Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on kaksi. Tämä on tieteellisesti fakta. Olen tiedemyönteinen.

Vaikka ajattelisi näin, niin kerrotko vielä sen miksi ihmiseen pitää viitata nimenomaan sukupuoleen viittaavalla sanalla? Jos ryhmässä on 4 tummaihoista ja 12 vaaleaihoista lasta, tai 11 5-vuotiasta ja 13 4-vuotiasta, tai 9 pitkähiuksista ja 14 lyhythiuksista lasta tai puolilla on siniset ja puolilla ruskeat silmät niin faktoja nämäkin, mutta olisi ihan älytöntä puhutella lapsiryhmää niin että jakaisi heidät jatkuvasti kahtia saman yksittäisen ominaisuuden perusteella. "Olehan mut kiltti valkoihoinen ja kerää ne autot!" tai joka päivä pitkä- ja lyhythiuksiset eri jonoihin. 

Toki ryhmää voidaan luokitella vaihdellen erilaisilla tavoilla, tänään ruokalaan lähtee ekana ne joilla on siniset saappaat ja jaetaanpas ryhmä kahtia pituusjärjestyksessä. Mutta jos valitaan yksi ominaisuus jonka kautta puhutellaan vuodesta toiseen aina kun ei puhutella nimellä, se kyllä tekee kyseisestä luokittelusta tarpeettoman merkityksellisen - ihan kuin se määrittelisi koko ihmisen. 

Vierailija kirjoitti:

Muistakaapa nyt myös se, että lapsella on myös oikeus olla tyttö tai poika, jos hän ja hänen vanhempansa niin haluavat. Ei kenenkään sukupuolta voi kieltää! 

Kyllä toki. Mutta onko se siinä määrin keskeinen määritelmä ihmisestä että sitä pitää puhuttelunimenä käyttää koko ajan? Entä jos lapsi ja vanhemmat haluaa että lapsi on kristitty ja heistä päiväkotiryhmässä voisi viitata lapsiin systemaattisesti "kristittyinä" ja "muunuskoisina" - jos päiväkodin henkilökunta ei tähän lähde, niin onko se lapsen uskonnollisen identiteetin kieltämistä? Ai ei? 

Vierailija kirjoitti:

Tytöksi tai pojaksi kutsumisella ei ole mitään tekemistä sukupuolielinten kanssa. Siinä on kyse sosiaalisesta konstruktiosta, siis siitä, minkälaisia tyttöjen tai poikien odotetaan olevan käytökseltään.

Minkä ihmeen takia se on osalle niin vaikeaa kestää, ettei lasta tarvitse pienestä pitäen roolittaa tytöksi tai pojaksi? Ettekö jostain syystä ymmärrä, kuinka latautunut sukupuolirooli on? Miten pojille sallitaan yhtä ja tytöille toista? Ja kuinka monen ihmisen on ollut vaikeaa sopia noihin ahtaisiin määritelmiin ihan aina? 

Historiakin on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat rikkoneet kaavaa ja kärsineet siitä. Miksi haluatte 2020-luvun lapsille samaa ahdasmielisyyttä?

Eikö ongelma silloin ole liian tiukat sukupuoliroolit eikä se, että puhutaanko tytöistä ja pojista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on kaksi. Tämä on tieteellisesti fakta. Olen tiedemyönteinen.

Vaikka ajattelisi näin, niin kerrotko vielä sen miksi ihmiseen pitää viitata nimenomaan sukupuoleen viittaavalla sanalla? Jos ryhmässä on 4 tummaihoista ja 12 vaaleaihoista lasta, tai 11 5-vuotiasta ja 13 4-vuotiasta, tai 9 pitkähiuksista ja 14 lyhythiuksista lasta tai puolilla on siniset ja puolilla ruskeat silmät niin faktoja nämäkin, mutta olisi ihan älytöntä puhutella lapsiryhmää niin että jakaisi heidät jatkuvasti kahtia saman yksittäisen ominaisuuden perusteella. "Olehan mut kiltti valkoihoinen ja kerää ne autot!" tai joka päivä pitkä- ja lyhythiuksiset eri jonoihin. 

