Laittakaa lapsi päiväkotiin ajoissa

Te joiden mielestä lasta ei ole hyvä tai syytä laittaa päiväkotiin pienenä,( mitä se sitten itsekullekin tarkoittaa), niin kuinka vanhana olette laittaneet tai aiotte laittaa ? Onko teillä esim vaikkapa joku takaraja iälle, jonka jälkeen olette sitä mieltä, että nyt pitäisi lapsen edunkin vuoksi laittaa muiden sekaan ?

Hah hah!

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä lasta ei ole hyvä tai syytä laittaa päiväkotiin pienenä,( mitä se sitten itsekullekin tarkoittaa), niin kuinka vanhana olette laittaneet tai aiotte laittaa ? Onko teillä esim vaikkapa joku takaraja iälle, jonka jälkeen olette sitä mieltä, että nyt pitäisi lapsen edunkin vuoksi laittaa muiden sekaan ?

 

 

3-vuotiaana kuopus menee päiväkotiin ja esikoinen aloittaa saman ikäisenä kerhossa, kunnes menee 5-vuotiaana päiväkotiin. Päiväkoti ei ole ainoa paikka, jossa lapsi pääsee muiden sekaan. 

Laitoin lapsen päiväkotiin 1,5 v ja kaikki meni todella hienosti.  Lapsi todella nautti ja hän on hyvin sosiaalinen ja reipas kaikin puolin. Nyt hän on 4 v ja odotan toista.  Samalla kaavalla varmaan mennään.

Ei ollenkaan ellei pakko.

Aikaisintaan 3-vuotiaana.o

Minkä ikäisenä uskotte, että downin lapsi olisi hyvä laittaa muiden joukkoon ? Varmaan niin pienenä, että muut lapset eivät huomaa tai välitä erilaisuudesta ja että lapsi ei vielä itsekään ole siitä kovin tietoinen ? Tuttavapiirissä on kohta 3-v täyttävä downin poika, joka mielestäni on alkanut ihan viime kuukausina todella arastella, mitä hän ei aiemmin tehnyt. Hyväntuulinen poika on alkanut myös jotenkin muuttua itkuiseksi kiukuttelijaksi. Hän viettää päivänsä lähinnä kotona yli 42-v äitinsä kanssa. Ei käy ilmeisesti missään kerhoissa tms ja on hyvin vähän tekemisissä muiden lasten kanssa. Pelkään että ylisuojelu kääntyykin itseään vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät täyty jos lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 3v täyttäneen tunnetaitojen ja hienomotoristen taitojen tulisi olla tietyllä tasolla, tai muuten hän jää ikäisistään jälkeen. Mitä enemmän lapsi jää jälkeen, niin sitä vaikeammaksi varhaiskasvatuksen aloitus jatkossa muodostuu.

Niin että mitä aikaisemmin laitostuu muiden seassa, sen parempi?

Väittäisin, että tässä maassa lapset olivat paremmassa jamassa henkisesti, fyysisesti ja varsinkin käytöstavoiltaan, kun heidät hoidettiin joko kotona, mummolassa tai vaikkapa perhepäivähoidossa kouluikään saakka.

Ehkä näin oli ennen mutta ei ole enää. Nykyään pienetkin lapset ulkoistetaan älylaitteille ja lasten kasvatus on niin vapaata ettei käytöstapoja opeteta. Opetetaan lapsille vain heidän oikeuksiaan ei velvollisuuksia. Olisi hyvä tutkia pienten lasten ruutuaikaa, päiväkotilapsilla sitä on varmasti paljon vähemmän kuin kotona hoidetuilla. Käden taidot yms. ovat varmasti päiväkotilapsilla kehittyneempiä, harva vanhempi viitsii jatkuvasti askarrella ja piirtää lasten kanssa. Kotihoito kouluikään asti ei vain ole enää tätä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa lapsennekanssa mahdollisimman pitkään kotona, tätä laatuaikaa ei voi korvata mikään. 

Kyllä, mutta tuo aloituksen lapsihan ei ole äidin kanssa, vaan mummon kanssa todennäköisesti ilman virikkeitä.

Tuo sama aloitus on laitettu palstalle jo monta kertaa. Mikä lienee aloittajan syynä kotihoidon haukkumiseen.

En laita. Olen hänen kanssaan kotona mahdollisimman kauan.

Ehdotus: tutustukaa naapureihinne. Lapsi ei tasan ole ainoa pieni lapsi koko kaupungissa ja leikkiseuraa on muuallakin kuin päiväkodissa.

En laita. Tyttö 3,5 v ja ja sisarus vielä vauva. Olen suurperheen äiti ja kaikki lapset olleet kotona. Yksi lapsista meni 5- vuotiaana päiväkotiin, ei tykännyt. Sosiaalinen, iloinen ja kavereita löytyy koulusta. 

Aloittajan kuvaama tilanne ei ole normaalia kotihoitoa. 

Oma lapsi oli päiväkodissa pari vuotta, kävi myös eskarin ja siirtyi vaivatta kouluun. Nyt lukiossa ja tasapainoinen nuori. 

