Lue keskustelun säännöt.
Mikä koira voittaa suden?
Kommentit (207)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä vartijakoirat suhtautuvat oman perheen ulkopuolisiin ihmisiin? Siis yllätysvieraat tai kutsutut vieraat? Miten tähän koulutetaan jos se oma ihmislauma on se jota vartioi vai onko koira silloin "kakkosjohtaja" ja joku ihminen se laumanjohtaja? Koirakokemusta minulla siis on mutta leppoisista roduista lähinnä, niin mietin että soveltuuko samat koulutusmetodit näihin laumanvartijakoiriin?
Laumanvartijoiden kanssa ei pääsääntöisesti päde samat koulutus metodit kuin vaikkapa suurten palveluskoirien kanssa. Laumanvartijaa ei voi "pitää käskyn alla" joitakin poikkeusyksilöitä lukuunottamatta.
Roduthan on nimenomaisesti luotu itsenäiseen työskentelyyn ja päätöksentekoon, joten niillä ei siis ole paljoakaan, mikäli ollenkaan, miellyttämisenhalua. Myös herkuilla motivointi voi olla hankalaa.
Koiran hallinta perustuu siihen, että koira kunnioittaa omistajaansa. Koira kunnioittaa omistajaansa, kun omistaja kohtelee sitä hyvin ja huolehtii sen tarpeista. Laumanvartijat ovat kovuudestaan huolimatta varsin herkkiä koiria. Lähtökohtaisesti laumanvartija on alistuvainen niin vartioitavia eläimiä kuin omia ihmisiään kohtaan. Ne eivät yleensä kyseenalaista omistajansa auktoriteettia, jos omistaja kohtelee niitä hyvin ja elinolosuhteet-ja ympäristö ovat kunnossa.
Suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin on jonkin verran rotukohtaisia ja yksilöllisiäkin eroja.
Omistajansa kanssa julkisilla paikoilla koirat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin yleensä joko välipitämättömästi tai ystävällisesti. Keskimäärin koirat hyväksyvät vieraat ihmiset ongelmitta myös kotonaan kunhan isäntä on paikalla. Sen sijaan silloin kun koirat vartioivat yksin pihapiiriä/laumaa, ne eivät yleensä hyväksy vieraita ihmisiä. Saapumisen koirien vartioimalle alueelle tulee tapahtua aina isännän läsnäollessa.
Laumanvartijalle on melko tyypillistä lievä varautuneisuus vieraita aikuisia kohtaan isännän läsnäollessakin, ne eivät välttämättä tule hakemaan rapsutuksia, vaan tutustuvat, jos tutustuvat, vieraisiin omaa tahtiaan. Osa voi olla kyllä sosiaalisiakin. Lapsiin taas yleensä suhtautuvat avoimemmin ja ystävällisesti.
Jos isäntäperheellä on kutsuttuja vierailijoita ja isäntä toivottaa heidät tervetulleiksi, keskivertoinen laumanvartija ei "kyttää tilaisuutta käydä vieraan kimppuun". Puolustusvietti on kuitenkin aina valmiudessa, olipa koira kuinka torkkuisan oloinen. Tätä moni ei usko ennen kuin itse todistaa, niin lupsakan rauhallisilta karvapalloilta ne vaikuttavat. Ja kun puolustusvietti aktivoituu, koirasta kuoriutuu kaikkea muuta kuin leppoisan raukea nallekarhu.
Omistajan täytyy ymmärtää, että koirassa on myös tuo toinen puoli ja elää niin, ettei suojeluvietti aktivoidu turhanpäiten. Esimerkiksi lähiväkivaltatilanteet voivat olla laumanvartijalle todella hämmentäviä, myös aikuisten ihmisten juopottelu ja riitely voivat olla koiralle hyvin stressaavia. Ylipäätään herkkinä koirina kaikenlainen mentaalisesti epävakaa elinympäristö voi saada koirasta esiin vähemmän mairittelevia puolia, tavalla tai toisella. Koira saattaa esimerkiksi kääntyä sisäänpäin, sulkeutua kokonaan ulkomaailmalta. Tai menettää kunnioituksen isäntäänsä kohtaan, jolloin se ei enää ole hallittavissa, pahimmillaan muuttua jopa arvaamattomaksi.
