Laittakaa lapsi päiväkotiin ajoissa
Olen seurannut naapurini, lapsen mummon, touhua pienen lapsen vähän yli 2-v. kanssa. Tolkutonta että pieni lapsi ei saa ikäistään seuraa suunnilleen ikinä. Hän on isoäitinsä kanssa sisätiloissa suunnilleen koko päivän. Nainen vie hänet toisinaan noin 30-45 min puistoon. Tosin sielläkään ei juuri koskaan ole muita lapsia. Sitten nainen tuo hänet kotiin ja lapsi kiljuu, juoksee , pomppii, huutaa , hakkaa...
Lapsen yli 40-v äiti käväisee illalla työn jälkeen tsekkaamassa lasta pari tuntia, ja joskus ottaa lapsen mukaansa omaan kotiin, tai vain häipyy ja jättää kakaran hoitoon mummolle.
Kyllä lapsi tarvitsee ikäistään seuraa ja leikkikavereita. Tästäkin lapsesta näkee jo elekielestä, kun toinen lapsi menee kadulla ohi, että hän haluaisi sinne. Mutta ei koskaan pääse. Lapselle vaan lässytetään, että "joo, toinen pikkuinen siinä" ja sitten mennään kotiin jumittamaan 23 tunniksi mummon kanssa.
Kommentit (69)
Tuossa tapauksessa näyttää, että lapsi asuu mummonsa luona ja äidillä on vain tapaamisoikeus. Jos näin on, siihen on varmasti omat syynsä. Mummo voi olla esimerkiksi sijaisvanhempi. Siinäpä vain seuraat naapurin touhua, mutta nämä järjestelyt ja niiden syyt ovat sellaisia, mitkä eivät kuulu naapurille.
Olen huomannut, että kotona voi kehittyä myös käden taidotkin, jos niiden kehityksestä huolehditaan. Mutta sosiaaliset taidot, aktiivisena ryhmän jäsenenä toimiminen ja muiden huomioon ottaminen, kehittyvät usein heikosti. Ne ovat usein kotona viihtyvällä vanhemmalla itselläänkin heikot, joten niiden opettaminen tai esimerkin antaminen lapselle on lähes mahdoton tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa taas. Mutta lukekaa Keltinkangas-Järvisen kommentteja. Lapsi ei hyödy kognitiivisesti varhaiskasvatuksesta. Aivot kehittyvät tietyssä tahdissa ja lapsi oppii asiat helposti, kun aivot ovat kehittyneet otolliseen vaiheeseen kyseisen asian suhteen. Sitä ennen niitä on turha tai jopa haitallista opettaa lapsille. Vanhemmuuden yli ei pidä kävellä väittämällä varhaiskasvatusta kotihoitoa paremmaksi. Turvallisen kiintymyssuhteen muodostus vanhempaan on tärkeintä. Se tapahtuu ekojen kolmen elinvuoden aikana. Pieni lapsi on kroonisessa stressistä isossa päiväkotiryhmässä. Ei opi siellä sosiaalisia taitoja vaan viidakon lakeja. Mm. pureminen ja töniminen ovat stressinmerkkejä. Jos pk-päivän pituus on 10 h, lapsi ei ehdi palautua siitä edes seuraavaan aamuun mennessä. Päivittäinen stressi näkyy aikuisena terveydessä, mm. vyötärölihavuutena ja diabeteksena. Lapsi tarvitsee kavereita 5-v. Kaverit voivat olla sisaruksia, kerho kavereita tms.
Ainakin meidän 3-vuotias menee mielellään päiväkotiin. Hänellä on siellä kavereita ja hän tykkää olla päiväkodissa. En ole huomannut tönimistä tai puremista tai kroonisen stressin merkkejä. Jos sellaisia olisi, niin niihin pitäisi reagoida, tottakai. Kyseessä on ainoa lapsi, joten hänelle on kyllä tehnyt hyvää päiväkodissa muiden lasten kanssa oleminen, osaa nykyään ottaa jo huomioon muitakin. Eihän sellaiset toisten kanssa olemisen taidot kehity yksin.
