Mistä syystä olet eronnut lastesi isästä ja kaduttaako/ikävöitkö?

En ole eronnut

Olemme edelleen yhdessä 20 vuoden jälkeen

Ei ole ollut pettämistä ja elmämon hyvää

Olemme yhä yhdessä ja kasvatamme lapsia yhdessä. HALLOWEEN vaatteita etsitään

Edelliset vastaukset "en ole eronnut" kysymykseen miksi olet eronnut on kyllä jänniä. Miksi vastata kun ei voi kertoa mitään mitä kysyttiin.

Itse erosin myös, mies petti ja jätti. Tiesin jo valmiiksi että rakkaus oli kuollut ajat sitten,mutta sinnittelin lasten takia. Nyt on uusi elämä edessä ja on ihanaa asua yksin. En kadu enkä kaipaa vaikka tiukkaa on välillä ollut.

Mies huolehti lähinnä itsestään eikä koskenut minuun vuosiin. Hän ei esimerkiksi osallistunut lasten kuluihin lainkaan ennen eroa. Olisin lähtenyt jo aiemmin, mutta en halunnut rikkoa lasten perhettä. 

Erosta on jo vuosia. En ole koskaan katunut enkä kaivannut. On yksinäistä, mutta voin ja pärjään paremmin kuin miehen kanssa. 

Mies jaksoi lapsia tehdä muttei jaksanut auttaa hoitamisessa. Otti jatkuvasti töitä vaikka sitten naapurin auton renkaiden vaihtoa ettei kotona tarvinnut olla kun yöt. (ei tätä myöntänyt vaan rahan vuoksi kuulema teki). Jos ei töitä saanut koko päivälle niin tuli kotiin ja nukkui siihen asti että lapset meni yöpuulle.

Sitten valitti minulle kun ei ollut tuoretta lämmintä ruokaa klo 9 illalla kun muut söimme arki rytmin mukaan. Tai että näki minua vaan yövatteissa kokoajan. Tai että olen laiska kun en siivoa. (lasten sotkujen lisäksi olisi pitänyt siivota hänen sotkut)

En saanut yhtään omaa aikaa, jos pyysin lenkille pääsyä niin kilometrin jälkeen alkoi soittelu että mikä kestää.

Loppujen lopuksi olin niin väsynyt että halusin muuttaa erilleen. Tämä ei miehelle käynyt joten etsin salaa uuden asunnon ja kun sain sen niin ilmoitin miehelle että lähden. Mies sai käännettyä kaikki minua vastaan että miten kehtaan rikkoa perheeni. Elämäni pahinta aikaa. Nyt lapset isoja (kuitenkin alle 18) ja huomasi omassa jaksamisessa heti kun pääsin hänestä eroon. Edelleen miehen pitäsi olla lastensa kanssa joka toinen viikonloppu mutta sekin on hänelle vaikeaa ja usein tuleekin viestiä että en pysty ottamaan lapsia syystä . 

Seksiä ei ollut vuosiin, haki sen vissiin muualta. Mitään läheisyyttä ei myöskään vuosiin. Yhteisissä juhlissa kun käytiin välillä niin muut vanhat parit kuitenkin jotenkin kosketteli toisiaan, meillä ei istunut edes viereen. Lasten takia sinnittelin myös, mutta jälkikäteen ajatellen, onneksi erottiin. Mitä nainen tekee miehellä joka ei edes pysty koskemaan?

Lapsen synnyttyä mies muuttui. Hänestä tuli kiukutteleva taapero joka ei siivonnut jälkiään. Aikani jaksoin asiasta sanoa, kun ei mitään muutosta tullut käytökseen ja kodista huolehtimiseen niin pistin miehen kävelemään. Tajusin että oikeasti halveksun miestä ja katson häntä alentuvasti koska hän käyttäytyy kuin lapsi.

Helpompi yhden kuin kahden lapsen kanssa.

Ei ole kaduttanut. Nykyään olen naimisissa ihan oikean miehen kanssa, joka ei käyttäydy kuin lapsi ja joka pitää mukisematta huolen kodista.

Mies teki kyllä kotityöt ja töitä ja hoiti lapsia, mutta silti valitti aina rahasta, valitti miten minä en tee mitään vaan hän kaiken, valitti kun astui kotiovesta sisään, aina oli liikaa sotkua tai lapsilla vääränlaista ruokaa. Jatkuvaa negatiivisuutta tai arvostelua, aiheesta ja ei-aiheesta. Koskaan ei ollut halukas tekemään yhdessä mitään, joku lomamatka yhdessä olisi ollut kauhistus joten olen koko elämän reissannut lasten kanssa tai yksin, hän jaksoi rahasta valittaa aina, isompipalkkaisena hänellä sitä ei koskaan ollut vaikka mulla oli.

Olen onnellinen että tämä on ohi. Jotenkin sitä ummisti silmänsä ja lasten takia jaksoi ja senkin takia että joillain muillakin oli vastaavaa elämää. 

Uusi mies on näyttänyt, että vaikka rahaa on vähemmän selvästi, on sydän ja välittäminen kohdallaan. Kukaan ei arvostele, vaan kannustaa ja tukee.