Jos koira elää paikassa missä se tulee kohtaamaan säännöllisesti vieraita ihmisiä (eläinlääkäri, ystävät, maitoauton kuljettaja, naapurit), on sitä todella suositeltavaa sosiaalistaa pentuiässä (noin 1v saakka) vieraisiin ihmisiin niin sen omalla reviirillä kuin mielellään myös muuallakin. Hyvin sosiaalistettu koira on ihmisten suhteen paljon avoimempi.
Vierailija kirjoitti:
Koiraeläin puolustaa omaa reviiriä. Isokin piski ottaa pataan susilauman reviirillä mutta susi leikkii nopeasti pakoon pihapiiristä kun kiukkuinen rekka raivosta täristen sille rähjää. Tosin iso koira, pystykorvan kokoisen ei ehkä kannata liikaa uhota edes yksittäiselle sudelle.
Kiukkuinen rakki on sudelle oiva ateria. Jos susi uskaltautuu pihapiiriin, ei koiran rähinä sitä säikäytä, sillä sudet eivät luontaisesti pelkää koiria vaan ihmistä, tosin pihapiiriin ilmestyvä susi tuskin ihmistäkään kaihtaa. Täällä susialueella ei koiria uskalla pitää yksin ulkona ellei ole niin järeää koiratarhaa jonka yli, ali tai läpi ei susi pääse. Metsälle ei koiran kanssa ole enää mitään asiaa, eikä eukkokaan uskalla enää vinttareitaan irti juoksuttaa kuin varsinaisella radalla.
Miksi kukaan täysipäinen ottais laumanvartijan seurakoiraksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko testattu sitä, että soittaa nauhalta oikein kovaa karhun karjuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan edes ottaisi semmoisen koiran lemmikiksi? Ihan tosissaan kysyn.
Eihän laumanvartijoita ole seurakoiriksi tarkoitettu. Jos haluaa muhkean ison lemmikki koiran, kannattaa ottaa bernhardilainen, newfoundlandinkoira, leonberginkoira tai landseer.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan edes ottaisi semmoisen koiran lemmikiksi? Ihan tosissaan kysyn.
Eihän laumanvartijoita ole seurakoiriksi tarkoitettu. Jos haluaa muhkean ison lemmikki koiran, kannattaa ottaa bernhardilainen, newfoundlandinkoira, leonberginkoira tai landseer.
Juuri noin. Valitettavasti vaativia rotuja kuten laumiksia pidetään lemmikkeinä, ja niitä sellaisiksi kasvatetaan ja myydään. Tiedän tapauksen jossa "kiltti" laumis nykäisi remmin ulkoiluttajan kädestä ja säntäsi heidät ohittaneen mopopojan perään. Ihme ja kumma ettei pojalle tullut kuin pari mustelmaa. Toinen "kiltti" laumis myös tappoi heidän perheen pystärin joka vähän ärähti kun muksu veti sitä hännästä. Muitakin tapauksia tiedän missä vaativa rotu on väärissä käsissä, väärissä olosuhteissa ja väärissä rooleissa. Syy ei ole koiran vaan aina koiran omistajan.
Vierailija kirjoitti:
Onko testattu sitä, että soittaa nauhalta oikein kovaa karhun karjuntaa?
Petotestejä on olemassa ja niihin voi viedä vaikka minkä rotuisen koiran. Ne ovat olevinaan luotettavia, voivat ollakin, mutta konekarhu on konekarhu ja olosuhteet ihan toiset kuin elävässä elämässä. Aikoinaan käytin oman koirani testissä ja se oli kovaa poikaa, mutta tositilanteessa se oli viu ja häntä koipien välissä karkuun - hyvä niin, henki säilyi.
Tossa ylen juttu aiheesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pyrretkin työkoirina toimivat kunhan niitä on riittävän monta.
Pistetääs joukkoon vähän leppoisampaakin menoa.
%3DVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko testattu sitä, että soittaa nauhalta oikein kovaa karhun karjuntaa?
Petotestejä on olemassa ja niihin voi viedä vaikka minkä rotuisen koiran. Ne ovat olevinaan luotettavia, voivat ollakin, mutta konekarhu on konekarhu ja olosuhteet ihan toiset kuin elävässä elämässä. Aikoinaan käytin oman koirani testissä ja se oli kovaa poikaa, mutta tositilanteessa se oli viu ja häntä koipien välissä karkuun - hyvä niin, henki säilyi.
Tossa ylen juttu aiheesta
Olen ainakin osin samaa mieltä.
