Millaista on olla oikeasti köyhä?

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä että kaupassa mennään laskimen kanssa. Korista löytyy halvinta mahdollista tavaraa. Kaikki yllättävät rahanmenot aiheuttavat tuskanhien, stressiä ja unettomia öitä. Ja sitten joku vinoilee että raha ei tuo onnea. Kyllä se tuo omalla tavallaan, kun yksi iso stressin aihe (rahattomuus) jää pois. 

Raha nimenomaan tuo onnea. Sen tietää jokainen, joka on päässyt köyhyydestä.

Kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Mene kysymään köyhien maiden kaduilla ihmisiltä, vaikka Intian suurien kaupunkien ghettoihin. Tai Afrikan maiden ghetot, niistä on dokumenttejakin.

Täällä Suomessa on vaan muiden rahoilla makaavia lusmuja.

Miksi sitten lusmuilet muiden rahoilla? Tuskin kukaan sinua siihen pakottaa

Surullista ja tylsää.

Kauheeta ja kurjaa.

Elämä kaventuu ja kaikki aika menee rahan miettimiseen. Vaikka sanotaan, että rikkaat ajattelevat vain rahaa, niin uskallan väittää, että köyhä miettii sitä vielä paljon enemmän. Köyhyys kaventaa mahdollisuuksia osallistua yhtään mihinkään. Itse asun halvassa asunnossa. Sen hinta on se, että asun näin ollen kaukana keskustasta. Bussimatkat maksavat. Ei ole siis hyvää vaihtoehtoa, valittavana on vain huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Usein ei ole vaihtoehtoja ollenkaan. 

Tunnen olevani monella tapaa marginaalissa. Keskiluokkaiset keskustelunaiheet eivät liikuta minua, autot, remontit, omakotitalot, mökit, sisustaminen, merkkivaatteet; kaikki asioita, joihin minulla ei ole kosketuspintaa. Sen sijaan hengaan muiden marginaalissa elävien ihmisten kanssa, kuten juoppojen ja nistien, työttömien, köyhien YH-äitien ja mielenterveysongelmaisten kanssa, mutta näistä ei voi taas puhua keskiluokkaisten kavereiden kanssa, heillä ei ole kosketuspintaa siihen maailmaan.

Koen aika paljon ennakkoluuloja moneltakin taholta. Koska olen köyhä, minun kuvitellaan olevan sitä, tätä tai tuota. No, ennakkoluuloja on itsellänikin, joten en ole yhtään sen parempi ihminen.

Lähinnä köyhyys vituttaa.

Ai kukkamala!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt ei ainoatakaan köyhää edes ole. Kaikille maksetaan asunto, ruoka, kalusteet, terveydenhuolto, kännykkä, internet ja kaikki oleellinen. Se että joskus joutuu ostamaan halvempaa ruokaa tai kulkemaan polkupyörällä auton sijaan ei ole köyhyyttä.

Tämä on totta. Vaikka lapsuuden perheessä oli niukkaa, niin olihan meillä kaupungin vuokrakämppä, jossa asua. Juokseva lämmin vesi jne. Syötiin ns. halvasti ja vaatteet oli toisella tai kolmannella kierroksella. Mutta ei me kyllä köyhiä oltu. Kaikki perustarpeet tyydytetty. Toki meillä tilanne oli parempi kuin naapurissa, jossa vanhemmat joivat rahat. Meillä ne käytettiin ruokaan ja muihin tarpeisiin ja saatiin riittämään. Valintakysymyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mene kysymään köyhien maiden kaduilla ihmisiltä, vaikka Intian suurien kaupunkien ghettoihin. Tai Afrikan maiden ghetot, niistä on dokumenttejakin.

Täällä Suomessa on vaan muiden rahoilla makaavia lusmuja.

Tuo köyhyys on suhteellista. Heillä on paljon kohtalotovereita va vertaistukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä missä pankissa sinulla on tili ja laina mutta noista lainan kuluista säästäisi heti 10€/kk pankkia ja maksutapaa vaihtamalla ja varmasti saa neuvoteltua myös pienemmän erän. Sähköönkin käytät rahaa tuplasti enemmän kuin minä, niin joko kulutat turhaan tai sopimuksesi on väärä ja kuluttamalla vähemmän pienenee myös siirtomaksusi. Vakuutuksia ei itselläni ole. Luulisi että kauppareissusi menisi yhdellä bussilipulla ja olettaisin että se yksi lippu on voimassa 2 tunnin ajan sillä tuo hinta viittaa oman asuinpaikkani lipun hintaan ja mietinkin että missä asut jos kauppaan on 2 tunnin kävelymatka. Lisäksi ostamalla kerralla enemmän että ei tarvitse käydä niin usein tulee säästöä. Opintolainan kuluista en toimeentulotukeen tiedä enkä sitä kuinka paljon asumiskulusi ylittää kelan rajat.