Kun saatiin miehen toiveesta lapsi niin tämä ei sitten kestänytkään, kun olisi pitänyt elää sen vauvan rytmissä. Herätä aikaisin ja herätä yöllä useita kertoja vauvaa syöttämään. Mies myös inhosi ajatusta rintamaidosta ja sen syöttämisestä vauvalle, pelkäsi että "tisseistä suihkuaa hallitsemattomasti rintamaitoa" hänenkin naamalleen. Kakoi teatraalisesti vessassa kun syötin vauvaa.

Joo, en ihan hirveän pitkään jaksanut katsella. Ei ole ollut ikävä tai kaduttanut.

Ilmiannettu miesvihaketju

Mulla loppui tunteet. Muutettiin erilleen ja koitettiin vähän ajan päästä uudestaan, mutta ei se vain toiminut enää mun osalta. En ole katunut tai ikävöinyt. Erosta on aikaa pian 20 vuotta.

Hän on tosi elämän Peter Pan.

Jäi teinin tasolle ihan kaikessa.

Tavattiin tosi nuorena.

En vaan enää jaksanut, se tai itseltä henki.

Se on kaduttanut että yleensä lähdin siihen rumbaan. Olin arvoton orja.

Vitkutin niin pitkään kun kestin, meni terveys ja käännytti lapset että olen luuseri paska hu o ra.

Hoki sitä heille kunnes uskoivat

Lapsia on ikävä mutta en kadu..

Exän väkivaltaisuuden takia. Olen helpottunut, että pääsin pois lasten kanssa. Ex löysi uuden, joka suostui vielä tekemään lapsen 55v äijälle.

Henkisen ja taloudellisen väkivallan, kontrolloinnin ja mustasukkaisuuden takia. Loppuvaiheessa en olisi saanut käydä yksin kaupassa tai viikonloppuisin töissä. En todellakaan ole jäänyt kaipaamaan, normaali mies rinnalla jo 20 v.

Hän halusi ottaa eron.

Ei kaduta, jälkikäteen ajateltuna parempi näin.

Omaan erooni vei  viitisen vuotta  enkä ymmärrä miksi en aikaisemmin lähtenyt. Jonkilainen sairas sääli kai sai jäämään.

Meille kävi niin että tulin  -oikeasti-  vahingossa raskaaksi 38-vuotiaana. Emme suunnitelleet lapsia ollenkaan.

Mies vaati aborttia johon en suostunut, siitä alkoi sitten kylmyys ja etääntyminen ja suoranainen ilkeys minua kohtaan.  Lasta ei sitten syliin ottanut vapaaehtoisesti saati että olisi mitenkään hoitanut tai huolehtinut.

Jäin sen kylmä kivipatsaan kanssa kuitenki elämään 4 vuotta,  Kylmyys  ja ilkeys alkoi jo heti kun kieltäydyin abortista.

Elimme kämppiksisnä emmekä edes hyvinä sellaisina kunnes  päätin että mitä hittoa! Hulluko olen,  laitoin eron vireille ja silloin mies alkoi vonkua että miksi? Kaikkihan on ihan hyvin!  Niinpä....

Ikävä ei totisesti ollut eikä ole. Nykyään olemme  asiallisissa puheväleissä. Tapaamisoikeutta lapseen hän ei halunnut, sain kuitenkin silloin tällöin järjestettyä että tyttö pääsi näkemään isäänsä jossain. Yhtäkään yötä ei isänsä luon viettänyt koska ei halunnut.

Oli tietysti alussa kaikenlaista  uudelleen järjestelyä, ainahan se on hankalaa mutta aika pian alkoi asiat rullata ja nautin vapaudestani. Koskaan en ketään uutta ottanut. Lpseni täytyi saada kasvaa rauhassa.

Me erosimme miehen löydettyä toisen. Salasi suhteen varmaan vuoden, ei kotona näkynyt, lapsetkin tiesi jo että isällä uusi. Itse en miestä enää tuossa vaiheessa kaivannut. En tiedä mikä piti meidät niin kauan yhdessä. Oikein mitään yhteistä ei ollut enää, paitsi ne lapset ja asuntolaina.

Suhde muuttui huonoksi. Miehestä tuli kylmä ja ivallinen. Minkäänlaista fyysistä suhdetta ei ollut pitkään aikaan eikä nukuttukaan yhdessä, kun mies ei halunnut. Yritin vaikka mitä, mutta paskaa tuli vain. Jälkeen ajateltuna olin tyhmä ja ehkä jotenkin epätoivoinen. Tuli sitten päivä, jolloin kaikki tunteet ja toivo oli poissa. Siitä alkoi uusi elämä.

Ei ikävöi enkä halua olla missään tekemisissä. Eron jälkeen tajusin kuinka huonosti minua oli kohdeltu. Oli myös taloudellista hyväksikäyttöä. Eron jälkeen mies on kohdellut myös lapsia huonosti. 

Mies jätti, valehteli ja petti, syy tietenkin hänen mukaansa oli minussa, en kuulemma rakastanut häntä, täytyy myöntää, että aika usein oli vaikea pitää hä estä ja hänen käytöksestään. 

En ole kaivannut, perhe-elämää olen kaivannut, mutta en hänen kanssaan, nyt kun on jo lastenlapsia myös yhteistä isovanhemmuutta, mutta en sitäkään hänen kanssaan.