Meidän 2,5 v poika meni päiväkotiin alle 12 kk vanhana. Alusta lähtien kaikki meni hyvin. Nyt hän on 2,5 v ja alkaa olla paikan konkareita. Kyllä se selvästi vaikuttaa joihinkin lapsiin negatiivisella tavalla, jos tullaan mukaan vähän vanhempina. Sopeutuminen ottaa koville ja joillakin ei näytä onnistuvan millään. Yksi lapsi otettiin juuri pois ja hänen vanhempansa joutuvat nyt hakemaan jotain erikoishoitoa. Ilmeisesti lapsi on kyllä normaali mutta ei sopeudu kunnolla, koska on tottunut olemaan rauhallisemmassa ilmapiirissä eli kotonaan. Kaikenkaikkiaan lapsen voimakas reagointi tuli ilmeisesti vanhemmille täysin yllätyksenä.
Olen seurannut vähän samanlaista touhua kuin mitä AP kuvailee. Mulla ei ole lapsia, eikä takuulla tule, voin pilata elämäni ilmankin. Mutta kun en ole asiantuntija niin kuitenkin ihmettelen, että eikö yli 2 v lapsi tarvitse jotain muutakin virikettä kuin yhden 70-v mummon seuran, ei muita lapsia , ei päiväkerhotoimintaa , ei mitään. Ulkoiluakaan ei välttämättä lainkaan, mutta korkeintaan säätilan ollessa sataprosentin täydellinen, max 30 min kärryn työntelyä ja kotiin.
Tiedän sen verran että lapset ovat hemmetinmoisia inisijöitä, mutta onko se sittenkään normaalia, että lapsi huutaa suunnilleen koko ajan ?
Samaa mieltä. Lapsi päiväkotiin niin pian, kuin mahdollista. Eikös sen pitäisi alkaa jo, kun lapsi o 9 kk:n ikäinen ? Viimeistään. Siellä lapsi oppii (toivottavasti !!) asiat kunnolla. Kuten esim liikennesäännöt. Joita juurikaan kukaan ei nykyään viitsi noudattaa. Niin kävelijät, kuin pyöräilijätkin. Menevät tahallaan väärällä puolella tietä. Ja ku lapset o ulkona sen päiväkodin pihal esim, ni kuka niitä lapsia vahtii KUNNOLLA ? Ei niin kukaan. Siin ne NS vahdit o yhes ringis ja juoruavat keskenään. Eivätkä vahdi lapsia ollenkaan, vaikka sen ympärillä olisikin aita. Kyl niiden NS vahtien on oltava lasten kanssa kunnolla. Yksi ikäryhmä on muualla, toinen taas muualla, jne. Etteivät kaikki lapset ole samassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa ei hoitajat jouda vahtimaan kaikkia pikkuisia koko ajan, sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Parivuotiaalla ei vielä ole kovin paljon ymmärrystä sosiaalisesta kanssakäymisestä, voi odottaa vuoden ainakin.
Ei niin oo aikaa kun se menee vauvojen ja 1v hoitamiseen. Pian ne 2v sitten siirtyvätkin isoille ja tulee lisää vauvoja.
Jos nyt puhutaan asioista ihan suoraan niin faktaa on, että joillakin ja aika monillakin, syy lapsen kotihoidossa pitämiseen mahdollisimman pitkään on syynä äidin halu olla kotona. Työhön paluu kun ei välttämättä maistu. Ja onhan siinä sitten raskaat ajat tulossa muutenkin, kun on sekä töissä että pieni lapsi.
Mutta kun puhutaan eduista ja haitoista niin voisihan sitä rehellisyyden nimissä myös puhua siitä, kenen etu edellä mennään.