Näen joitakin ihmisiä muutaman kerran vuodessa ja ensimmäinen kysymys on *missä olet nyt töissä*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisilla ihmisillä ei itsellään ole elämässään mitään sisältöä jotka ekana on utelemassa missä sä olet töissä / mikä on sun koulutus tai oletko naimisissa ja onko lapsia..

Tuollaisten kanssa ei tee mieli vaihtaa edes sitä paria sanaa.

Mistä asioista sä olet sitten ekana keskustelemassa? 

Toiselta voi kysyä ihan neutraalin kysymyksen, että mitä sinulle kuuluu ja antaa toiselle vapauden valita itse mitä kertoo mistä aihealueesta vai kuittaako kaiken ihan ookoolla. Ja muutenkin aloittaa ihan sellaisella mukavalla small talkilla, että kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja jos ei ole kiva nähdä niin sitten riittää ihan vaan että kohteliaasti moikkaa.

Onneksi rokkaripiireissä kukaan ei kysele tai keskustele työasioista.

Me suomalaiset arvostamme työntekoa

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisilla ihmisillä ei itsellään ole elämässään mitään sisältöä jotka ekana on utelemassa missä sä olet töissä / mikä on sun koulutus tai oletko naimisissa ja onko lapsia..

Tuollaisten kanssa ei tee mieli vaihtaa edes sitä paria sanaa.

oletko ajatellut sitä, että kyseinen ihminen vain haluaisi kevyen kontaktin sinuun. hän kokeilee joitakin kysymyksiä, eikä voi tietää, mikä sinulle nappaisi. ei muut ole ajatustenlukijoita, eikä noin minäkeskeisiä. olen usein heittäytynyt kömpelösti alkaneisiin keskusteluihin, joista sitten on ollut jopa pientä hyötyä itselleni.

Ja töissä puhutaan koko ajan vapaa-ajan asioista.

Kyllä mulle ainakin on merkitystä, missä joku on töissä. En haluaisi alkaa hengata epäeettistä työtä tekevän kanssa, kuten jonkun öljy-yhtiön pomon tai teurastajan.

Tottakai kertoo ihmisestä paljon  työsarka.  

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin. OULUSSA. Ulkomailla tätä ei kysytty koskaan kun asuin muutaman vuoden. Suomalainen ilmiö. Kaksi asiaa millä ihminen arvostellaan. Työ ja koulutus.  Materialismi ja henkinen köyhyys, se on suomalaisuutta kun ei ole yhteisöllisyyttä ja yhdessä hauskanpitämistä tarjolla. 

Itse olen asunut useamman vuoden jenkeissä ja keski-Euroopassa, ja melkein jokainen keskustelu uuden tuttavan kanssa alkoi "so, what do you do for living", joten ei tämä kyllä mikään suomalainen ilmiö ole, vaan ihan normaali neutraali keskustelunavaus.

Niin minäkin kysyn, ja viikon päästä kysyn uudestaan kun en muista. Pitäisi kyllä lopettaa tuommoisia kyselemästä, mutta sekin hävettää kun ei edes tiedä mitä joku tuttu tekee työkseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisilla ihmisillä ei itsellään ole elämässään mitään sisältöä jotka ekana on utelemassa missä sä olet töissä / mikä on sun koulutus tai oletko naimisissa ja onko lapsia..

Tuollaisten kanssa ei tee mieli vaihtaa edes sitä paria sanaa.

Niin, jos se on sellaista liian hyökkäävää utelua niin eipä siinä ihminen anna itsestään mitenkään hyvää kuvaa. Voi olla kyse heikoista sosiaalisista taidoista, mutta myös siitä että arvottaa ihmisiä jonkun työelämästatuksen tms. perusteella. Ja suht uuden ihmisen kanssa voi olla vaikea tietää kummasta kyse. Esim. ystävällinen, ympäripyöreä "miten sun syksy on mennyt" on hyvä tutustumiskysymys, antaa toiselle mahdollisuuden kertoa juuri niin paljon tai vähän elämästään kuin hän haluaa.

Olen pitkään miettinyt tätä suomalaisten "työkeskeisyyttä": työtä ei tehdä enää yhtä paljon ja yhtä pitkään kuin ennen, mutta toisaalta yhä eletään elämä todella tiukasti työn ehdoilla, ja arvostus tulee työtä tekemällä ja työpaikan kautta.