Toki ryhmää voidaan luokitella vaihdellen erilaisilla tavoilla, tänään ruokalaan lähtee ekana ne joilla on siniset saappaat ja jaetaanpas ryhmä kahtia pituusjärjestyksessä. Mutta jos valitaan yksi ominaisuus jonka kautta puhutellaan vuodesta toiseen aina kun ei puhutella nimellä, se kyllä tekee kyseisestä luokittelusta tarpeettoman merkityksellisen - ihan kuin se määrittelisi koko ihmisen. 

Sukupuoli on erittäin merkityksellinen ja näkyvä ihmisten ja eläinten jakoperuste. Sitä ei pysty fanaattisella intersektionaalisen feminismin ideologialla kumoamaan, vaikka yritys siihen suuntaan onkin kova. Ihan biologisestikin miehen ja naisen väliset erot ovat isot, alkaen kromosomeista.

Kun ihminen näkee toisen ihmisen, niin yleensä sukupuoli on se ensimmäinen asia mihin kiinnitetään huomio.

Olisipa tällainen kasvatus ollut vallalla jo silloin, kun lapsemme olivat pieniä. Poikamme (nykyään aikuinen mies) ihmetteli pienenä ja samoin me vanhemmat, että onko poika "oikeanlainen" vai jotenkin poikkeava poika. Poika kuuli päiväkodissa ja peruskoulussa joka päivä sitä huutoa "pojat lopettakaa, pojat nyt hiljaa, pojat yrittäkää nyt ede jne"  Välillä tuli Wilma-viestejäkin, joissa kerrottiin poikien käyttäytyneen huonosti. Kun näistä opelta kysyttiin, niin aina sanottiin, että asia ei tietenkään koskenut meidän poikaa. Hän kuitenkin eli vuosia siinä ympäristössä, jossa pojat kuvattiin tietynlaisina.

Leikkiryhmät, urheilut, jaetut tehtävät tehtiin sukupuolen, ei kiinnostuksen mukaan. Kyllä poikaa harmitti, kun joutui riemisleikkeihin, pelaamaan jääkiekkoa ja kantamaan huonekaluja, vaikka olisi mieluummin piirtänyt, luistellut vapaasti ja koristellut juhlasalia.

Lukiossa onneksi ei enää erotteluja tehty sukupuolen mukaan ja tuolla luonnollisesti olikin jo tämä sukupuolisensitiivisyys voimissaan. Erityisesti poikaoletetut (heh) olivat helpottuneita, kun nyt pojan/miehen rooli oli paljon laajempi kuin aiemmin, eikä sukupuolta tarvinnut yleensä mitenkään kertoa tai korostaa. Kukin sai olla oma itsensä. 

Sama jatkui sitten armeijassa ja kuulemma yliopistossakin.

Bilogiaa ei ole edelleenkään kumottu. Sen mukaan sukupuolia on kaksi. Tuohan on ihan simppeliä ja kivikovan tieteellisen maailmankuvan mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö ja poika ovat riittävät sanat varhaikasvatuksessa, mitä sukupuoliin tulee. Transuìlu ja helikopterin leikkiminen ei kuulu tarhaikään.

Miksi pitää käyttää noitakaan sanoja? Missä yhteydessä opettajan pitää eritellä lapset heidän genitaalien mukaan? 

Nimenomaan. Luulisi termin lapsi riittävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö ja poika ovat riittävät sanat varhaikasvatuksessa, mitä sukupuoliin tulee. Transuìlu ja helikopterin leikkiminen ei kuulu tarhaikään.

Miksi pitää käyttää noitakaan sanoja? Missä yhteydessä opettajan pitää eritellä lapset heidän genitaalien mukaan? 

Taidat olla mamma, joka olisi halunnut tytön, mutta saanutkin pojan. Ja ei siksi halua eritellä sukupuolia.