Konesusi ei vastaa luontaista sutta. Alusta jolla se liikkuu pitää ääntä ja räminää, lisäksi se näyttää alustallaan huomattavasti suuremmalta kuin susi luontaisessa koossaan.
Lisäksi koira on kytkettynä, joka monille koirille tarkoittaa, että omistaja on tilanteen herra, jolloin reagointi saattaa hämärtyä.
Joillain koirilla reaktion saaminen saattaisi vaatia varsin läheisen kontaktin, mihin konesuden operaattori ei luonnollisestikaan ole halukas, ettei konesusi saa hammasta.
Mitä laumanvartijoihin tulee, niin merkittävästi ongelmaksi saattaa muodostua myös se, ettei läsnä ole vartioitavia kotieläimiä, eikä olla omalla reviirillä. Näin varsinkin, jos koira on leimautunut ensisijaisesti kotieläimiin (kuten usein on työkoirien tapauksessa).
Saattaahan tuon testin avulla saada jotain osviittaa, mutta en menisi ainostaan sen perusteella arvioimaan, mikä koira sopii työhön ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan täysipäinen ottais laumanvartijan seurakoiraksi?
Laumanvartijarodut ovat yöeläimiä. Olen itse vartja. Pyreneiden on todella mahtava vartijakumppani yön reissuilla.
Olin kaverilla käymässä ja heillä on pari käsilaukkukoiraa kissa, istuimme sohvalla kun ensin tuli käsilaukkukoira täyttä ravia ja kolli ajoi takaa. Kaveri katsoi menoa ja sanoi: Kauas on sudesta tultu ;-)))))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sata corgia kyllä tappaa sudet pelkästään sydänkohtaukseen, koska ne on niin ihania. <3 :3 ;P
Kuten kirjoitettu on laumanvartijoilla paljon yhteistä luonteen yleispiirteiden osalta, mutta on rotujen välillä myös aivan huomattavia erojakin. Rotuja ei voi, eikä kannata niputtaa yksioikoisesti yksi yhteen.
Reviiritietoisuudessa ja suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin omalla reviirillä on suuria eroja. Jalostihan muinoin esimerkiksi Neuvostoliiton punaisen tähden kennel kaukasiankoiralle systemaattisesti ihmisaggressiivisuutta. Osa roduista hyväksyy vieraat ihmiset päiväsaikaan, muttei yöaikaan.
Samoin suhtautumisessa esimerkiksi omaa reviiriä tai laumaa ohittaviin/lähestyviin vieraisiin koiriin (=petoeläimiin) on suuria eroja; osa roduista pyrkii häätämään vieraan koiran pois haukkumalla mikäli se ei suoranaisesti syöksy lauman luokse, osa taas eliminoi ohikulkevan koiran (potentiaalisen uhan) kyselemättä. On ilmeistä, miksei kangalinkoira toimisi yhtä menestyksekkäästi runsaan turismin (ja vieraskoirien) italialaisessa luonnonpuistossa kuin maremmano-abruzzese. Taas toisten päin on aivan yhtä ilmeistä, miksei jälkimmäinen toimi pohjois-amerikan syrjäseuduilla, missä suuret harmaasusien laumat ovat valmiita haastamaan fyysisesti laumanvartijakoiria.
Osa roduista on myös jakautunut näyttely/työkoira linjoihin.
Kangalinkoira, keskiaasiankoira, sarplaninac ja ehkä muutama muu rotu ovat yhä pääosin alkukantaisia työkoiria. Vain hyvin hölmö ottaa sellaisen asumaan taajamaan tai maaseudullekaan ilman varsinaista työkäyttöä ja riittävän laajaa sekä ulkopuolisiakin ajatellen turvallista elintilaa. Vain ajattelematon ottaa sellaisen, jos ei ensin selvitä, millaisia vaatimuksia ja vastuita tällaisen rodun omistaminen tuo mukanaan. Hihnan päähän egon jatkeeksi hankittu koira on sen elämänlaatua ajatellen surullinen tapaus ja suureksi häpeäksi rodun työominaisuuksien vaalimista ajatellen.
