni vuodessa. Siihen verrattuna ap:n kustannukset pikkurahaa.
Hedelmöityshoidot on oma valinta ja kustannus on vain yksi kertapommi. Ap sen sijaan mainitsi huonon geeniperimänsä, joka ei ole oma valinta, ja rahaa menee vuodesta toiseen tuo 1500€ per vuosi oletettavasti koko hänen elämänsä ajan.
Eli naurettavaa ja väheksyvää verrata tuollaista omavalintaista hoitoa ja pakollista geenien aiheuttamaa hoidon tarvetta keskenään!
Vierailija kirjoitti:
Mitä en ymmärrä on se, että täällä Eestissä mitään kattoja ei ole, omavastuulla saat lääkeet yms. lääkärin määräämät päivästä yksi alkaen.
Omalääkäri tai perhelääkäri eli perearsti on ilmainen. Ei maksa mitään eikä perearstikeskuksessa otetut verikokeet eivätkä röntgen.
Itse sairastan kroonista sairautta jonka seuranta ja kontrolli on sairaalan erikoislääkärillä. En maksa siitä mitään, en myöskään labroista siellä enkä mistään kuvantamisesta esim CT jossa käyn kerran vuodessa ei maksa pennin latia.
Olen ollut lääkärin kontrollissa kohta yhdeksän vuotta. Miten paljon sairauteni olisi tullut maksamaan jos jotain maksukattoja olisi! Sitä olen monta kertaa siunannut että asun täällä enkä Suomessa.
Nyt kun joku mölyäjä alkaa arvostella Eestin terveydenhuollon tasoa, haluan muistuttaa että esim Tarton yliopisto
on kansainvälisesti arvostettu.&nbs
Teillä kehitys menee eteenpäin, täällä meillä taannutaan terveydenhoidossa ensin jonnekin 1950-luvulle ja siitä lopulta autonomisen ajan terveydenhoitoon eli vain harvat saa jotain ja loppujen pitää toivoa ettei mitään käy itselle.
Vierailija kirjoitti:
Eikö rahan käyttäminen omaan terveyteensä ole ihan hyvä ja kannattava rahankäytön kohde? Minusta on. Itselläni suuret lääkekulut, ei omaa syytä eikä parannuskeinoa, mutta olen täysin toimintakykyinen ja melkein kivuton, ja koska vielä pystyn kustantamaan menemättä täysin vararikkoon, en harmittele. Mitään hyvää et tuosta murehtimisestasi saa. Tämä minun mielipiteeni ja näkökulmani.
No, sehän kiva jos olet toimintakykyinen niin voit varmaan käydä töissä ja kustantaa sairauskulut. Mutta entä jos olisit niin sairas, ettet kykene töihin, mutta sinua ei päästettäisi eläkkeelle. Ja sitten jos lääkkeesi ei olisi kela-korvattuja ja maksaisi monta sataa euroa kuussa. Ole hyvä ja lopeta vähättely muiden ongelmiin. Työssäkäyvälle jokin on pieni summa, työttömälle/sairaalle iso.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kirjoitusvirhe, mutta ymmärrätte varmaan pointin.
Ap
Elämä on semmoista. Toisilla tälläistä, toisilla tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vain on sellaista tämä elämä. Joillain on sairauksia, joillain ei, joillain kosolti, joillain vähän, joku kuolee nuorena, joku elää vanhaksi. Elämä ei ole tasapäistä. Luulen itsekin olevani sairas. Ketä voin syyttää geenivirheestäni? En ketään. Jos on huono tuuri, on huono tuuri. Sellaista se on. Toisaalta afrikkaan syntyneenä olisin oikeasti voinut kuolla nälkään ajat sitten. Nyt olen sentään elänyt keski-ikäiseksi asti. Olisin myös voinut olla lapsityöläinen tai jotain vastaavaa. Kaikki maailmassa ei ole eikä edes voi olla tasapäistä. Se pitää vain oppia hyväksymään.
Se, että olet luulosairas, ei liity mitenkään tähän keskusteluun. Älä tule tänne vähättelemään oikeasti sairaiden ihmisten vaikeuksia kun et niistä mitään tiedä. Ja turha verrata afrikkalaisiin. Moni on niin sairas, että miettii olisiko parempi kuolla. Sinä et tiedä sellaisesta kärsimyksestä mitään niin ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni kyllä selittää, ettei sairaus ole itseaiheutettu, mutta sitten kun elintapoja, ravitsemusta, liikunnan puutetta, ylipainoa ja muuta katsoo, niin kyllähän sieltä sitten aina niitä riskiä nostavia tekijöitä löytyy!
Totta tuokin!
En nyt tarkoita ap:ta sanomisillani, vaan puhun omista havainnoistani. Lähipiirissäni on muutama erittäin ylipainoinen henkilö. Varmasti menevät jo sairaalloisen ylipainon rajan yli. Heillä on kaikenlaisia vaivoja. Ottaa sydämestä, on korkea verenpaine ja kolesteroli, univaikeuksia, rasitusastmaa jne. Suurimpina vaivoina on nivelkivut jaloissa. Syytetään terveydenhuoltoa, syytetään lääkäreitä jne. Vaikka lääkärit ovat sanoneet ylipainosta, niin sille ei tehdä mitään, koska ei haluta nähdä sen olevan suurin syy kipuihin ja muihin vaivoihin. Ei haluta ottaa vastuuta omasta terveydestä. Jokainen voi kuvitella kantavansa 24/7 neljänkymmenen kilon liiviä päällään ja miettiä miltä se tuntuu nivelissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö rahan käyttäminen omaan terveyteensä ole ihan hyvä ja kannattava rahankäytön kohde? Minusta on. Itselläni suuret lääkekulut, ei omaa syytä eikä parannuskeinoa, mutta olen täysin toimintakykyinen ja melkein kivuton, ja koska vielä pystyn kustantamaan menemättä täysin vararikkoon, en harmittele. Mitään hyvää et tuosta murehtimisestasi saa. Tämä minun mielipiteeni ja näkökulmani.
No, sehän kiva jos olet toimintakykyinen niin voit varmaan käydä töissä ja kustantaa sairauskulut. Mutta entä jos olisit niin sairas, ettet kykene töihin, mutta sinua ei päästettäisi eläkkeelle. Ja sitten jos lääkkeesi ei olisi kela-korvattuja ja maksaisi monta sataa euroa kuussa. Ole hyvä ja lopeta vähättely muiden ongelmiin. Työssäkäyvälle jokin on pieni summa, työttömälle/sairaalle iso.
tuollaisia tilanteita varten kerrytetään puskurirahastoa. se aloitetaan jo nuorena.
eri
Se, että sinulla oli tuuria ja pääsit, ei tarkoita että muut pääsevät. Minullakin on crohnin tauti ja en ole päässyt julkiselle gynelle vaikka crohnin leikkauskomplikaatioiden takia gynekologisia ongelmia.