Lue keskustelun säännöt.
Minua ei mitenkään motivoi lapsenhankintaan syyllistäminen tai huoltosuhteen rapautumisella uhkailu
01.11.2024 |
Tästä maasta on tullut melkoinen helvetti sellaisille joilla ei ole merkittävää perintövarallisuutta.
Ei mitään stabiilia työuraa tiedossa pari-kolmekymppiselle. Niistä vähistä yhteiskunnan tukiverkoista mitä on, leikataan rajusti. Synnytyssairaaloiden verkostoa karsitaan ja niiden palvelua huononnetaan.
Todennäköisesti omille lapsille ei löydy mitään töitä jos eivät kuulu hyväveliverkostoon tai onnistu pääsemään johonkin todella kapea-alaiseen 'varmaan nakkiin' kuten lääkikseen.
Miksi tekisin tällaiseen paskamaailmaan - ja maahan - lapsia?
Pysyn juuri ja juuri itse leivissä osa-aikatyöllä. Niistäkin kitsastellaan vaikka haluaisin lisää tunteja tai täydet tunnit. Ei tähän yhtälöön mahdu lasta saatika useampia lapsia tai miestä.
En halua tuoda maailmaan lasta jolla todennäköisemmin menisi täysi-ikäistyttyä kurjemmin kuin minulla, ja minullakaan ei ole mitään hurraamista akateemisena pätkäduunarina.
Kommentit (34)
"Tämä saattoi toimia aiemmin. Nykyään tuossa tilanteessa lisääntyvät ovat tuomittuja niihin paskaduuneihin. "
Nuoren ihmisen tuntee siitä että hän kuvittelee elävänsä ihan ainutlaatuista maailmanaikaa eikä kellään muulla ole koskaa ennen ollut niin hankalaa.
Ei tarvitse mennä kuin 90-luvun lamaan niin tilanne oli vielä todella paljon pahempi kuin nyt. Silloin nuoret valmistuivat lähes kaikki suoraan kortistoon ja niitä vakituisia töitä sai moni odotella pitkälle 2000-luvun puolelle. Silti uskallettiin tehdä lapsia koska ei masennuttu ja ajateltu että mikään ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä 80 luvulla tämä oli niin helppoa, kun isä vain kävi töissä ja elätti 6 henkisen perheen erittäin korkealla elintasolla vaikka oli amis koulutus ja oman alan amis-tason työ.
Äiti siis kotiäitinä, EIKÄ TYÖTTÖMÄNÄ TYÖNHAKIJANA ja hän oikeasti nautti tuosta roolista ja totesi ettei tästä työelämään palaa kokskaan.
Tässä muutoin voitti isä sai jatkaa töissä normaalisti ja kotityöt olivat aina tip-top hoidettu, valtion ei tarvinnut maksaa tukia, päivähoitopaikkoja ei tarvinnut järjestää, lapset saivat hyvän kasvatuksen...
Tervemenoa: sitten joku keksi kilpailutuksen ja ulkoistamisen ja tämä järjestelmä vedettiin pytystä alas, palkat putosi, duunarin elintaso romahti, jokaisesti tehtiin väkisin sos.tomiston asiakas!
Kyllä se perintövarallisuuskin huolehditaan nimiksi verotuksin. Siksi olemme vaivaisempia kitsaampia ja synkempiä kuin ruotsalaiset.
Vierailija kirjoitti:
"Tämä saattoi toimia aiemmin. Nykyään tuossa tilanteessa lisääntyvät ovat tuomittuja niihin paskaduuneihin. "
Nuoren ihmisen tuntee siitä että hän kuvittelee elävänsä ihan ainutlaatuista maailmanaikaa eikä kellään muulla ole koskaa ennen ollut niin hankalaa.
Ei tarvitse mennä kuin 90-luvun lamaan niin tilanne oli vielä todella paljon pahempi kuin nyt. Silloin nuoret valmistuivat lähes kaikki suoraan kortistoon ja niitä vakituisia töitä sai moni odotella pitkälle 2000-luvun puolelle. Silti uskallettiin tehdä lapsia koska ei masennuttu ja ajateltu että mikään ei kannata.