Me yritimme aloittaa päikyn lapsen täytettyä kolme mutta hän ei ollut siihen valmis. Kuukausien taistelun ja kiljumisen jälkeen otin lapsen kotiin 4 kk "kesälomalle" ja vaihdoimme päiväkotia. Tutustumispäivästä asti kaikki sujui hienosti. Eli siis jopa noin pieni osasi viestiä että hän ei ole vielä valmis hoitoon. 

En vaihtaisi lapsen kotivuosia mihinkään "varhaiskasvatukseen". Perheemme ei ole täysin ongelmaton enkä ole mikään toimarin rouva, tukiverkkomme ovat myöskin olemattomat. Ajatus pidemmästä kotihoidosta kypsyi vasta äitiysloman aikana. Haukkuja tuli niskaan, erityisesti äärivasemmistoon suuntautuneilta kauniisti ilmaistuna. Positiivista palautetta tuli eläkeläisiltä ja korkeammin koulutetuilta. 

Kotivuodet nukuimme kahdeksaan, ulkoilimme, leikimme, luimme, kävimme kaupassa, laitoimme ruokaa, siivosimme. Päikkärit jäivät pois alle 2-vuotiaana, tällöin nukkumaan meno aikaistui noin tunnilla. Lapsi oli mukana joka paikassa. Pystyimme myös lomailemaan ruuhka-aikojen ulkopuolella edullisemmin ja väljemmin. Ruutuaikaa oli silloisten suositusten mukaan alle kaksi tuntia, karkkiraivareita ei kaupassa tullut. Yhteistyö neuvolassa ja myöhemmin päikyssä sujui täysin moitteettomasti. 

Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee mutta jotain on vialla jos ei muuta osaa kuin toitottaa yhtä mantraa. 

Siskoni on ollut (meitä on itseasiassa 9 siskoa) päiväkodin johtaja yhdessä Helsingin kehyskunnassa. Siitä on noin 10 v jo aikaa. Mutta hän sanoi käyneen aika selväksi, että lapsi kannattaa laittaa mahdollisimman ajoissa päivähoitoon. Noin siis keskinmäärin. Aina on tietysti poikkeuksia suuntaan jos toiseen. 

Totta on että lukuisat tutkimukset mm osoittavat, että kiusatuksi joutuu aika suurella prosentilla, jos on ollut kotihoidossa pitkään. Tosin myös kiusaamisen kokemus on aika subjektiivinen asia. Joidenkin kohdalla on myös kyse ilmeisesti siitä, että kokee kiusaamiseksi sen, mikä on kuitenkin normaalia tilan ottamista muiden joukossa. 

Kaikki kotihoidossa olevat lapset eivät saa riittävän paljon hyödyllistä virikettä. Tiedän itsekin perheen, jossa äiti tykkää olla kotona lapsen kanssa, mutta ulkoilu ja vaikkapa jokin päiväkerhotoiminta on aika olematonta. Äiti on 40-vuotias , lapsi vähän yli 2-v, ja asuinpaikka on hyvin sivussa, joten kaikenlainen aktiviteetti vaatii automatkan ihmisten ilmoille. Leikkikavereita ei ole. Päiväkoti alueelta kyllä löytyy, joten kannattaisi varmaan jo harkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät täyty jos lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 3v täyttäneen tunnetaitojen ja hienomotoristen taitojen tulisi olla tietyllä tasolla, tai muuten hän jää ikäisistään jälkeen. Mitä enemmän lapsi jää jälkeen, niin sitä vaikeammaksi varhaiskasvatuksen aloitus jatkossa muodostuu.

Niin että mitä aikaisemmin laitostuu muiden seassa, sen parempi?

Väittäisin, että tässä maassa lapset olivat paremmassa jamassa henkisesti, fyysisesti ja varsinkin käytöstavoiltaan, kun heidät hoidettiin joko kotona, mummolassa tai vaikkapa perhepäivähoidossa kouluikään saakka.

Olin lapsi 1970-luvulla jolloin lasten hoito kotona oli tavallisempaa; asuinympäristössämme suuri osa lapsista kuitenkin oli tarhassa. Itse olin kotona kouluun menoon asti, koska äitini ol

Vai olisko muutkin lapset pitänyt hoitaa kotona, jotta sinua ei olisi kiusattu koulussa? Ongelma et ollut sinä, vaan pk:ssa hoidettujen lasten käyttäytyminen.

Liian usein näissäkin kommenteissa puhutaan ihan yleisellä tasolla äidin jäävän kotiin, eikä vanhemman. Tarkoitan siis, että sukupuoliroolit näyttävät olevan syvään iskostuneita jo pelkässä puheessa.

