Olen niin järkyttynyt että oksennan kohta. Miten kriisistä selviää?

Kannattaa vaihtaa kanava pois YLEltä.

Jos olet hengellinen ihminen niin rukoile. Voit vaikka vain pyytää valoa ja rauhaa tms.

Onko mies sekaantunut esim. sinun perheenjäseneen?

Hyvä kun kirjoitit tänne, sinun pitää saada ahdistusta ulos. Puhuminen on vielä parempi. Jos sinulla ei ole ystävää jolle puhua, auttavat puhelimet on hyvä idea.

Tekemällä tehty viihdehömppä tääkin.

Juupa juu. Porvoon Alepan karkkihyllylle

hakemaan levy Geishaa, ap..

Ahdistus helpottaa päivä päivältä. Kahden viikon päästä olo on jo melkein normaali kun mieli on ehtinyt ymmärtää mitä oikein tapahtui. Hengittele, käy ulkona rauhallisella kävweyllä, tee perhostaputuksia. Toistele itsellesi, että pahin on nyt ohi. Olen turvassa 

Alkuun ihan vain hengität. Keskity, sisään ja ulos. Sisään ja ulos. 

Kun pystyt, mene ulos, metsään, kävele. 

Kylmään veteen, suihku, avanto. Tulinen ruoka, jotain mikä shokeeraa kehoa.

Soita kriisipäivystykseen. Puhu, puhu ja puhu.

Ja se klisee, aika auttaa. Vaan ei se siinä kriisissä lohduta, lähinnä ahdistaa lisää, kun tajuaa että sitä oloa pitää vaan kestää.

Voimia sinulle!! Kaikesta selviää lopulta. Tai, kaiken kanssa oppii elämään.

Jos heräät yöllä, niin keskity yhteen tavaraan kerrallaan. Katsele sen muotoa, väriä kokoa jne. Pue pyjama ja tossut, ota jalkakylpyjä, tuijota kynttilää, Pidä itsesi lämpimänä, tee kasvohoito kurkunviipaleilla, lue tai kuuntele kirjaa, jos on varaa, niin käy hieronnassa, leivo, pysähdy ulkona laskemaan montako lehteä koivun oksassa on. Tarkastele lehtien värejä.

Juo lasi lämmintä maitoa ja rauhoitu.

Kävelylle, jumppaa, siivoa. Hae unilääkettä lääkäriltä tai edes melatoniinia apteekista. Älä jää vellomaan oloon tai miettimään tuletko hulluksi, silloin menee paniikkiin. Kokemusta on. Silloin ylös sängystä ja liikkeelle. Et sekoa, lupaan sen. Selviät tästä. Mikään ei kestä samanlaisena loputtomiin.

Kerro lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin saa vaikutelman että ihan hirveästä asiasta ei ole kyse.

Tuskin kirjoittelisit täällä. 

 

Voin kertoa että on. Ehkä elämäni pahin tilanne tietyllä tapaa. Valheet paljastuvat. Sairas ja sekopäinen tilanne joka liittyy omaan perheeseen. Kaikki menee uusiksi enkä voi enää suhtautua samalla tavalla toiseen kuin ennen.

Olen tästä puhunut sukulaisten kanssa mutta silti nyt kun on ilta, olen yksin ja hoitanut velvollisuuteni niin meinaan oksentaa pahasta olosta. Olen todella uupunut mutta en pysty nukahtamaan. On epätodellinen olo. Taas läpikäyn kriisin ja pitkän prosessin. En jaksaisi mutta yritän hengittää. 

-ap

Hei, olen käymässä samanlaista vaihetta läpi. Hae keskusteluapua, soita kriisipuhelimeen. Puhu asiasta jonkun neutraalin tahon kanssa. Hanki vertaistukea, jos sellaista on mahdollista saada.

Vaikka nyt ei siltä tunnu, pian huomaat, että selviät tästäkin. Tsemppiä! <3

Käy kylmässä suihkussa. En uskonut kuinka hyvin tämä toimii ennen kuin itse kokeilin. Siis ensiavuksi. Ja hengittele.

Hengitä hitaasti sisään ja ulos siten, että uloshengitys on hieman sisäänhengitystä pidempi.

Soita kriisipuhelimeen 09 2525 0111

Luota siihen että tääkin kriisi jää joskus historiaan vaikka nyt tuntuisi miten vaikealta. Ihmisellä on uskomaton kyky selviytyä todella äärimmäisistäkin tilanteista. Anna ajan kulua, se vie asioita eteenpäin ilman että teet itse yhtään mitään. Mieli pyrkii tasapainoon kyllä.

Jos koet pelkotiloja, ajatukset ovat hajanaisia etkä pysty olemaan kotona turvallisesti, hakeudu päivystykseen. 

 

Se vie aikaa, kriisin läpikäynti vaan vie aikaa niin ota rauhallisesti. Puhuminen on hyvä, myös iltaisin voit vaikka soitella kavereille tai tutuille, puhuminen selkeyttää ajatuksia ja toinen ihminen voi sanoa uusia pointteja ja saada näkemään asiat jotenkin paremmin.