Ne 90-luvun vanhemmat toimivat varoittavaa esimerkkinä masennuksineen, päihdeongelmien ja näköalattomuuksineen.
Itsellenikin kyse on ihan puhtaasti rahasta ja pelosta että sen tulo esim. työttömyyden myötä loppuu tai muuttuu epävarmaksi. Mikään yhteiskunnallinen paine ei aja lisääntymään tai vaikuta päätökseeni mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perintövarallisuuskin huolehditaan nimiksi verotuksin. Siksi olemme vaivaisempia kitsaampia ja synkempiä kuin ruotsalaiset.
Minimiksi
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80 luvulla tämä oli niin helppoa, kun isä vain kävi töissä ja elätti 6 henkisen perheen erittäin korkealla elintasolla vaikka oli amis koulutus ja oman alan amis-tason työ.
Äiti siis kotiäitinä, EIKÄ TYÖTTÖMÄNÄ TYÖNHAKIJANA ja hän oikeasti nautti tuosta roolista ja totesi ettei tästä työelämään palaa kokskaan.
Tässä muutoin voitti isä sai jatkaa töissä normaalisti ja kotityöt olivat aina tip-top hoidettu, valtion ei tarvinnut maksaa tukia, päivähoitopaikkoja ei tarvinnut järjestää, lapset saivat hyvän kasvatuksen...
Tervemenoa: sitten joku keksi kilpailutuksen ja ulkoistamisen ja tämä järjestelmä vedettiin pytystä alas, palkat putosi, duunarin elintaso romahti, jokaisesti tehtiin väkisin sos.tomiston asiakas!
Moni nainen haluaisi tähän rooliin jos vaikka vaihtoehtona on nöyristely alepan kassalla tai jotain muuta shittiä.
Tämä ei ole mahdollista, koska tavallisten miesten palkat on romutettu ja hinnat nostettu pilviin kun pelkkä vuokra vie tuloista jotain 60-70%.
Näin ollen näitä miehiä ei ole näille naisille tarjolla ja tämä yhtälö ei toteudu.
Juu onhan niitä hyvin tienaaviakin mutta katsokaapa nyt noita audilla ajavia kokoomuslaisia, ei ne oikein sellaisia perinteisiä äitihahmoja kumppanikseen ota, pitää olla sellainen instabeibe, että tämäkään yhtälö ei tässä mielessä toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee ketään tänne kärsimään samanlaista elämää, kuin itselläni on ollut. Pelkkää osa-aikaa, pätkätyötä ja työttömyyttä päälle nelikymppiseksi. Laudaturin paperit. Useampaa alaa opiskeltu, mikään ei työllistä kokoaikaisesti. Terveydentila rajoittaa alanvalintaa.
Tein sen mokan, että kuntoutustuella opiskellessani pidin sairausloman. Sen jälkeen en olekaan enää saanut kuntoutustukea, koska ei ole enää näyttöä haasteista työelämässä. Nyt taas karenssin uhkan alla, koska uusi työsuhde keskeytyi terveyssyistä ja julkisella puolella järjestetyn työterveyden lääkäri ei enää saa kirjoittaa yleisiä lausuntoja, jollaista TE-toimisto tarvitsee päätöksen tekoon.
V I T T U jos päättäjät kuvittelette, että tämä on motivoivaa ja ihmisarvoista elämää, saati jos tähän lapsi lisättäisiin.
Anteeksi nyt vain, mutta lapsi saattaisi oike
Kiitos paljon oletuksistasi ja alentuvista neuvoistasi..
Olen hyvin motivoitunut ihminen. Opiskelen omaehtoisesti, luen ja kirjoitan, liikun luonnossa, autan läheisiäni, teen vapaaehtoistyötä, osallistun seurakunnan toimintaan, viljelen omat kasvikseni ja jaan niitä vähävaraisille tuttavilleni. Ansaitsen pieniä lisätuloja kädentaidoilla. Pidän huolta kummilapsistani ja tänäkin viikonloppuna vahdin heitä useamman päivän.
