Mikä koira voittaa suden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noi isotkaan rodut todellisuudessa pärjää. Tai siis alkuperäisenä rotuna varmasti pärjäisi, mutta lähes kaikki on siitä jalostettu pullamössö koti-koiriksi.

Villinä luonnossa kasvanut susi on kokenut metsästäjä. Ei kotikoira joka on syönyt vain valmiita nappuloita ruokakiposta ymmärrä edes miten hampaita käytetään.

Ei aivan niinkään. Et ole ilmeisesti näiden rotujen parissa liiemmin elänyt? Ainakin lähes jokaisesta laumisrodusta löytyy erikseen näyttely/seurakoira-ja työkoiralinja, myös täällä Suomessa. Monissa maissa ei löydy kuin työkoiralinjat.

Niin, mutta kun koirien ei ole enää ainakaan sataan vuoteen tarvinnut kamppailla susia vastaan niin ne on jalostuneet enemmän lemmikeiksi.

Yksikään koira ei pärjää täysikasvuiselle terveelle urossudelle jos ottelevat1 vs 1.  

Koiran iso koko ei auta kun vastassa on villieläin.  

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen susi on luonnon villi eläin, joka on sopeutunut elämään luonnossa ja on usein vahvempi kuin useimmat koirat. Susi on suurempi, nopeampi ja vahvempi kuin useimmat kotikoirat, ja sillä on voimakas saalistusinstinkti.

Kuitenkin, tietyt koirarodut, kuten mastiffit, rottweilerit tai tanskandoggit, voivat olla fyysisesti vahvoja ja saattaa pärjätä tietyissä olosuhteissa. Nämä koirat ovat suuria ja voimakkaita, mutta ne eivät ole tottuneet elämään luonnossa kuten susi, joka on erikoistunut metsästykseen ja elämään laumassa.

Kokonaisuudessaan kuitenkin susi on luonnollisesti hyvin sopeutunut saalistamiseen ja selviytymiseen, joten se olisi yleensä vahvempi taistelussa verrattuna tavallisiin koiriin.

Tämä on hieman hassu ajattelutapa. 

Saalisvietti ja taistelutaito eivät ole 1/1.

Toisekseen, voimme ajatella ihmisen evoluutiota: onko jokin Australian bushman-heimo kaikin osin fysiikaltaan parempi kuin isompi kaukasialainen rotu?

Meijän kissa voittaa kaikki, lällätilää

Norsu polkaisee jokaisen noista märäksi läntiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noi isotkaan rodut todellisuudessa pärjää. Tai siis alkuperäisenä rotuna varmasti pärjäisi, mutta lähes kaikki on siitä jalostettu pullamössö koti-koiriksi.

Villinä luonnossa kasvanut susi on kokenut metsästäjä. Ei kotikoira joka on syönyt vain valmiita nappuloita ruokakiposta ymmärrä edes miten hampaita käytetään.

Ei aivan niinkään. Et ole ilmeisesti näiden rotujen parissa liiemmin elänyt? Ainakin lähes jokaisesta laumisrodusta löytyy erikseen näyttely/seurakoira-ja työkoiralinja, myös täällä Suomessa. Monissa maissa ei löydy kuin työkoiralinjat.

Niin, mutta kun koirien ei ole enää ainakaan sataan vuoteen tarvinnut kamppailla susia vastaan niin ne on jalostuneet enemmän lemmikeiksi.