Olen eri. Minä olen se mamma, joka sai nätin pojan, ja on ihmetellyt nyt jo vuosia, miksi tuntemattomat ihmiset tytöttelevät poikia, joilla on kauniit kasvot ja pitkät silmäripset. Ja yleensä nämä ihmiset, jotka sotkevat lasten päitä veikkauksillaan, ovat vielä kaikkein kovimmalla äänellä touhottamassa, miten poikia pitää kutsua pojiksi, ettei näillä mene pää sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöksi tai pojaksi kutsumisella ei ole mitään tekemistä sukupuolielinten kanssa. Siinä on kyse sosiaalisesta konstruktiosta, siis siitä, minkälaisia tyttöjen tai poikien odotetaan olevan käytökseltään.

Minkä ihmeen takia se on osalle niin vaikeaa kestää, ettei lasta tarvitse pienestä pitäen roolittaa tytöksi tai pojaksi? Ettekö jostain syystä ymmärrä, kuinka latautunut sukupuolirooli on? Miten pojille sallitaan yhtä ja tytöille toista? Ja kuinka monen ihmisen on ollut vaikeaa sopia noihin ahtaisiin määritelmiin ihan aina? 

Historiakin on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat rikkoneet kaavaa ja kärsineet siitä. Miksi haluatte 2020-luvun lapsille samaa ahdasmielisyyttä?

Ei tässä ole kyse mistään roolittamisesta, vaan siitä, että sanoja tyttö ja poika voi käyttää vapaasti. Niitä ei tarvitse vältellä. Ei sanan käyttäminen sinänsä me

Olen eri kuin tuo kelle kommentoit, mutta miten sinä luulet tietäväsi mitä joku huntua käyttävä nainen haluaa? Lähtökohtaisesti on todella väärin ja alistavaa lähteä sanelemaan jollekin ihmiselle, jota et edes tunne, että miten hänen tulisi toimia. Ja vielä kuvitella olevansa joku vapauttaja ja tasa-arvon edistäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö ja poika ovat riittävät sanat varhaikasvatuksessa, mitä sukupuoliin tulee. Transuìlu ja helikopterin leikkiminen ei kuulu tarhaikään.

Miksi pitää käyttää noitakaan sanoja? Missä yhteydessä opettajan pitää eritellä lapset heidän genitaalien mukaan? 

Nimenomaan. Luulisi termin lapsi riittävän.

Poistetaan myös termit mies ja nainen. Luulisi termin henkilö riittävän.

Vierailija kirjoitti:

Tytöksi tai pojaksi kutsumisella ei ole mitään tekemistä sukupuolielinten kanssa. Siinä on kyse sosiaalisesta konstruktiosta, siis siitä, minkälaisia tyttöjen tai poikien odotetaan olevan käytökseltään.

Minkä ihmeen takia se on osalle niin vaikeaa kestää, ettei lasta tarvitse pienestä pitäen roolittaa tytöksi tai pojaksi? Ettekö jostain syystä ymmärrä, kuinka latautunut sukupuolirooli on? Miten pojille sallitaan yhtä ja tytöille toista? Ja kuinka monen ihmisen on ollut vaikeaa sopia noihin ahtaisiin määritelmiin ihan aina? 

Historiakin on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat rikkoneet kaavaa ja kärsineet siitä. Miksi haluatte 2020-luvun lapsille samaa ahdasmielisyyttä?

Jotenkin ihmeellistä, että vielä nykyäänkin voi olla noin umpimielisiä ihmisiä, jotka ajattelee, että jos joku on tyttö tai poika vaikuttaa siihen mitä henkilö saa olla. 

Kuvittelisi, että nykyään jo kaikki ymmärtää ettei oma sukupuoli rajoita mitään tekemistä. Ei se ole niin ettei joku voi olla ihan 100 prossaa poika tai 100 prossaa tyttö jos tykkää perinteisesti eri sukupuolen leikeistä tai vaatteista.

Onneksi mun lapsen päiväkodissa autoilla saa leikkiä muutkin kuin pojat ja sukupuolettomat ja nukeilla muutkin kuin tytöt ja sukupuolettomat. On ihan luonnollista, että kaikki lapset osallistuvat kaikkiin leikkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on kaksi. Tämä on tieteellisesti fakta. Olen tiedemyönteinen.

On myös ihmisiä jotka eivät ole selkeästi kumpaakaan sukupuolta. Senkin voi lapsille kertoa.