Olen tullut siihen tulokseen, että sääty-yhteiskunta ei ole viimeksi kuluneen 120 vuoden jälkeenkään hellittänyt meistä otettaan. Monet ajatusmallit ovat edelleen peräisin sieltä: missä olet töissä, mitä olet opiskellut / opiskelet, jne. Ne kertovat meille, missä sosiaalisessa asemassa olet. Siitä on enää kukonaskel sääty-yhteiskuntaan, jossa se, missä säädyssä olet ja mitä työtä teet; mikä rooli ja lokero sinulla on yhteiskunnassa, määrittää sen, kuka olet. Suomessa (jossa lähes kaikki ihmiset olivat ns. rahvasta, eli talonpoikia, maataloustyöntekijöitä ja käsityöläisiä tai vastaavia) oli tärkeää se, mille paikalle sijoitut maalaispitäjän tai -kylän mikrohierarkiassa. Oletko talonisäntä/emäntä, torppari, mäkitupalainen, itsellinen, vuosipalkollinen, irtainta työväkeä vai peräti kunnanvaivainen tai irtolainen. Ja minkä maakirjatalon alaisuuteen kuulut, kenelle teet töitä tai maksat veroa tai vuokraa, missä kylässä ja pitäjässä olet kirjoilla, millä penkillä istut kirkossa.

Tämä on Suomi-juttu. Euroopassa keskustellaan usein aivan muista aiheista. En ehkä ymmärrä, että ihan ekana kysymyksenä tuollaista esitetään.

Työstä keskustelu tosin on mielestäni normaalia. Aika moni ihminen viettää siellä sen 8 h arkena, eli enemmän kuin kotona. Onhan se iso osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkään miettinyt tätä suomalaisten "työkeskeisyyttä": työtä ei tehdä enää yhtä paljon ja yhtä pitkään kuin ennen, mutta toisaalta yhä eletään elämä todella tiukasti työn ehdoilla, ja arvostus tulee työtä tekemällä ja työpaikan kautta.

Olen tullut siihen tulokseen, että sääty-yhteiskunta ei ole viimeksi kuluneen 120 vuoden jälkeenkään hellittänyt meistä otettaan. Monet ajatusmallit ovat edelleen peräisin sieltä: missä olet töissä, mitä olet opiskellut / opiskelet, jne. Ne kertovat meille, missä sosiaalisessa asemassa olet. Siitä on enää kukonaskel sääty-yhteiskuntaan, jossa se, missä säädyssä olet ja mitä työtä teet; mikä rooli ja lokero sinulla on yhteiskunnassa, määrittää sen, kuka olet. Suomessa (jossa lähes kaikki ihmiset olivat ns. rahvasta, eli talonpoikia, maataloustyöntekijöitä ja käsityöläisiä tai vastaavia) oli tärkeää se, mille paikalle sijoitut maalaispitäjän tai -kylän mikrohierarkias

Minusta taas on erikoista, että heti ajatellaan, että kyse on jostain arvottamisesta ja arvostelusta. Voihan se tyyppi vastata että itseasiassa päätin vaihtaa lääkärin hommat postinjakoon, jotenkin ihanaa kun ei tarvitse keskittyä ihmisten sairauksiin vaan saa tehdä jotain mukavaa ja auttaa ihan todella pienissä mutta tärkeissä arkisissa aioissa, olen voinut nyt jotenkin paljon paremminn ja blaablaablaa keskustelu soljuu luontevasti hyvinvointiin ja jokaisen työn arvokkuutteen tmv.

Sitähän se kysymys on, keskustelunavaus. En minä ainakaan nää sitä mitenkään sen mittaamisena, että kelläs tässä nyt on parempi status yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisilla ihmisillä ei itsellään ole elämässään mitään sisältöä jotka ekana on utelemassa missä sä olet töissä / mikä on sun koulutus tai oletko naimisissa ja onko lapsia..

Tuollaisten kanssa ei tee mieli vaihtaa edes sitä paria sanaa.

Mistä asioista sä olet sitten ekana keskustelemassa? 

 

 

 

Toiselta voi kysyä ihan neutraalin kysymyksen, että mitä sinulle kuuluu ja antaa toiselle vapauden valita itse mitä kertoo mistä aihealueesta vai kuittaako kaiken ihan ookoolla. Ja muutenkin aloittaa ihan sellaisella mukavalla small talkilla, että kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja jos ei ole kiva nähdä niin sitten riittää ihan vaan että kohteliaasti moikkaa.

Ei suomalainen osaa sanoa tuohon Mitä kuuluu? -asiaan yhtään mitään. Vastaus on vaan Eipä tässä mittää. Ja sitten tulee hiljaisuus. Ja sitten voikin toinen kysyä säästä tai niistä töistä, koska toisesta ei saa mitään irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on ihan oikea kysymys. En minäkään pahastu siitä vaikka olen työtön. Siihen reippaasti  vaan että olen nyt työtön. 

 

 

 

En minäkään pahastu mutta mun asiat ja elämäntilanne ei kuulu puolitutuille.

Tämä sama omien asioiden utelu ärsyttää suunnattomasti itseänikin. Ja siis ihan vieraatkin kyselee (vaikka työpaikka, jossa sijaistamassa). Miten vastaat siihen, kun et halua vastata kysymykseen???

Suomalaiset ovat niin työorientoituneita ja tässä maassa on sopivaa kysyä työstä. Jossain muussa maassa se olisi epäkorrektia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on ihan oikea kysymys. En minäkään pahastu siitä vaikka olen työtön. Siihen reippaasti  vaan että olen nyt työtön. 