Sen sijaan laumanvartijoiden rotukirjon toisessa ääripäässä esimerkiksi pyreneittenkoirasta löytyy myös linjoja, jotka pennusta saakka taajamaan tottuneina sopeutuvat kotikoiriksikin. Niiden kanssa pärjää, jos ei nyt ihan kaupungeissa, niin ainakin luonnonläheisisssä taajamissa siinä missä minkä hyvänsä muunkin hyvin sosiaalistetun, mutta hieman vaativamman koirarodun kanssa. Tärkeintä on, että ne saavat aktiivisen ulkoilma ihmisen omistajakseen, eli päivittäin runsaasti liikettä ja ulkona oloa. Laiskan liikkujan ei kannata sellaista harkita esimerkiksi itse itseään viihdyttäväksi pihakoiraksi, koska haukkuherkkyys usein aktivoituu juuri yksin pihalla ollessa. Kannattaa siis pohtia, onko itse aktiivinen liikkuja ja ulkoilmaihminen, vai sopisiko suuren nallekarhun nälkään ja omiin elintapoihin paremmin jokin hieman vähempään ulkoiluun tyytyvä rotu kuten leonberginkoira tai newfoundlandinkoira, tai olisiko jonkinasteista vahti/puolustusviettiä koiraltaan kaipaavalle parempi rotuvalinta taajamaan esimerkiksi hovawart tai rottweiler, koska ne omaavat paremmin koulutettavuutta.
Jokainen laumanvartijarotu on tietenkin parhaimmillaan asuessaan maaseudulla omalla aidatulla tontillaan kotieläinten parissa. Jokaiselta löytyy myös jossain määrin suojelu/vahtiviettiä, mutta toisille roduille maaseutu on lähtökohtaisesti ainoa mahdollinen elinympäristö ja työkäyttö ainoa perusteltavissa oleva syy valita rotu, toisille taas nämä ovat toivottavia, mutta eivät välttämättömiä edellytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuten kirjoitettu on laumanvartijoilla paljon yhteistä luonteen yleispiirteiden osalta, mutta on rotujen välillä myös aivan huomattavia erojakin. Rotuja ei voi, eikä kannata niputtaa yksioikoisesti yksi yhteen.
Reviiritietoisuudessa ja suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin omalla reviirillä on suuria eroja. Jalostihan muinoin esimerkiksi Neuvostoliiton punaisen tähden kennel kaukasiankoiralle systemaattisesti ihmisaggressiivisuutta. Osa roduista hyväksyy vieraat ihmiset päiväsaikaan, muttei yöaikaan.
Samoin suhtautumisessa esimerkiksi omaa reviiriä tai laumaa ohittaviin/lähestyviin vieraisiin koiriin (=petoeläimiin) on suuria eroja; osa roduista pyrkii häätämään vieraan koiran pois haukkumalla mikäli se ei suoranaisesti syöksy lauman luokse, osa taas eliminoi ohikulkevan koiran (potentiaalisen uhan) kyselemättä. On ilmeistä, miksei kangalinkoira toimisi yhtä menestyksekkäästi runsaan turismin (ja vieraskoirien) italialaisessa
Pyreneittenkoiraahan alettiin jalostamaan ainakin osittain seurakoiramaisempaan suuntaan jo 1600-luvulla, kun niitä alettiin käyttämään aristokraattien kotien vahtikoirina. Sen sijaan pyreneittenmastiffeja käytettiin sen jälkeenkin ainoastaan laumanvartijan työssä.
Huomenta Suomessa oli aiheena laumanvartijakoirat.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/laumanvartijakoirat-suojaavat-suurp…
Vierailija kirjoitti:
Huomenta Suomessa oli aiheena laumanvartijakoirat.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/laumanvartijakoirat-suojaavat-suurp…
Hyvä että tuotiin esille, ettei yksi laumanvartijakoira pärjää useaa sutta vastaan, yleensähän sudet liikkuvat joko pareina tai suurempana laumana. On koirankin turvallisuutta ajatellen melko kyseenalaista hankkia ainoastaan yksi koira susialueelle pihaa tai varsinkaan kotieläimiä vartioimaan, sillä kotieläimet houkuttelevat susia puoleensa. Melkeinpä voi sanoa, että kotieläinvahdiksi kannattaa aina hankkia useampi laumanvartijakoira.
Koiraeläin puolustaa omaa reviiriä. Isokin piski ottaa pataan susilauman reviirillä mutta susi leikkii nopeasti pakoon pihapiiristä kun kiukkuinen rekka raivosta täristen sille rähjää. Tosin iso koira, pystykorvan kokoisen ei ehkä kannata liikaa uhota edes yksittäiselle sudelle.