Vaikka Suomessa ei ole ollut (juuri) susia sataan vuoteen, niin niitä on kyllä ollut senkin edestä muissa maissa. Ja sieltähän nämä monet rodut on meillekin tuotu, monien rotulinjojen kantaisät vasta aivan viime vuosikymmenillä. Kyllä sieltä löytyy varsin kovaa työkoira potentiaalia ja nythän niitä susia riittää ja onhan niitä ollutkin jo jokusen vuosikymmenen. Muutama rotu on Suomessa ehkä hieman seurakoiramaistunut, mutta ei niidenkään osalta taistelutaito ole minnekään kadonnut, luonne vain on hieman pehmentynyt ja koko kasvanut ehkä liiaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mikään koira ei yksinään päihitä susilaumaa jos sellainen käy päälle. Mutta yksittäistä sutta vastaan tai useamman työparin kanssa hyvin moni laumanvartijarotu, sehän niiden työ on. Toki niiden toiminta perustuu ennen kaikkea pelotteeseen, siihen, että 99,99% tapauksista karkottavat suden jo ennalta eikä tappelua tarvita, mikä on kaikille parasta. Jos on tarve suojella lampaita tai muuta karjaa niin siihen sopivat esim. kaukaasiankoira, etelävenäläiset ym. Mastiffeilla tuntuu olevan enemmän nivelongelmia. Estrelanvuoristokoirissa on sekä alkuperäiseen työhön sopivia että vähän leppoisampia linjoja, ja ovat paitsi kevyempiä myös paljon ketterämpiä kuin useimmat muut laumikset (näin muutaman yksilön kokemuksella).

Älkää nyt venäläispaskoja ainakaan!!

Vierailija kirjoitti:

Yksikään koira ei pärjää täysikasvuiselle terveelle urossudelle jos ottelevat1 vs 1.  

Koiran iso koko ei auta kun vastassa on villieläin.  

Katso ketjun sivu 2, viimeinen viesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noi isotkaan rodut todellisuudessa pärjää. Tai siis alkuperäisenä rotuna varmasti pärjäisi, mutta lähes kaikki on siitä jalostettu pullamössö koti-koiriksi.

Villinä luonnossa kasvanut susi on kokenut metsästäjä. Ei kotikoira joka on syönyt vain valmiita nappuloita ruokakiposta ymmärrä edes miten hampaita käytetään.

Ei aivan niinkään. Et ole ilmeisesti näiden rotujen parissa liiemmin elänyt? Ainakin lähes jokaisesta laumisrodusta löytyy erikseen näyttely/seurakoira-ja työkoiralinja, myös täällä Suomessa. Monissa maissa ei löydy kuin työkoiralinjat.

Niin, mutta kun koirien ei ole enää ainakaan sataan vuoteen tarvinnut kamppailla susia vastaan niin ne on jalostuneet enemmän lemmikeiksi.

Tällä tavoin laumanvartijakoirat elävät tänäkin päivänä suurimmassa osassa maailmaa ja säännöllisesti Suomeenkin tuodaan uutta verta ulkomailta. Tämä video on turkkilaisista työkoirista, elävät ja nukkuvat taivasalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään koira ei yksinään päihitä susilaumaa jos sellainen käy päälle. Mutta yksittäistä sutta vastaan tai useamman työparin kanssa hyvin moni laumanvartijarotu, sehän niiden työ on. Toki niiden toiminta perustuu ennen kaikkea pelotteeseen, siihen, että 99,99% tapauksista karkottavat suden jo ennalta eikä tappelua tarvita, mikä on kaikille parasta. Jos on tarve suojella lampaita tai muuta karjaa niin siihen sopivat esim. kaukaasiankoira, etelävenäläiset ym. Mastiffeilla tuntuu olevan enemmän nivelongelmia. Estrelanvuoristokoirissa on sekä alkuperäiseen työhön sopivia että vähän leppoisampia linjoja, ja ovat paitsi kevyempiä myös paljon ketterämpiä kuin useimmat muut laumikset (näin muutaman yksilön kokemuksella).

Älkää nyt venäläispaskoja ainakaan!!

Etelävenäjänkoira on itse asiassa Ukrainasta alunperin. Kaukasiankoira taas Georgiasta ja laajemminkin Kaukasuksen alueelta. Keskiaasiankoira Turkmenistanista, Kazakstanista, Uzbekistanista yms. Mikään Ovcharka rotu ei ole oikeastaan venäläinen rotu, vaikka venäjä onkin ne itselleen ominut. 

