Saako aikuinen nainen olla tarvitseva? Missä menee raja?

Saako aikuinen nainen olla haavoittuva, pelokas, arka, saako aikuinen nainen haluta välillä olla miehensä kainalossa, kuin isänsä sylissä ikään?

Tottakai saa! Vai onko huono vaimo, jos tarvitsee miestään? Jos sitä olisi ihan itsenäinen, niin mihin sitä miestä tarvii?

Minun mielestä osa aikuisuutta on tiedostaa itsessään itsenäisyys ja riippuvaisuus ja löytää tasapaino näiden välillä.



Tietysti aikuinen ihminen tarvitsee toisia.

Turha hakata päätään seinään ja yrittää aina selvitä itse.