Tätä samaa taas. Mutta lukekaa Keltinkangas-Järvisen kommentteja. Lapsi ei hyödy kognitiivisesti varhaiskasvatuksesta. Aivot kehittyvät tietyssä tahdissa ja lapsi oppii asiat helposti, kun aivot ovat kehittyneet otolliseen vaiheeseen kyseisen asian suhteen. Sitä ennen niitä on turha tai jopa haitallista opettaa lapsille. Vanhemmuuden yli ei pidä kävellä väittämällä varhaiskasvatusta kotihoitoa paremmaksi. Turvallisen kiintymyssuhteen muodostus vanhempaan on tärkeintä. Se tapahtuu ekojen kolmen elinvuoden aikana. Pieni lapsi on kroonisessa stressistä isossa päiväkotiryhmässä. Ei opi siellä sosiaalisia taitoja vaan viidakon lakeja. Mm. pureminen ja töniminen ovat stressinmerkkejä. Jos pk-päivän pituus on 10 h, lapsi ei ehdi palautua siitä edes seuraavaan aamuun mennessä. Päivittäinen stressi näkyy aikuisena terveydessä, mm. vyötärölihavuutena ja diabeteksena. Lapsi tarvitsee kavereita 5-v. Kaverit voivat olla sisaruksia, kerho kavereita tms. 

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen varoittelee uudessa kirjassaan vanhempia siltä, että vaikka tarkoitus on hyvä, niin lapsia ei pidä ylisuojella. Hän sanoo, että kun lapsia yritetään liikaa suojella esim ikäviltä kokemuksilta niin se ei valmista elämää varten. Vahvistumisen ja pärjäämisen sijaan lapsi tulee haavoittuvaksi ja pienetkin vastoinkäymiset elämässä voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Tämä lapsena koettu haavoittuvuus pysyy usein mukana koko loppuiän. Lapsen on opittava ymmärtämän miten selvitä haasteiden kanssa. Sitä ei voi aikuinen opettaa selittämällä, elämää on elettävä. Hyvä keino on mm aloittaa päiväkoti ajoissa. Lapsi tarvitsee haasteita, joita käsitellä.

Jos ei totu muihin jo hyvin pienenä niin asioiden käsittely on koko iän vähän erilaista kuin muilla. Tosiasia on että erilaiset kiusaamisen kokemukset, ahdistukset ja jännittäminen (vaikkapa esiintymistilanteissa myöhemmin) on muutamia seurauksia. Monet ahdistuneisuusterapíaa saavat aikuiset ilmeisesti ovat tilastollisesti olleet ylisuojeltuja lapsia.

Muiden käytös tai mielipide voi muuttua kiusaamisen tai aggression kokemukseksi, jos ei ole tottunut toimimaan jo hyvin pienenä muiden kanssa. Aikuinen ei ole lasta kohtaan itsekäs tai vie lelua kädestä. Aikuinen kehuu, silittää ja paijaa. Kun joutuu liian myöhään toisenlaiseen ympäristöön, aivot ovat jo omaksuneet muuta , samoin tunnepuoli. Elämä on kilpailua ja päiväkodissa se jo opitaan ensin.

Varmasti päiväkodeissa on kaikenlaista huonoakin. Niin on elämässä yleensäkin. Lisäksi lapsi kaipaa ikäistään seuraa. Hyvä jos on sisaruksia. Mutta jokaisen perheen dynamiikka on aina sisäistä dynamiikkaa. Ulkopuolella on se maailma, jossa joutuu pärjäämään. 

Kyllä tutkimustulokset tällä hetkellä ihan yksiselitteisesti tukevat lapsen mahdollisimman aikaista päiväkotiin menoa. Jokainen vanhempi uskoo olevansa lapsensa paras asiantuntija ja niin varmaan monessa suhteessa onkin. Toisaalta meillä on kaikilla keho ja mieli, joka toimii tiettyjen lainalaisuuksien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee...etenkin äitiä. Kyllä ne kerkiää olla pk.ssa. Ilmoitus eteenpäin

Ei aina pysty. On mentävä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollenkaan ellei pakko.

Aikaisintaan 3-vuotiaana.o

Ei ole mahdollista kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät täyty jos lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 3v täyttäneen tunnetaitojen ja hienomotoristen taitojen tulisi olla tietyllä tasolla, tai muuten hän jää ikäisistään jälkeen. Mitä enemmän lapsi jää jälkeen, niin sitä vaikeammaksi varhaiskasvatuksen aloitus jatkossa muodostuu.

Niin että mitä aikaisemmin laitostuu muiden seassa, sen parempi?

Väittäisin, että tässä maassa lapset olivat paremmassa jamassa henkisesti, fyysisesti ja varsinkin käytöstavoiltaan, kun heidät hoidettiin joko kotona, mummolassa tai vaikkapa perhepäivähoidossa kouluikään saakka.

Olin lapsi 1970-luvulla jolloin lasten hoito kotona oli tavallisempaa; asuinympäristössämme suuri osa lapsista kuitenkin oli tarhassa. Itse olin kotona kouluun menoon asti, koska äitini ol

Tämänpä takia meidän poika käy päivähoidossa vaikka olen äitiyslomalla. Nykyiset kaverit ovat pahimmassa tapauksessa entisiä kun vuoden sisällä syntyy uusia suhteita. Menee ryhmänsä kanssa eskariin syksyllä ja saman porukan kanssa kouluun joten aika monta vuotta tulisi pärjätä yhdessä. Lyhyempää päivää toki nyt mutta kuitenkin.