Vierailija kirjoitti:

....

1. Suositellaan, että koirilla käytetään piikkipantoja (kuten työkoirilla käytetään niiden alkuperäismaissa). Täytyy tosin huomioida, ettei kokorautainen piikkipanta ole toimiva talvikaudella, sen on siis oltava kankainen/nahkainen, mutta niskapiikeillä varustettu. Mielestäni pannassa ei saisi olla piikkejä etuosassa, jotta koira saa laskettua päänsä luonnolliseen lepoasentoon, näin varsinkin jos koira joutuu pitämään sitä suurimman osan vuorokaudesta/jatkuvasti. 

2. Suositellaan seuraavia laumanvartijarotuja: keskiaasiankoira, kangal, transmontanonmastiffi, sarplaninac ja sarakatsaninkoira. Näillä on riittävän terve ja vahva fysiikka, karuun laumanvartijan työhön sopivat luonteenpiirteet ja ennen kaikkea riittävästi rohkeutta haastaa susia naamatusten.

3. Eräs keino (ei tosin tässä tutkimuksessa mainittu) on myös yhdistää työkäytössä kaksi erityyppistä laumanvartijarotua: lauman lähellä viihtyvä "pas

Nuo piikkipannat myös ehkäisevät ilmeisen tehokkaasti laumanvartija lauman sisäisiä kahinoita. Varsinkin itäisille roduille on melko tyypillistä varsinkin nuoremmalla iällä voimien mittely varsinkin urosten kesken, eikä se muillekaan laumis roduille aivan vieras ilmiö ole. 

Muita keinoja ehkäistä koirien keskenäisiä kiistoja on ottaa useampi uros pentuna ja pitää ainoastaan uroksia / ottaa useampi narttu, mutta vain yksi uros. Useinhan kiistat syntyvät viriileiden urosten tapellessa nartuista ja laumanjohtajan paikasta. 

Siihen kuinka todennäköisiä kiistat ovat, saattaa vaikuttaa myös ulkoisen uhkan intensiteetti (kuinka paljon koirille jää energiaa purettavaksi keskinäisiin kiistoihinsa) sekä vartioitavan alueen koko (onko ei-niin-hyvin keskenään toimeentulevilla yksilöillä tilaa olla riittävän etäällä toisistaan).

Varmaan Ransu, kesti miehen kädenkin perseessään kakskyt vuotta.

Vuonna 2014 Pyreneittenmastiffi Aki (Mastinero Ave Caesar-Mastinero Buena Canalon) tappoi Ilomantsissa 38-kiloisen pihapiiriin tulleen pantasuden. 

https://keskustelu.kauppalehti.fi/threads/aki-tappoi-pihapiiriin-tullee…

Suden kestävyys juoksijana ja puruvoima on sitä luokkaa että luonnossa susi vs. koira susi voittaa jos on terve ja hyväkuntoinen.

Nyrkkisääntönä voisi pitää 2 laumista yhtä sutta vastaan ja koirilla on pärjäämisen mahdollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Laumanvartijat. Jos taas metsästää niin piikkiliivit maksaa vain 200 euroa ja itse voi ostaa piikkejä myös ja laittaa koiran liiviin, halpa henkivakuutus 

Kaikkien tuntemiani koiran kanssa metsästävien näkemys on, että se ei auta.

Koira on susi. Ihan sama dna.

Vierailija kirjoitti:

Suden kestävyys juoksijana ja puruvoima on sitä luokkaa että luonnossa susi vs. koira susi voittaa jos on terve ja hyväkuntoinen.

Nyrkkisääntönä voisi pitää 2 laumista yhtä sutta vastaan ja koirilla on pärjäämisen mahdollisuus. 