Missä ovat kaikki muut valittajat joiden rahat ei riitä? Jos ei halua kertoa minne ne ra

Meillä kulkee kahdesti päivässä. Aamulla kun koululaiset menee kouluun ja seuraavan kerran n. klo 15 aikaan kun tulevat koulusta. Tälläkään bussilla ei pääse hoitamaan esim. pankkiasioita, vaan vaatii pari vaihtoa suuntaansa. Viikoloppuisin ei kulje mitään julkisia. 

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena aika köyhä, muistan kun ainoista kesäkengistäni katkesi joku remmi, niin itku pääsi.

Sulla sentään oli kengät itse jouduin kävelemään paljain jaloin kesät talvet,oli se kovaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä että kaupassa mennään laskimen kanssa. Korista löytyy halvinta mahdollista tavaraa. Kaikki yllättävät rahanmenot aiheuttavat tuskanhien, stressiä ja unettomia öitä. Ja sitten joku vinoilee että raha ei tuo onnea. Kyllä se tuo omalla tavallaan, kun yksi iso stressin aihe (rahattomuus) jää pois. 

Tekee hyvää aivoille kun laskee päässä.

Asunto 450€/kk

vesi 12/€/kk

tuet hieman päälle 700€

siihen 

-ruoka

-puhelin

-kotivakuutus

-lääkkeet 

.. nyt on ollut sähköt pois 7kk koska ei enää pysty maksamaan siistomaksuja. 

 

Näen nälkää. En edes syö joka päivä. En edes pese hampaita joka päivä, että riittää tahnaa enemmän.

olen vammautunut pahasti onnettomuudessa jo yli 20 vuotta sitten ja mitään erikoisia tukia en saa, koska KELA. Välillä käytän pyörätuolia liikkumiseen. 

Tuopaikkoja on vaikeaa saada kun kerron liikkumisestani. 

Olen todella valmis jo päättämään päiväni. En enää jaksa tätä elämää. Ei tämä ole elämisen arvoista. 

Mä en ihan oikein ymmärrä, että miten ihmiset kuvittelevat keskituloisten elävän. Kyllä meilläkin budjetoidaan tulot ja menot. Kaupassa käydään valmiiksi suunnitellun listan kanssa, ostetaan mahdollisimman edullista ja lasketaan, että mikä on omaan budjettiin sopivaa. Ei meillä woltata viikottain tai osteta eineksiä. Syödään tavallista itsetehtyä kotiruokaa. 

 

Kuljetaan mahdollisuuksien mukaan julkisilla, kävellen ja pyörällä. Auto on, koska iäkkään kauempana asuvat vanhemmat, joiden luokse ei pääse julkisilla, mutta pääsääntöisesti kaikki arjen kulkemiset tehdään julkisilla. 

 

Luetaan paljon ja lainataan kirjastosta kirjoja ja lautapelejä. Kirpparilta/käytettynä yritetään hankkia kasvavien lasten vaatteet. Huonekalut on suurin osa secondhandiä. Etenkin leluja kierrätetään. 

 

Käytetään neuvola ja terveyskeskuspalveluita tarvittaessa. Välillä joutuu aikaa odottamaan, mutta tarvittaessa on päässyt näytille nopeastikin. 

 

Ja tämä kaikki on ihan normaalia. Ei kirpparikäynnit, rahan riittämisen laskeminen, julkisilla kulkeminen ole mitään köyhää. Vaan ihan tavallista elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Se tunne on jotain muuta kuin vain tunne ja tietoisuus siitä, ettei ole rahaa ja taloudellisia mahdollsiuuksia. - Se on pelkoa ja jännittynyt olo siitä, että on muiden armoilla (sinun on muutettava. Sinulla ei ole olkeutta tai mahdollsiuutta osallistua. Sinua ei kutsuta sinulata ei kysytä mielipdettä. 

Köyhänä olet eritavoin jkiinni, jossain mille et itse voi mitään -kuten vamman tai sairauden rampauttama, jolle ei voi itse mitään, jota varjostaa ajastus siitä, että se saattaa edetä vielä pahemmaksi. Mutta ulkopuoliset kokevat, että se on kuitenkin vamma tai sairaus tai molemmat, jonka vuoksi olisi oikeus taloudellisteen tukeen; se oli oma vikasi kun humalainen ajoi ylitsesi. Ta kuinka se oli täysin oma vikasi kun sairastuit syöpään  

Se on kasvavaa yksinäisyyttä ja epäluuloisuutta siitä, että kukaan ei enää halua välittää sinusta; olet muille näkymätön. Kukaan ei ole kiinnostunut siitä mitä sanot tai jätät sa

Järkyttävää ulinaa. Tässä ei kyllä enää ole mistään köyhyydestä kyse vaan  mt ongelmista. Miten joku länsimaisen hyvinvointivaltion opiskelija voi suoltaa tällaista paskavirtaa, kun tietoa todellisesta köyhyydestä on tasa zero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt ei ainoatakaan köyhää edes ole. Kaikille maksetaan asunto, ruoka, kalusteet, terveydenhuolto, kännykkä, internet ja kaikki oleellinen. Se että joskus joutuu ostamaan halvempaa ruokaa tai kulkemaan polkupyörällä auton sijaan ei ole köyhyyttä.

