Pitäisikö hyväosaisten auttaa huono-osaisia?

Siinäpä kysymys jo tulikin.

Pohjana keskustelulle sen verran, että olemme puolisoni kanssa tehneet vuosikymmeniä lujasti töitä tähän pisteeseen päästäksemme. Emme omista sijoitusasuntoa, meillä ei ole superhienoa isoa kotia tai luksusautoja pihassa. Elämme ehkä ylemmän keskiluokan elämää, emme kauheasti matkustele, tuemme kyllä nuoria aikuisia lapsiamme aina kun heillä on tarve. Lähdemme joka aamu särkylääkkkeen buustamana töihin ihan fyysisesti työpaikalle. Teemme 10-14 tunnin päivän, välillä pidempiäkin päiviä. Etenkin miehen yöunet ovat välillä vähissä työkiireiden ja siihen liittyvän vastuun takia.

Pitäisikö meidän mielestänne auttaa vähävaraisia ihmisiä? Olen sitä tehnyt melko paljonkin, mutta auttamisintoa syö kummasti se, että perheet pysyvät köyhinä pahimmillaan vuosikymmenestä toiseen, mikään ei muutu eikä käännettä parempaan  tapahdu. Syyt tälle ovat tietty moninaisia.