Elämäni ei koskaan ole ollut "sikahelppoa", kuten taidat kuvitella vain siksi että olen lapseton. Minulla on vaikeita kroonisia sairauksia, sairas puoliso sekä sairaat vanhemmat. Yksi sairauksistani ja siihen käytetty lääkitys vaikutti varsinkin nuorempana hedelmällisyyteeni. Lisäksi ex-puolisoni kärsi hedelmättömyydestä sikotaudin seurauksena. Nyt kun olisi uusi kumppani joka kykenisi lapsen tekoon kumpikaan meistä ei halua pilata elämäänsä enempää.
Kertoisitko, missä motivaatio-ongelmani ydin on?
Vierailija kirjoitti:
"Tämä saattoi toimia aiemmin. Nykyään tuossa tilanteessa lisääntyvät ovat tuomittuja niihin paskaduuneihin. "
Nuoren ihmisen tuntee siitä että hän kuvittelee elävänsä ihan ainutlaatuista maailmanaikaa eikä kellään muulla ole koskaa ennen ollut niin hankalaa.
Ei tarvitse mennä kuin 90-luvun lamaan niin tilanne oli vielä todella paljon pahempi kuin nyt. Silloin nuoret valmistuivat lähes kaikki suoraan kortistoon ja niitä vakituisia töitä sai moni odotella pitkälle 2000-luvun puolelle. Silti uskallettiin tehdä lapsia koska ei masennuttu ja ajateltu että mikään ei kannata.
Lapsilisien ostovoima oli 90-luvun alussa ostovoimakorjattuna ~3x korkeampi kuin nyt. Pelkästään yhdestä lapsesta saadulla lapsilisällä maksoi kevyestikin lapsen kaikki mahdolliset kustannukset ja osan asumistakin jos oli vuokralla. Sen päälle sai asumistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt oikein pysty omia lapsia tekemään, kun pitää elättää muiden mätisäkki ja mielenterveysongelmaisia lapsia.
Joo, en todellakaan halua lasta niiden kaikkien sekopäiden keskelle mitä päiväkodeissa on kouluissa on.
Vanhemmat eivät välitä tuon taivaallista lastensa kasvattamisesta.
Huostaanotot kasvaneet 20%
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80 luvulla tämä oli niin helppoa, kun isä vain kävi töissä ja elätti 6 henkisen perheen erittäin korkealla elintasolla vaikka oli amis koulutus ja oman alan amis-tason työ.
Äiti siis kotiäitinä, EIKÄ TYÖTTÖMÄNÄ TYÖNHAKIJANA ja hän oikeasti nautti tuosta roolista ja totesi ettei tästä työelämään palaa kokskaan.
Tässä muutoin voitti isä sai jatkaa töissä normaalisti ja kotityöt olivat aina tip-top hoidettu, valtion ei tarvinnut maksaa tukia, päivähoitopaikkoja ei tarvinnut järjestää, lapset saivat hyvän kasvatuksen...
Tervemenoa: sitten joku keksi kilpailutuksen ja ulkoistamisen ja tämä järjestelmä vedettiin pytystä alas, palkat putosi, duunarin elintaso romahti, jokaisesti tehtiin väkisin sos.tomiston asiakas!
Meitä oli 7 lasta, neljä tyttöä ja kolme poikaa. Äiti kotona meidän kanssa, ei naimisiin mentyään ollut työelämässä. Me olimme siis 9-henkinen perhe.
Isä sähkömies kunnalla. Rakennettiin oma talo. Meiltä ei puuttunut vaatetta ei ruokaa ei lämpöä ei mitään. Kouluja saatiin käydä. Minä kävin ratsastamassa samoin yksi sisko. Oman hevoseen ei kuitenkaan suostuttu vaikka kinuttiin.
Meillä oli aina kauniit vaatteet, siitä saatiin kuulla naapureiltakin. Meillä oli kaikki hyvin.
Mitenkähän nyt pärjätäisiin samalla kokoonpanolla!?
