Miksi ihmiset ajattelevat että rankka elämä olisi hyväksi?
Usein kuulee näiden väittämän että rankat kokemukset on olleet hyväksi.
Kommentit (73)
No varmaan kaikki riippuu kaikesta, mutta sopivassa suhteessa kolhiva elämä kasvattaa ihmistä eri tavalla kuin pumpuli. Liika on aina toki liikaa ja eri ihmisille eri määrät on liikaa.
Oliko tarpeeksi ympäripyöreää? Lisäksi eri asioiden arvoa nostaa se, että niitä ei pidä itsestäänselvyytenä.
Kun on rankkoja kokemuksia niin huomaa, että elämä onkin aika helppoa silloin kun ei ole rankkaa. Ja osaa arvostaa tavallista mukavaa elämää, eikä tavoittele kuuta taivaalta.
Rankoista kokemuksista puhuvat aina tupakkaääniset kallut. Ei kukaan esim. DI-tutkinnon käynyt sano, että olipas rankkaa, vaikka se sitä varmasti oli.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyviä puolia itse näet elämänkokemuksen hankkimisessa, ap?
Itse en usko että rankat kokemukset itsessään jalostavat ketään. Yleensä nämä rankan elämän paremmuuden korostajat ovat niitä jotka nimittävät muita ihmisiä pumpulissa kasvaneiksi ja vähättelevät muiden kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyviä puolia itse näet elämänkokemuksen hankkimisessa, ap?
Itse en usko että rankat kokemukset itsessään jalostavat ketään. Yleensä nämä rankan elämän paremmuuden korostajat ovat niitä jotka nimittävät muita ihmisiä pumpulissa kasvaneiksi ja vähättelevät muiden kokemuksia.
Etkö oikeasti näe mitään hyvää siinä, että on kokenut erilaisia asioita? Tässä ketjussakin on sulle hyviä vastauksia.
Niin. Eipä se paha tee hyvää missään. Ja jos kärsii ja kärsii, vaikka jostain fyysisistä oireista. Turvattomuuskin siinä voi lisääntyä, jos ei raha riitä tai huolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyviä puolia itse näet elämänkokemuksen hankkimisessa, ap?
Itse en usko että rankat kokemukset itsessään jalostavat ketään. Yleensä nämä rankan elämän paremmuuden korostajat ovat niitä jotka nimittävät muita ihmisiä pumpulissa kasvaneiksi ja vähättelevät muiden kokemuksia.
Etkö oikeasti näe mitään hyvää siinä, että on kokenut erilaisia asioita? Tässä ketjussakin on sulle hyviä vastauksia.
Mitä hyvää on esimerkiksi siinä että joutui pelkäämään kotona koko lapsuuden? Tai vanhemman tai jonkun muun läheisen menettämisessä?
Se on ehkä eri asia, että lähipuistossa joutui riitaan hiekkalaatikolla kun olin 4v.
Vierailija kirjoitti:
Rankoista kokemuksista puhuvat aina tupakkaääniset kallut. Ei kukaan esim. DI-tutkinnon käynyt sano, että olipas rankkaa, vaikka se sitä varmasti oli.
Huomaa että et ole kokenut mitään kynnen kateamista ja norovirusta rankempaa elämässäsi. Jos sinulla olisi rankkoja kokemuksia, niin olisit oppinut jotain elämästä.
Nythän sinulla on tuollainen lapsen ja teinin mustavalkoinen asenne, että on "me hyvät ihmiset" ja sitten ne "huonot kallut".
Sinusta huomaa että olet ylimielinen, itseriittoinen, lapsekas ja toisia ihmisiä halveksiva ja alaspäin katsova moukka.
Tämmösiä sanontoja viljelee ihmiset, joilla ei ole ollut rankkaa. Kukaan ei voimaannu hyväksikäytöstä, rais k auksesta tai läheisen mur h asta.
Nämä "rankka elämä/vaikeudet kasvattaa" -tyypit taitaa olla niitä jotka on eläneet ihan tavallista perusmukavaa elämää, mihin on kuulunut elämän tavanomaisia sattumia, kuten vaikka vanhempien ero, muutto toiselle paikkakunnalle, ystävyysdraamat jne.
Ainakin mulle tulee jokaisesta vastoinkäymisestä vain heikompi ja lyödympi olo. Mitähän teen väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankoista kokemuksista puhuvat aina tupakkaääniset kallut. Ei kukaan esim. DI-tutkinnon käynyt sano, että olipas rankkaa, vaikka se sitä varmasti oli.
