Treffailu vaihdevuosien alettua
Miten te kypsemmät naiset ja heitä deittailevat miehet koette vetovoimaa toisianne kohtaan? Mietin että jos lähtisin treffeille nyt viisikymppisenä, niin tulisiko siinä koettua puolin ja toisin sellaista vetoa kuin vähän nuorempana vielä. Uskon että ulkonäköni on ihan vetävä, olen hoikka ja naisellisen ja freesin näköinen, mutta mietin, että lähteekö tämän ikäisestä naisesta enää sellaista säteilyä ja jotain huumaavaa feromonia, joka lumoaa? Voisi siinä kyllä niinkin käydä, että itseä ei kiinnostaisi, mutta kiinnostuvatko miehetkään? Ymmärrän tietenkin ettei vienti ole samaa kuin parikymppisillä, mutta onko 40, 45, 50 ja 55 aivan eri maailmoista? Toivon asiallisia vastauksia, eikä minkään ikäisten tai sukupuolisten ihmisten haukkumista!
Kommentit (29)
Eivät vaihdevuodet naista miksikään muuta. Olet ihan sama ihminen kuin ennen kuin ne alkoivat. Oman itsesi kanssa joudut elämään ja jatkamaan sitä omaa elämääsi jota vaihdevuosien alkuunkin saakka olet elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin joskus mummolan ikkunasta, kun naapuritalon kasikymppinen leskinainen ja sitä vastapäätä asunut saman ikäinen leskimies kävelivät toisiaan vastaan ja suutelivat siinä keskellä kylänraittia. Arvaa vaan, oliko vetovoimaa?
Ihanaa!
Itselläni ei ole kyllä vielä vaihdevuosia, mutta kyllä ainakin itse olen 40+ ikäisenä kokenut molemminpuolista vetovoimaa ja intohimoa. Omalla kohdallani aikuisiällä se on tavallaan voimakkaampaa kuin nuorena - tai no ainakin kiimaisempaa ja kiihkeämpää. Kyllä ainakin minulla on romantiikkaa ja erotiikkaa suhteessa.
N46
Koen että suhteissa 45+ on jotain syntistä. Ne haparoivat teinisuhteet 15-30v välillä saa heittää unohtaen romukoppaan. Tunteitakin oppii vasta iän kanssa.
Jostain naisista ja miehistä lähtee "sitä jotain", korkean libidon aistii eikä siinä ole iällä mitään merkitystä (saati ulkonäöllä) (hetero N48). Naisten vaihdevuodet ovat Kiinalaisen lääketieteen mukaan "second Spring" , kun ne ovat ohi, on toisen elämän alussa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ihmiset jaksaa näitä juttujaan. Eläkää elämää ja jos rakkaus sattuu tielle niin se on sitten siinä - muuten ei mitään 'huolta' tästä asiasta.
Ikä on vain numeroita! Elämään kuuluu se, että jos olet jotain 50v niin mikään ei tietenkään voi olla niin kuin nuorena ja väliin mahtuu paljon ihmissuhteita ja elettyä elämää, jotka ovat muokanneet sinua ja siksi vaikuttavat siihen että mites ja kuka ja millainen henkilö nyt jne.
Onnea loppuelämääsi. Tee siitä oikein mukava!
Elettyä elämää ehkä. Ihmissuhteita ei. Itselläni ne loppuivat noin kolmikymppisenä.
Itse pädyin yhteen ensimmäisen tyttöystävän kanssa 16 vuotiaana. Koen, että minulla olisi paljon enemmän annettavaa. Elämä on on ollut tasaisen tylsää. Seksi loppui kun oltiin reilusti alle 30 vuotiaita. Nyt ikää on 50 vuotta. Ei tämä kyllä mitään erotiikan ilotulitusta ole ollut kun yli 20 vuotta ilman seksiä. Ei tee mieli koskea mitenkään, koska kaikki sellaiset tunteet ovat kuolleet. Vaimo odottaa lastenlapsia, minun tekisi mieli ajaa re....an alle.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ihmiset jaksaa näitä juttujaan. Eläkää elämää ja jos rakkaus sattuu tielle niin se on sitten siinä - muuten ei mitään 'huolta' tästä asiasta.
Ikä on vain numeroita! Elämään kuuluu se, että jos olet jotain 50v niin mikään ei tietenkään voi olla niin kuin nuorena ja väliin mahtuu paljon ihmissuhteita ja elettyä elämää, jotka ovat muokanneet sinua ja siksi vaikuttavat siihen että mites ja kuka ja millainen henkilö nyt jne.
Onnea loppuelämääsi. Tee siitä oikein mukava!
Kummallisen puolusteleva kommentti. Mitä huolta tässä on osoitettu, pohdiskeltu vain asiaa? Itselläni ei ole ikä vain numeroita enkä ymmärrä mitä se edes tarkoittaa. Teinisuhteet ja nuoren aikuisuuden suhteet ovat olleet erilaisia, teininä oli intoa ja kiihkoa, mutta ei paljon osaamista, aikuisena perheen perustaminen ja muu vei paljon voimia myös romatiikalta. Vähän päälle 40-v koin elämäni kiihkeimmät ja romanttisimmat vuodet. Nyt 50 v todellakin tuntuu erilaiselta kuin esim kymmenen vuotta sitten, eikä siinä ole minusta mitään pahaa. Kiitos onnen toivotuksista. En ole mitenkään tahallani omaa elämääni pilaamassa vaan elän ihan täyttä elämää, toisin kuin tunnut kuvittelevan? Olen tosin kokenut että ihminen ei voi itse päättää millaiseksi elämä menee, koska sairaudet ja vastoinkäymisetkin ovat osa elämää vaikka "tekisi elämästään oikein mukavan".
Ei ikä ainakaan takaa yhtään sitä että suhde onnistuisi. Ja jos seksi ns sujuu se ei vielä tarkoita edes onnellisuutta. Siis että kohdattaisiin ja ymmärrettäisiin toista läheisenä. Surettaa ihan miten huonoja omat suhteeni ovat noiden suhteen olleet, ihan omaakin kyvyttömyyttäni.