Villisuden puruvoimaa ei ole vielä luotettavasti mitattu, joten se on yhä arvoitus. Mittauksissa on tietysti muutenkin se ongelma, että niitä pitäisi tehdä määrälle X saman koirarodun yksilöitä, jotta saataisiin luotettava koko rodun käsittävä mittaustulos. Näin on tuskin vielä menetelty yhdenkään rodun kohdalla. Siksi suhtaudun kaikkiin listoihin varauksella, vaikka ne saattavatkin antaa jotain osviittaa. Yhtä hyvin ne voivat kuitenkin olla myös väärennöksiä jonkin koirarodun tai kesysudenkin osalta. Omiaan fanaattisesti fanittavia löytyy joka "lahkosta". 

Jos katsoo pään kokoa ja leukojen rakennetta, voisi olettaa että suurilla koirilla ja susilla on suunnilleen samantasoinen puruvoima. Sudet kulmahampaat ovat samaa kokoluokkaa kuin suurilla laumanvartijoilla, raateluhampaat sudella on kylläkin suuremmat.

Jos ajatellaan tilannetta susi vs laumanvartija, niin susi voittaa kestävyydessä ja nopeudessa, laumanvartija taas taistelutahdossa ja voimassa, lisäksi varsinkin urospuolisilla laumanvartijoilla on usein lisäsuojaa antava löysä kaulaheltta ja muutenkin paksu niska/kaulanseudun karva joka suojaa puremilta. Laumaansa puolustavalla laumanvartijalla on itsesuojeluvietin ohittava puolustusvietti, joka voi saada sen taistelemaan jopa loppuunsa asti, sudella taas ei välttämättä ole samanlaista motiivia tai tahtoa riskeerata henkeään, siksikin se saattaa luovuttaa. Puruvoiman osalta tilanne on todennäköisesti noin 1/1.

Koiran osalta vaikuttaa sekin, puhummeko hihnassa lenkkeilevästä ja sisällä asustavasta seurakoirasta, vai ulkona vapaana elävästä työkoirasta, joka on tottunut työnsä puolesta kohtaamaan susia ja taistelemaan leikillä ja joskus ehkä oikeastikin voimakkaiden koiraeläinten kanssa myös oman laumansa sisällä. 

Koiraeläinten väliset yhteenotot harvoin päättyvät kovin nopeasti, joten yhtä lailla vaikuttaa niin kestävyys (+ sudelle) kuin luonne (+ koiralle). Veikkaan, että asia jää kiinni ennen kaikkea koiran oikeanlaisesta luonteesta. 

Mettäseuran tavallista skrodempi itäsiperianlaika otti hirvijahdin ohessa yhteen yksinäisen suden kanssa. Tasapeli, pahasti purtuna tuli metsästä mutta niinpä vaan taistelupaikalta löytyi iso verijälkinoro suden pakosuuntaan.

Meidän eka puhtaasti työtaustainen laumis hankittiin maasta jossa koirat joutuvat kohtaamaan esimerkiksi suden ihan toisessa mittakaavassa kuin meillä. Siellä ohjeistetttiin, että sutta vastaan on oltava kaksi laumista kuten yllä kirjoitettu, ja kolme jos niillä vartioitavana eläinlauma. Meidän Suomessa kasvatettu uros oli leppoisa tapaus alkukantaiseen tuontinarttuun verrattuna. Nykyisin nauta- ja hevostilallamme on 3 työlaumista ja yksi joka myös handlaa lauman vartioinnin, mutta on sen verran pehmeä, että toimii myös muissa hommissa. Asumme alueella jossa kaikkia surpetojamme. 

Eri asia laitetaanko susi ja koira taistelemaan "kehään" vai kohtaavatko ne luonnossa tai pihapiirissä. Koira-susi-tappelussa pienessä tilassa voi joku iso molossi tai laumis pärjätä, mutta avomaalla susi vie voiton. Onneksi koira- ja koira-susi-tappelut ovat sivistyneessä maailmassa kiellettyjä joten niitä on turha pohtiakaan.