Kuuluuko opiskelun olla päivästä toiseen kituuttamista?

Ei kuuluisi mutta niin se vaan on. Ja sen jälkeen työttömänä kituutat lisää, eikä saa edes opiskelija-alennuksia. Onneks kuolema pelastaa.;)

Valmistaudu tulevaan työelämään se vasta kituuttamista onkin kun palkka ei riitä elämiseen 

Kuuluu ilmeisesti, paitsi voit ottaa opintolainaa ja jatkaa kituuttamista vielä opintojen jälkeenkin.

Aloitus kuulostaa samalta kuin työelämä. 

Kyllä opiskeluaikaan yleensä kuuluu jonkinasteinen niukkuus verrattuna siihen, että olisi kokopäivätyössä. Varmaan tämä on myös opuskelutovereidesi kokemus. Opintolaina ja osa-aikatyö ovat ratkaisu, minkä myös tiedät. Mitähän oikein haet aloituksellasi - haluaisitko selventää?

Suurimmalla osalla elämä on alusta loppuun tuota. Onnekkaimmat/röyhkeimmät elää sitten toisin

Mikä vastaajia vaivaa?

Miksi te ootte aloilla joiden palkalla ei tule toimeen?

Mikä sun oma vastuu on asioissa?

Aloittajalle sanoisin sydämellisenä neuvona että mieti pääsi puhki yritysidea jonka aloitat opintojen loputtua tai loppuvaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla elämä on alusta loppuun tuota. Onnekkaimmat/röyhkeimmät elää sitten toisin

Röyhkeimmät???

Puhutko heistä jotka ahkeruudellaan maksaa muidenkin elämisen, etuudet ja tuet? Ymmärrätkö yhteiskunnan jatkuvasti palveluyhteiskunnaksi jossa toiset laiskottelee ja vain harvat tuottaa tuota kuuluisaa hyvinvointia?

Kituutin opintoajat lainalla ja kesätöillä. Ei se pöllömpää kuitenkaan ole koska on ilmaiset kirjastot, terveydenhuolto jne. Koko ajan piti keksiä. Töihin päästyä helpotti.

En sanoisi, että opiskeluajan 'kuuluu' olla pelkkää kituutusta, mutta monilla se taitaa melkoista kituutusta olla. Omaan taloudelliseen tilanteeseen voi vaikuttaa vain tietyissä rajoissa. Tilanteen kestämistä auttaa, jos on samassa tilanteessa olevia kavereita, joiden kanssa on mukavaa, mutta ilmaista/edullista yhdessäoloa. 

Monet opiskelijat tuntuvat vertaavan omaa tilannettaan siihen tilanteeseen, mikä oli siinä lapsuudenperheessä. Heiltä tuntuu puuttuvan ymmärrys siitä, että varallisuuden kerryttäminen on vuosikymmeniä kestävä prosessi. Monien opiskelijoiden vanhemmat ovat sen ikäisiä, että he ovat uransa huipulla palkkakehityksen puolesta ja ovat ehtineet kerryttää varallisuutta jo pitkään, ehkä jo saaneet jonkun perinnönkin. Siitä heidän tilanteensa vain kohenee, kun kallis teini muuttaa kotoa pois omilleen.

Joissain perheissä tuo lasten poismuuton jälkeinen aika on sellaista, että vanhemmilla on vihdoinkin varaa johonkin pikku luksukseen, kun kaikki rahat ei mene lapsiin. Opiskeleville nuorille se voi tietenkin näyttäytyä niin, että vanhemmat piehtaroivat rahassa. Muistan sen paheksunnan oman lapseni äänessä, kun hän kylässä käydessään totesi: "Ai nyt te sitten ostatte luomumaitoa kun mä en enää asu kotona!" No niin, ostetaan luksusmaitoa kahviin, kun ei ole se maidonlatkija hörppimässä maitoa joka aterialla. Omasta nuoruudestani muistan, kuinka äidin jääkaapissa alkoi olla appelsiinimehua siinä vaiheessa, kun me lapset ei enää asuttu kotona.

Tsemppiä ap:lle! Jos et saa opintojen ohelle töitä, niin sitä jonkinasteista kituutusta on luvassa mahdollisesti siihen asti, kunnes lapsesi muuttavat omilleen. Sitten viisikymppisenä saat ostaa kaupasta vähän parempaa ja kalliimpaa ruokaa, jota opiskeleva jälkikasvusi kadehtii ja paheksuu.

Kyllä se tavallaan kuuluu. Sen takiahan sinä opiskelet, ettei elämä olisi kituuttamista jatkossa. Vai miksi sinulle pitäisi maksaa siitä, että voit saada parempituloisen työpaikan opiskelujen jälkeen? Palkka sitten kompensoi tämän hetkisiä tulon menetyksiä.

Ei kuulu. Se on tehty sellaiseksi. Ministeriöt ja valtiot usein säätelevät niitä. Ja opet, koululaitos. Kasvatus, tutkijat, yliopistot jne. Mikäs muu. Koulut voisi olla parempiakin ja inhimillisiä, tai erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla elämä on alusta loppuun tuota. Onnekkaimmat/röyhkeimmät elää sitten toisin

Röyhkeimmät???

Puhutko heistä jotka ahkeruudellaan maksaa muidenkin elämisen, etuudet ja tuet? Ymmärrätkö yhteiskunnan jatkuvasti palveluyhteiskunnaksi jossa toiset laiskottelee ja vain harvat tuottaa tuota kuuluisaa hyvinvointia?

En puhu. Ja vastauksesi on melko mustavalkoinen. On vain rikkaita ja ahkeria hyväntekijöitä ja velttoja loisia. Vaikka siinä välissä on laaja harmaa alue 

Itse ajattelin, että kuuluu olla. Opiskelin kovaa tahtia. Olin illat, viikonloput ja lomat töissä. En ostanut juuri mitään uutta ja ruoka oli äärimmäisen halpaa ja niukkaa. 

Olihan tästä se hyöty, että valmistuin nopeasti. Sain työkokemusta ja opintojen jälkeen oli pankkitilillä mukavasti rahaa. Hyvä pohja siis elämälle.

Jälkikäteen ajatellen olisihan sitä voinut myös elää nuoruuttaan. Matkustella, herkutella (tai edes syödä normaalia ruokaa) ja lomailla.

Oma opiskeleva lapsi on tainnut löytää jonkinlaisen kompromissin. Tekee opintojen ohella vähän töitä, vapaatakin siis on. Loma-ajat on pääasiassa töissä, mutta jollekin matkalle ottaa aina tilaa. Syö pääsääntöisesti edullisesti, mutta ei kituutaen. Ei tuhlaa, mutta jos tarvitsee jotain, niin ostaa. 

Sä elät opiskeluaikana jonkun toisen rahoilla. Jonkun toisen rahoilla ei kuulu elää leveästi. 

Olen kituuttanut koko elämäni. Olen töissä määräaikaisena ja maksan kahta vuokraa. Ei ollut varaa maksaa koko muuttoa, eikä täällä pikkukylässä ole määriksen jälkeen töitä. 'Suo siellä, vetelä täällä.