On myös ihmisiä joilla on kaksi päätä. Se ei tarkoita että heidät olemassaolonsa pitäisi kaikkien koko ajan ottaa huomioon.

Sanoinko että koko ajan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on kaksi. Tämä on tieteellisesti fakta. Olen tiedemyönteinen.

On myös ihmisiä jotka eivät ole selkeästi kumpaakaan sukupuolta. Senkin voi lapsille kertoa.

Sukupuolia on ainoastaan kaksi, naaras ja koiras.

Saa sitä itsensä kuvitella vaikka eifeltoniksi kun oikein päästä viiraa.

On ihmisiä, jotka eivät ole naaraita tai uroksia. Ei siinä kuvitelmista ole kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöksi tai pojaksi kutsumisella ei ole mitään tekemistä sukupuolielinten kanssa. Siinä on kyse sosiaalisesta konstruktiosta, siis siitä, minkälaisia tyttöjen tai poikien odotetaan olevan käytökseltään.

Minkä ihmeen takia se on osalle niin vaikeaa kestää, ettei lasta tarvitse pienestä pitäen roolittaa tytöksi tai pojaksi? Ettekö jostain syystä ymmärrä, kuinka latautunut sukupuolirooli on? Miten pojille sallitaan yhtä ja tytöille toista? Ja kuinka monen ihmisen on ollut vaikeaa sopia noihin ahtaisiin määritelmiin ihan aina? 

Historiakin on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat rikkoneet kaavaa ja kärsineet siitä. Miksi haluatte 2020-luvun lapsille samaa ahdasmielisyyttä?

Jotenkin ihmeellistä, että vielä nykyäänkin voi olla noin umpimielisiä ihmisiä, jotka ajattelee, että jos joku on tyttö tai poika vaikuttaa siihen mitä henkilö saa olla.

Kuvittelisi, että nykyään jo kaikki ymmärtää ettei oma sukupuoli rajoita mitään tekemistä. Ei se ole niin ettei joku voi olla ihan 100 prossaa poika tai 100 prossaa tyttö jos tykkää perinteisesti eri sukupuolen leikeistä tai vaatteista.

Onneksi mun lapsen päiväkodissa autoilla saa leikkiä muutkin kuin pojat ja sukupuolettomat ja nukeilla muutkin kuin tytöt ja sukupuolettomat. On ihan luonnollista, että kaikki lapset osallistuvat kaikkiin leikkeihin.

Sukupuolten väliset fyysiset erot rajoittavat tekemistä välillä aika paljonkin. Lisäksi sukupuolten välillä on psyykkisiä eroja vaikka niistä ei saa puhua.

Kunhan ei pakoteta tyttöjä leikkimään nukeilla ja anneta leluiksi jotain kodinhoidon harjoitteluvälineitä samaan aikaan kun pojille annetaan teräsmies nukke ja ralliautoja. Se, että lopetetaan tytöille sen opettaminen että heidän vapaa-aikakin on pelkkää työtä ja että vain miehillä on oikeus hauskanpitoon ja vapaa-aikaan. Mitään muuta sensitiivisyyttä ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöksi tai pojaksi kutsumisella ei ole mitään tekemistä sukupuolielinten kanssa. Siinä on kyse sosiaalisesta konstruktiosta, siis siitä, minkälaisia tyttöjen tai poikien odotetaan olevan käytökseltään.

Minkä ihmeen takia se on osalle niin vaikeaa kestää, ettei lasta tarvitse pienestä pitäen roolittaa tytöksi tai pojaksi? Ettekö jostain syystä ymmärrä, kuinka latautunut sukupuolirooli on? Miten pojille sallitaan yhtä ja tytöille toista? Ja kuinka monen ihmisen on ollut vaikeaa sopia noihin ahtaisiin määritelmiin ihan aina? 

Historiakin on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat rikkoneet kaavaa ja kärsineet siitä. Miksi haluatte 2020-luvun lapsille samaa ahdasmielisyyttä?