Huomaa että et ole kokenut mitään kynnen kateamista ja norovirusta rankempaa elämässäsi. Jos sinulla olisi rankkoja kokemuksia, niin olisit oppinut jotain elämästä.
Nythän sinulla on tuollainen lapsen ja teinin mustavalkoinen asenne, että on "me hyvät ihmiset" ja sitten ne "huonot kallut".
Sinusta huomaa että olet ylimielinen, itseriittoinen, lapsekas ja toisia ihmisiä halveksiva ja alaspäin katsova moukka.
No jopas oli oletukset. Sinä et voi tietää mitään toisten kokemuksista.
Tuo on rikkaiden taktiikka ttei köyhät tue lapsiaan jolloin kilpailu on vähäistä lääkikseen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyviä puolia itse näet elämänkokemuksen hankkimisessa, ap?
Itse en usko että rankat kokemukset itsessään jalostavat ketään. Yleensä nämä rankan elämän paremmuuden korostajat ovat niitä jotka nimittävät muita ihmisiä pumpulissa kasvaneiksi ja vähättelevät muiden kokemuksia.
Etkö oikeasti näe mitään hyvää siinä, että on kokenut erilaisia asioita? Tässä ketjussakin on sulle hyviä vastauksia.
Mitä hyvää on esimerkiksi siinä että joutui pelkäämään kotona koko lapsuuden? Tai vanhemman tai jonkun muun läheisen menettämisessä?
Se on ehkä eri asia, että lähipuistossa joutui riitaan hiekkalaatikolla kun olin 4v.
Olet jumittunut uhriksi, huomaan.
Menetin vanhemman lapsena, ja siitä seurasi kaiken surun ja tragedian ohella myös se, että opin pitämään itsestäni huolta varhain ja kunnolla. Opin nuorena sellaisia, mitä muut oppivat vasta aikuisina, jos silloinkaan. Opin myös sen, mitä joku jo sanoi: tiedän nyt että selviän pahoista paikoista. Opin myös hyväksymään kuoleman ja elämän sattumanvaraisuutta.
Ja juu, ihan helvettiähän se oli, ja pilasi elämäni vuosikausiksi, ja hävitti turvallisuudentunteen ja päätti lapsuuteni kerta iskulla. Asiat ei silti ole pelkästään pahoja. Suosittelen samaa asennetta sinulle, ap.
Mulla oli liian rankka elämä. Hajosin lopulta täysin enkä tästä toivu. Eli ei se kärsimys jalosta kuin tiettyyn pisteeseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Rankoista kokemuksista puhuvat aina tupakkaääniset kallut. Ei kukaan esim. DI-tutkinnon käynyt sano, että olipas rankkaa, vaikka se sitä varmasti oli.
Heillä on hyvä ongelmanratkaisukyky ja määrätietoinen meininki.
"Menetin vanhemman lapsena, ja siitä seurasi kaiken surun ja tragedian ohella myös se, että opin pitämään itsestäni huolta varhain ja kunnolla. Opin nuorena sellaisia, mitä muut oppivat vasta aikuisina, jos silloinkaan. Opin myös sen, mitä joku jo sanoi: tiedän nyt että selviän pahoista paikoista. Opin myös hyväksymään kuoleman ja elämän sattumanvaraisuutta."
Minä muutin 15-vuotiaana yksin opiskelemaan. Vanhemmilta ei tullut taloudellista eikä henkistä tukea. Siihen asti kotona oli ollut ruokaa jääkaapissa, mutta ei oikeastaan muuta. Etäiset vanhemmat ja pahan olonsa minuun purkava äiti. En ole tuosta yksin selviytymisestä oppinut sinänsä mitään. Olisin halunnut oppia esimerkiksi avun pyytämisen ja avun ottamisen taidon. Tämä on ihan normaalia ihmisille, joita on autettu pyyteettömästi lapsesta asti ja joiden ei ole tarvinnut pärjätä kaikessa yksin ja liian varhain. Nyt olen liian varhain uupunut aikuinen. Olen vasta nelikymppinen, mutta tuntuu, että olen jo yhden ihmiselämän verran kantanut vastuuta itsestäni ja muista ja vielä vain pitäisi jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Antaa se lisää voimaa kun huomaa että kestinpä tuonkin, verrattuna helppoon eloon. Tietysti liian rankka taas vie voimia.
Eiks silti olisi huomattavasti mukavampaa jos ei tarvitsisi kestää 'tuotakin'?
Antaa se lisää voimaa kun huomaa että kestinpä tuonkin, verrattuna helppoon eloon. Tietysti liian rankka taas vie voimia.