Mites kun tarvitsemaansa terveydenhuoltoon ei pääse, vaan lähetteet tulee takaisin? Jos on vammautunut niin, että pyörää ei pysty ajamaan? Tai jos se pyörä varastetaan? Tai jos on parikymmentä astetta pakkasta, silloinkin pyörällä menemään?

Kai jokin syy niiden lähetteiden palautumiseen on. Itselle kun ei ole kertaakaan niin käynyt ja hoitoa olen aina saanut. Vammautunut saa kyllä kelalta tietyn määrän taksikyytejä kuukaudessa, pyöriä saa ilmaiseksikin netin kautta ja itse olen pyöräillyt vuoden ympäri työmatkat. Että en nyt oikein ymmärrä

Taksikyytejä saa todella vähän. Ne ei riitä inhimilliseen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan oikein ymmärrä, että miten ihmiset kuvittelevat keskituloisten elävän. Kyllä meilläkin budjetoidaan tulot ja menot. Kaupassa käydään valmiiksi suunnitellun listan kanssa, ostetaan mahdollisimman edullista ja lasketaan, että mikä on omaan budjettiin sopivaa. Ei meillä woltata viikottain tai osteta eineksiä. Syödään tavallista itsetehtyä kotiruokaa. 

 

Kuljetaan mahdollisuuksien mukaan julkisilla, kävellen ja pyörällä. Auto on, koska iäkkään kauempana asuvat vanhemmat, joiden luokse ei pääse julkisilla, mutta pääsääntöisesti kaikki arjen kulkemiset tehdään julkisilla. 

 

Luetaan paljon ja lainataan kirjastosta kirjoja ja lautapelejä. Kirpparilta/käytettynä yritetään hankkia kasvavien lasten vaatteet. Huonekalut on suurin osa secondhandiä. Etenkin leluja kierrätetään. 

 

Käytetään neuvola ja terveyskeskuspalveluita tarvittaessa. Välillä joutuu aik

Erona on se, että tuo on vapaaehtoista. Voisit tehdä halutessasi toisinkin. 

Mielestäni on kamalaa lukea, miten köyhää esim köyhillä vanhuksilla on. 

Opiskelijaköyhyys ei ole mitään, sillä se on ohimenevä aika ja opiskelu tuo toivoa tulevaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan oikein ymmärrä, että miten ihmiset kuvittelevat keskituloisten elävän. Kyllä meilläkin budjetoidaan tulot ja menot. Kaupassa käydään valmiiksi suunnitellun listan kanssa, ostetaan mahdollisimman edullista ja lasketaan, että mikä on omaan budjettiin sopivaa. Ei meillä woltata viikottain tai osteta eineksiä. Syödään tavallista itsetehtyä kotiruokaa. 

 

Kuljetaan mahdollisuuksien mukaan julkisilla, kävellen ja pyörällä. Auto on, koska iäkkään kauempana asuvat vanhemmat, joiden luokse ei pääse julkisilla, mutta pääsääntöisesti kaikki arjen kulkemiset tehdään julkisilla. 

 

Luetaan paljon ja lainataan kirjastosta kirjoja ja lautapelejä. Kirpparilta/käytettynä yritetään hankkia kasvavien lasten vaatteet. Huonekalut on suurin osa secondhandiä. Etenkin leluja kierrätetään. 

 

Käytetään neuvola ja terveyskeskuspalveluita tarvittaessa. Välillä joutuu aik

Samaa mietin. Ei keskituloisellakaan aina ole rahaa edes niihin lääkkeisiin, vaan välillä täytyy budjetoida ja laskea miten saa rahat niihin riittämään. Ja samaan aikaan ketuttaa todella paljon kuunnella tuensaajien valitusta, jotka tosiasiassa elävät aivan samanlaista elämää mitä me. Erona vain se, että minulla ei ole rahaa, koska joudun maksamaan veroilla myös heidän elämisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä että kaupassa mennään laskimen kanssa. Korista löytyy halvinta mahdollista tavaraa. Kaikki yllättävät rahanmenot aiheuttavat tuskanhien, stressiä ja unettomia öitä. Ja sitten joku vinoilee että raha ei tuo onnea. Kyllä se tuo omalla tavallaan, kun yksi iso stressin aihe (rahattomuus) jää pois. 

David Lee Roth on sanonut: "Rahalla ei saa onnea, mutta sillä saa niin ison huvijahdin, ettei se haittaa." Tämä oli päässyt muiden isojen ajatelmien joukkoon filosofien rinnalle.

Raha tuo niin paljon turvaa ettei millään onnella enää ole väliä.

Ei voida. Koska maksamme myös täydet päivähoitomaksut, jotka pienituloiset saa maksutta. Siitä tulee jo useampi sata euroa kuussa lisää maksettavaa pienituloiseen verrattuna. Eli ei ole ns. vapaaehtoista, ei voida valita toisin, jos halutaan että rahat riittää. Tämä on ihan normaalia tässä keskituloisessa kuplassa.