Jotenkin ihmeellistä, että vielä nykyäänkin voi olla noin umpimielisiä ihmisiä, jotka ajattelee, että jos joku on tyttö

Eikä rajoita.

Minulta jäi kokemus kokonaan kouluajalta, että olisi jokin liikuntamuoto missä olisin hyvä koska tytöt pakotettiin jumppaamaan ja pelaamaan pallopelejä ja oli kuntopiiriä. Kertaakaan ei viety punttisalille vaikka sinne olisi riittänyt oven avaaminen jotta sinne olisi päässyt. Ei, se tila oli varattu pojille, pojat sai treenata lihaksia. Meni yli 30 vuotta elämästä kun löysin lajin missä olisin ollut lahjakas ja geneettisesti oikeanlainen, mutta ei, sukupuoleni estä pääsemästä kiinni tähän lajiin. Joten vihasin aina liikuntatunteja ja opin vihaamaan liikuntaa ja pitämään sitä idioottimaisena puuhasteluna millaisena yhä pidän tytöille suunnattuja liikuntatunteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on luotainen tarve kuulua osaksi ryhmää. Riistämällä sukupuoli-identiteetti lapsena viedään osa minuutta. Me ihmiset emme ole täydellisiä vaan voi olla, että myöhemmin elämässä löydetään itsestä uusia puolia, mutta lapsuus ilman sukupuolta vertautuu minusta kokeiluihin joissa on testattu mitä lapselle tapahtuu jos hänelle ei puhuta lapsena. Henkistä väkivaltaa.

Jokaisella lapsella ei ole selkeää sukupuoli-identiteettiä. Eihän sitä ole kaikilla aikuisillakaan. Miksi ei saisi olla vain lapsi ilman lisämääritelmää?

Ei minullakaan ole ja silti olen nainen. Ja minusta saa siis puhua naisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö ja poika ovat riittävät sanat varhaikasvatuksessa, mitä sukupuoliin tulee. Transuìlu ja helikopterin leikkiminen ei kuulu tarhaikään.

Miksi pitää käyttää noitakaan sanoja? Missä yhteydessä opettajan pitää eritellä lapset heidän genitaalien mukaan? 

Siinä vaiheessa kun lapsia kiinnostaa miksi Matilla näkyi vessakäynnin aikana pippeli mutta Maijalla ei.

Kyllä ne lapsetkin käy vessassa yksitellen, ei siellä toinen seiso pöntön vieressä vahtaamassa toisen vehkeitä. Eiköhän tuollaiset erot huomata kotona sauna/suihkureissuilla.

Mutta noin muuten tuosta sukupuoliasiasta, niin joitakin vuosia sitten olin päiväkodissa töissä ja siellä oli vanhempi hoitaja joka ei antanut tyttöjen tehdä leikkimiekkaa, eikä poikien taikasauvaa, vaikka jokunen tyttö olisi halunnut tehdä miekan ja jokunen poika sen taikasauvan. Syy oli se, että tytöt ei heiluttele miekaa eikä pojille sovi taikasauva:D 

Itekein olen vanhempi ihminen, mutta tuota kyllä paheksuin. 

Toinenkin tapaus on jo vuosikymmenten takaa, kun tyttöni oli eskarissa. Tyttöä sieltä kun päivän päätteeksi hain pois, näin, että sieltä aina välillä tuli joku lapsi puisen "kännykän" kanssa ja selitti iloisena vanhemmaalleen, että on sellaisen tehnyt. Kysyin sitten kerran, että koska se minun tyttö pääsee sellaisen tekemään, niin minulle vastattiin, että vain pojat tekee "puutöitä" :D Olin ihanäimänkäkenä ja niin yllättäynyt, etten edes tajunnut vastata tuohon mitään, mutta ilmeisesti olin ollut niin hämmästyneen näköinen, että hoitaja oli sen huomannut ja niinpä kerran, kun menin tyttöä hakemaan oli tämä tehnyt "puutöitä". Mutta en kyllä pysty ymmärtämään tuollaisia juttuja jo varhaiskasvatuksessa, että lapset noin rajusti rajataan tyttöihin ja poikiin ja siihen mitä ne saa tehdä, koska tyttö tai poika.