Itse kouluttauduin ja sain hyvän työpaikan. Myöhemmin hankin lisäkoulutusta ja elämäni on hyvää. Elän sinkkuna ja yhtäkään pentua ei minun puolestani tähän maailmaan tule. Me olmme kaikki sisarukset sijoittuneet hyvin elämään. Onneksi synnyimme silloin, nyt se olsi painajaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten kauhistuttaa ajatus että lapsia voitaisiin "ostaa" houkuttelemalla ihimisiä lastentekoon.
Kaikenlaiset sitten ryhtyisivät reimu mielin rahankuva silmissä puuhaamaan jälkikasvua; raha ei haise!
Kerrankin kunnon rahatukko huumeisiin ja viinaan ja mihin ikinä sitä meneekään, mukula pärjätköön miten pärjää.
No sitten sossu astuisi kuvaan mukaan, lapsi sijoitukseen ja sitä kautta iso lasku huostaanotosta ja sitä seuraavista toimenpiteistä. Lapsi menettäisi vanhempansa, joutuisi kasvamaan laitoksissa ja lastenkodeissa jos ei sattusi saamaan sijaiskotia jossa vieraat ihmiset eivät ikinä omia rakastavia vanhempia korvaa.
Näsitä olosuhteista kasvaa niitä nuoria jotka ajautuvat kadulle ja vaikeuksiin. Lisää rahanmenoa kunnile, lisää inhimillisrä kärsimystä. Samaa yksisilmäistä typeryyttä kuin kaikki muukin nykyhallituksen puuhat. Leikataan sieltä, joudutaan satsaamaan kolminkertaisesti tänne. Voikö isompia pässinpäitä enää löytyä.
Asiat on sössitty perin pohjin ja pohjia myöten. "Entäs nyt, Pinneberg".
Vierailija kirjoitti:
Eniten kauhistuttaa ajatus että lapsia voitaisiin "ostaa" houkuttelemalla ihimisiä lastentekoon.
Kaikenlaiset sitten ryhtyisivät reimu mielin rahankuva silmissä puuhaamaan jälkikasvua; raha ei haise!
Kerrankin kunnon rahatukko huumeisiin ja viinaan ja mihin ikinä sitä meneekään, mukula pärjätköön miten pärjää.
No sitten sossu astuisi kuvaan mukaan, lapsi sijoitukseen ja sitä kautta iso lasku huostaanotosta ja sitä seuraavista toimenpiteistä. Lapsi menettäisi vanhempansa, joutuisi kasvamaan laitoksissa ja lastenkodeissa jos ei sattusi saamaan sijaiskotia jossa vieraat ihmiset eivät ikinä omia rakastavia vanhempia korvaa.
Näsitä olosuhteista kasvaa niitä nuoria jotka ajautuvat kadulle ja vaikeuksiin. Lisää rahanmenoa kunnile, lisää inhimillisrä kärsimystä. Samaa yksisilmäistä typeryyttä kuin kaikki muukin nykyhallituksen puuhat. Leikataan sieltä, joudutaan satsaamaan kolminkertaisesti tänne.
Ne porkkanat mitä persut ehdottivat ovat verovähennyksiä ja isojen opintolainojen nollausta, sekä asuntolainasta muutaman kymppitonnin kuittausta.
Asioita jotka eivät kosketa jotain nistiholistia millään tavoin.
Anteeksi nyt vain, mutta lapsi saattaisi oikeasti mullistaa ajatteluasi, tunne-elämääsi, saada sinut motivoitumaan jostain.
Lapsettomana voin kuvitella miten lapsensaanti voi oikeasti kasvattaa ihmisestä aikuisen. Koen että olen elänyt ihan sikahelppoa elämää juuri siksi että olen voinut tehdä just niinkuin on kulloinkin tuntunut. Vaikka on ollut vaikeaa se on ollut merkityksetöntä vaikeaa. Lapsen kanssa on vaikea kuvitella että voisi olla merkityksetöntä.
Tämän sanottuani on toki fakta että on paskoja itsekeskeisiä vanhempia. Mutta se yksikin hyvä kypsä aikuinen pelastaa pitkälle.