Mutta pelisilmää voi olla. Jos tuttava kenen kanssa vuosien tuttavuus ja aina vastaus työtön, en kysyisi hirveän usein. Se vaikuttaa jo pskkomielteiseltä kyselyltä.Jos taas jonkun tutun tapaa pitkästä aikaa, on tuo ihan normaali kysymys.

Yleensä kuitenkaan ei ehkä ensimmäisenä kysytä suoraan vaan tulee nämä "Mitä kuuluu kysymykset." Ja sitten henkilö monesti kertoo itse jo työkuulumiset tuossa välissä. 

Jos taas istutaan jossain illanistujaisissa olisi ehkä hieman töksäyttelevää itse julistaa "Olen  työssä xxx yrityksessä", ilman että sitä kysytään tai aihe on sivunnut kysymystä ollenkaan. 

Tällöin odottaisin toisen kysymystä ja ihan korrektia kysyä tuollaisia, jos muuten jutustelu jo jotain. Ei ehkä ensimmäisenä kysymyksenä.

Puujalkavitsi:

Halloween bileet ja pari vierasta jutustelee. Toinen kysyyn työkuvioista Toinen vastaa olevansa työssä verovirastossa.

Siihen toinen että: "Tulet varmaan suoraan töistä." 

Oli pukeutunut vampyyrin asusteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kiinostavaa kuulla, missä ihmiset ovat töissä, ja monella on kiinnostavia tarinoita ja näkökulmia, jotka liittyvät tavalla tai toisella työhön. Ei siitä välttämättä aina silti keskustelua saa aikaiseksi ja sitten puhutaan jostain muusta, mihin molemmilla on sanottavaa.

Itse pidän työstäni, ja keskustelen siihen liittyvistä aiheista mielelläni etenkin muiden samaa tekevien kanssa. Enemmän ihmettelen tätä työn vieruksantaa siihen pisteeseen asti, että se on vastenmielinen puheenaihe...

Minä en ole työelämässä ja olen huomannut, että pelkästään tämä tieto saa ihmiset varpailleen. 

Sairauteni ei tartu.

En ole tyhmä.

Olen kiinnostunut maailmasta ja sen ilmiöistä ja teen paljon kaikenlaista. 

Mutta ei siitä pääse koskaan kertomaan, kun ihmiset kaikkoaa ympäriltä. Tai sitten saan alentuvia kommentteja kyvystäni ymmärtää työelämää (niin, en tiedä henkilökohtaisesti millaista se tänä päivänä on, mutta ei se tarkoita ettenkö voisi ymmärtää tai en olisi koskaan sellaista kokenut), tai inhottavia "hyvähän sun on kun ei töissä tarvitse käydä" - kommentteja. 

No mitäs sä teet työksesi? 

Tavallinen, puoli-huolimattomasti heitetty kommentti, joka kuitenkin on omiaan skannaamaan henkilö läpi päästä varpaisiin: työpaikka kertoo jotain palkkatasosta, se kertoo jotain koulutustasosta. Eli se kertoo ihmisen statuksesta. Se kertoo onko hän ollut kenties laiska eikä opiskellut ollenkaan tai mielenterveysongelmainen ja siksi koulut jääneet. Se kertoo, että onko hän kyvykäs, älykäs, hyödyllinen. 

Väittäkää vain vastaan, mutta mitä teet työksesi ei ole koskaan mikään neutraali kysymys eikä neutraali keskustelunaloitus. 

Vierailija kirjoitti:

No mitäs sä teet työksesi? 

Tavallinen, puoli-huolimattomasti heitetty kommentti, joka kuitenkin on omiaan skannaamaan henkilö läpi päästä varpaisiin: työpaikka kertoo jotain palkkatasosta, se kertoo jotain koulutustasosta. Eli se kertoo ihmisen statuksesta. Se kertoo onko hän ollut kenties laiska eikä opiskellut ollenkaan tai mielenterveysongelmainen ja siksi koulut jääneet. Se kertoo, että onko hän kyvykäs, älykäs, hyödyllinen. 

Väittäkää vain vastaan, mutta mitä teet työksesi ei ole koskaan mikään neutraali kysymys eikä neutraali keskustelunaloitus. 

 

Minusta on, ja monella täällä on ihan todella negatiivinen asenne muita kohtaan, jos noin simppeliin kysymykseen suhtautuu noin. 9/10 tuskin on edes kiinnostunut, mitä teet työksesi, kunhan kysyy jotain mihin toisen on suht helppo vastata. Jos ei tykkää puhua työstään niin voihan sitä vain vastata että kunhan pyörittelen papereita päivät pitkät ja vaihtaa puheen aihetta johonkin kiinnostavampaan. Se nyt aika varmasti on ollut sen kysyjän taka-ajatuskin.