Jos tilanne ei oikeasti aivan katastrofaalinen, esim jos ei i n s estiä eikä terveydet/henget menneet, vaan kyse pettämisestä ja eroamisesta niin toinen ihminen luurin päässä voi saada omine kertomisineen suhteutuksiin nämä tilanteet. Joskus sekin huojentaa ja suhteuttaa asioita, jos toinen kertoo että hänelläkin tai sillä ja tällä oli tämmöinen kriisi ja sitten vielä pari muuta kriisiä tai tragediaa ohessa, ja niistä sitten vaan läpi könytään. 

Huolehdi nyt nesteytyksestä ja hyvästä ravinnonsaannista, ahdistuksen kannalta lämmin maito ja puuro, banaanit kanelijauheella ovat hyviä. Lenkkeily ja urheileminen auttavat, vapauttavat rentouttavia hormoneita, selkiyttävät. Katso netistä aiheeseen liittyviä elokuvia tai ohjelmia, joissa on vielä huonompi tilanne, niin saat vahvistusta ja rauhoitusta siihen, että tästä pärjäät ihan ok, muutkin ovat selvinneet ja otat vinkkiä matkaan.

Muista nämä ovat nyt olosuhteita, jotka ovat näin. Mutta sinulla on silti elämä ok. Valheiden paljastuminen oli hyväksi ennemmin kuin myöhemmin, tuntuu shokilta mutta nyt se käsitellään ja kohta olosikin lähtee mukautumaan, sano itsellesi että kaikki on kuitenkin ok tämä on ohimenevää, raihoitat hermostosi ja saat rauhan, että tässä mennään mutta olosuhteista riippumatta sinulla on ok eläminen ja tämäkin oli hyvä että tuli nyt ilmi kriisinä, se menee prosessina ja päivä kerrallaan kaikki ok.

Vierailija kirjoitti:

Tekemällä tehty viihdehömppä tääkin.

Juupa juu. Porvoon Alepan karkkihyllylle

hakemaan levy Geishaa, ap..

Juu, näinhän se on tietysti. Ihan oikeassa elämässähän kukaan ei koskaan ahdistu eikä minkäänlaisia kriisejä ole olemassakaan. Kaikki on vanniloisia ja onnellisia, eikä mitään pahaa tapahdu. Vai miksi sinun mielestäsi on täysin epäuskottavaa että ap:lle olisi voinut tapahtua jotain järkyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus helpottaa päivä päivältä. Kahden viikon päästä olo on jo melkein normaali kun mieli on ehtinyt ymmärtää mitä oikein tapahtui. Hengittele, käy ulkona rauhallisella kävweyllä, tee perhostaputuksia. Toistele itsellesi, että pahin on nyt ohi. Olen turvassa 

Totta. Pahon on ohi. Vaikka en tiedä tarkalleen mistä on kyse, niin ajattelen että nyt sentään tiedät. Mitä jos tilanne olisi täysin sama, mutta sinä et tietäisi siitä mitään? Tuskin olisi sen parempi. Kriisi on rankka kokemus, mutta sehän tarkoittaa muutosta. Voit siis ajatella, että tuli mitä tuli, niin kuukauden kuluttua tai vuoden kuluttua elämä on mennyt eteenpäin. Tavalla tai toisella. Asiat muuttuu. Yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Elämä menee raiteiltaan, mutta palaa kyllä. Erilaisena, mutta palaa silti. Tunteet voi olla sietämättömän vaikeita ja raskaita, mutta silti ne on vaan tunteita. Ne menevät ohi aikanaan, ja tulee taas uusia tunteita. Ja myös uusia ajatuksia. On asioita joille ei voi yhtään mitään, joten helpoimmalla pääsee, kun hyväksyy tämän, ja sopeutuu. Toteaa itselleen, että tilanne on nyt tämä. Menneelle ei voi mitään, joten turha jäädä siihen vellomaan, vaan pistää kaikki paukut tulevaisuuteen. Miten jatkaa eteenpäin? 

Vierailija kirjoitti:

Kävelylle, jumppaa, siivoa. Hae unilääkettä lääkäriltä tai edes melatoniinia apteekista. Älä jää vellomaan oloon tai miettimään tuletko hulluksi, silloin menee paniikkiin. Kokemusta on. Silloin ylös sängystä ja liikkeelle. Et sekoa, lupaan sen. Selviät tästä. Mikään ei kestä samanlaisena loputtomiin.

Tuo viimeinen lause on hyvä muistaa kun kaikki kaatuu päälle. T.eri

Kriisipuhelimesta sellainen tärkeä vinkki, että jos sinne soitat, niin jos sieltä vastaa epäkypsä ja töykeä henkilö, niin laita luuri kiinni ja soita uudemman kerran, jotta saat luurin päähän hyvän ymmärtävän henkilön. Ei kannata jäädä yrittämään jutella töykeän ihmisen kanssa, siitä tulee kriisissä vielä huonompi olo ja puhelusta on sitten tullut ahdistusta lisäävä tapahtuma. Linjoilla on hyvää ja huonoa, tsemppiä että menee parhain päin.