Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joita harmittaa väikkärin väsääminen?
30.10.2024 |
Kaksi paperia ulkona ja kolmas tekeillä. Sitten vain yhteenveto. Loppusuoralla siis. Mutta ei tässä ollutkaan järkeä. Aihe ei lopulta nappaa näin paljon, enkä haluakaan tutkijaksi tai olla yliopistolla töissä. Tuntuu siltä, että kaikki muut ovat niin innoissaan tutkimuksistaan ja tutkijuudestaan. Tekevät hirveästi töitä. Tuntuu ihan huijarilta muiden innokkaiden keskellä. Tuli tehtyä virhe ja nyt pelkään, että en pääse muualle töihin.
Onko muita, joita harmittaa, että tuli ryhdyttyä tekemään väikkäriä? Onko joku jopa jättänyt kesken? Mitä väitöksen jälkeen?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt työn ohessa monta vuotta. Muuten mukavaa, mutta helkutin raskasta, kun ohjaaja ei tee palkkansa eteen mitään. Kivireen vetämistä.
Mitä ohjaajan pitäisi mielestäsi tehdä? Jos hän ottaa kantaa artikkeliaiheisiisi, sisältö- ja käsikirjoitushahmotelmiisi tai keskustelee kanssasi kohtaamistasi ongelmakohdista, niin minusta siinä on riittävästi. Ei hän ole tekemässä väitöskirjaa, vaan sinä.
Vai onko teillä näkemyseroja?
Ei ole tehnyt mitään noista. Olisinkin kovasti tyytyväinen tuollaiseen. En pysty vaihtamaan ohjaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin pyrit sillä, että teet väikkärin?
Melkein koko perusopintojen ajattelin, että jatkaisin opintoja. Pidin opinnoistani todella paljon ja opinnäytetöiden tekemisestä. En tiennyt muutakaan, mitä haluaisin tehdä kuin olla tutkija. Väitöskirjaa tehdessä olen tajunnut, että tämä ei olekaan juttuni. Tosin en tiedä, mitä muuta sitten.
Ap
Vuosikurssin huonoimmat jatkoivat yliopistolla väitöskirjaa. Kaikki fiksut meni oikeisiin töihin tai aloitti toisen alan opinnot.
Hep! Jätin kesken. Tapasin konferenssissa tyypin, joka oli ehtinyt julkaisemaan keskeisen idean muutamaa kuukautta aiemmin. Motivaatio loppui seinään, kun ei kiinnostanut jäädä työstämään vain marginaalimerkintöjä jo olemassa olevaan työhön tai aloittaa koko helvetin myllyä alusta toisen aiheen parissa.
Ihan hyvin mulle kävi. Mallinnan ja mittaan juttuja teollisuudelle ja ne vielä maksaa siitä.
Alue: Aihe vapaa
Täällä! Minulla oli kesken väikkärin kyllä motivaatio aivan nollassa (luonnontieteilijä). Työn aikana kirkastui, etten halua tutkijaksi. En kokenut sellaista tieteen paloa kuin monet kollegani. Työn aikana samaa aihetta tutkineet kollegat menivät kuka minnekin, ohjaajanikin sai sivupestin muualta. Jouduin tekemään kaiken ihan yksin, vaikka yleensä luonnontieteellinen kokeellinen väitöskirja on tiimityötä. tässä vaiheessa minulla oli jo yksi julkaisu ja kahteen manuun riittävät koetulokset. joten ei auttanut kuin puurtaa vielä vuosi. Ajattelin, että keskeneräisellä väitöstyöllä eli muutaman vuoden tutkimustyöllä ei tee CV:ssä mitään. Kun taas tohtorintutkinto on ihan hyvä CV:ssä. Muualla kuin yliopistolla kukaan ei välitä millainen väitöskirja oli. Pääsin siitä sitten heti teollisuuteen töihin ja sillä tiellä ollaan. Teen oikeasti sellaisia töitä, joissa tarvitaan tutkijakoulutusta. Mutta muistan kyllä hyvin kuinka epämotivoitunut olin.