Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät "päästä" kumppaniaan yksikseen ulkomaille?

Miten tää eroaa siitä että miehen kaveri soittaa ja sanoo et lähdetään Leville.. sun vaimo ei sitten todellakaan voi tulla

Pelkästään tää lähtökohta aiheuttaisi jo aikamoiset ongelmat 99% parisuhteita. 

Miksi mä en saa tulla, onks siel h.....a talo täys.

***

Jos mun mieheni ystävä kutsuu hänet (ei siis meitä tai meidän perhettä) reissuun mulle ei tule edes mieleen vongata mukaan? 

Toivottaisin hyvää reissua ja olisin iloinen että miehelläni on kaveri jonka kanssa reissata eikä aina vaan työreissuja. En pelkää pettämistä, kummallakasn ei ole tarvetta siihen. 

Sama toisinpäin, jos mun ystäväni kutsuu minut mukaan reissuun menen sinne ilman miestäni. Itseasiassa reissaan paljon enemmän yksin ja ystävien kanssa kuin mieheni. Tälläkin hetkellä 8. vko menossa, mies tuli nyt pariksi viikoksi lomalle mun kanssani.

Pariskunta-/perhereissut on erikseen

Joillekin se alkoholin käyttö näyttää olevan joku normi. Ei se ole kaikille. Itse olin muuten kansainvälisessä edustustyössä ulkomailla jonkun vuoden. Koulutuksessa joku kysyi, miten hommassa voi mokata. Vastaus oli, että oikeastaan vaan alkoholinkäytöllä. Sillä saa helposti tosi nolon kuvan itsestään muualla maailmassa, missä humalahakuisuus ei todellakaan ole hauskaa. Kaikesta muusta oikeastaan selviää ystävällisyydellä. 

 

Mieheni on komea menestyvä mies, joka liikkuu maailmalla. Hän ei käytä juurikaan alkoholia. En todellakaan ole ollut koskaan huolissani. Ja mitä se edes hyödyttäisi? En minä ole mieheni vartija. Jos hän ei vapaaehtoisesti ole kanssani, saa hän mennä. 

"Kemian teollisuus, projektit. Vuodet 2010-17. En enää tee reissuhommia  ja edelleenkin on  noita edustus keikkoja tarjolla.  Aika usein on virallinen osuus, ruokailu ja sitten sokka irti. Tällä hetkellä työskentelen suuressa kansainvälisessä yrityksessä."

Vaikea kyllä uskoa, pahoittelen. Tietysti voi tehdä vapaa-ajallaan mitä huvittaa, mutta ei tuollaista nyt vain ole. Ei edes niille duunareille.

Mieluiten reissataan puolison kanssa kahdestaan, mutta kyllä erikseenkin tulee reissuja tehtyä. Itse olen harrastuksen puitteissa tehnyt useammankin ulkomaan reissun ja olen yleensä useamman viikonlopun vuodessa myös jossain leirillä. Mies on tehnyt kaveriporukassa mm. golf-reissuja.

Meillä on myös mökki Lapissa ja siellä olemme molemmat olleet itseksemme tai omien kavereiden kanssa, kun aina ei saada lomia sumplittua samaan aikaan tmv., kiva että edes toinen silloin voi lähteä ja pääsee reissuun.

Työmatkoja tulee myös molemmille jonkin verran, miehelle enemmän.

Rakastan puolisoani ja hän on (lasten ohella) tärkein ihminen elämässäni, mutta kyllä minä tarvitsen myös sitä omaa aikaa ja tilaa. En ole millään tasolla mustasukkaista tyyppiä ja luotan mieheen täysin, kuten hän myös minuun. En ole ikinä kokenut minkäänlaista tarvetta puuttua tai rajoittaa hänen menojaan. Teemme paljon asioita yhdessä, mutta meillä molemmilla on lisäksi myös omat juttumme ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Läheskään kaikki työmatkailu ei ole ns. edustuskeikkoja. 

Moni ihan tavallinen duunari tekee työreissuja, ja niillä sitten ihan konkreettisesti asennetaan uusia laitteita, rakennetaan uusia laitteita, ohjelmoidaan laitteita, korjataan niitä, valvotaan niiden rakentumista, tehdään takuuhuoltoa tai valvotaan huoltoa. Sitten on ylempiä toimihenkilöitä tekemässä valvontaa, tarjouksia, tarkistuksia yms. 

Se on työmatkailun jäävuoren huippu se edustus. Eikä tavallinen myyntityö maailmallakaan ole mitään "edustusta" siinä mielessä että mentäisiin puvut päällä mitä hienoimmasta tilaisuudesta toiseen tavaten vain ylintä johtoa ja johdon paikalle hommaavia seuralaisia. 

Aivan, kuulostaa ihan sataprosenttiselta satuilulta nuo edustustilaisuudet, joiden jälkeen on sitten sokka auki. Miehelläni on siis ollut ulkomaille suuntautuvaa matkatyötä yli 30 vuotta. Ehkä jossain Neuvostoliitossa oli aikoinaan alkoholipitoista edustustilaisuutta, kun rakennettiin jotain taloja, mutta alkoholinkäyttö ylipäätään on iso moka kaikkialla. Aasiassa menettää kasvonsa, muualla vain maineensa sekoilemalla alkoholin kanssa. Ainoastaan Ranskassa voidaan juoda ruokajuomana viiniä pari lasillista, jos länsimaista puhutaan, Saksassa ei koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen kysymys..

Sä tapaat ihmisen te alatte seurustella. Tää ihminen tuntuu kaikin puolin paremmalta kuin kukaan ikinä.. Teidän tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet on samanlaiset..

Kaikki on ihan älyttömän täydellistä.

olette jo seurustelleet pari vuotta ja sun kaveri ehdottaa et lähdetään etelään, kerrot puolisolle ja puolisosi sanoo että hän ei pidä ajatuksesta, eikä halua että lähdet. Tai haluaisi ainakin lähteä mukaan.

 

Mitäs sit, eikun ero vireille. Vai teetkö kompromissin.

No huh huh. Jos mies oikeasti....

..... Normaalissa parisuhteessa toinen saattaisi sanoa, että harmittaa, että lähdet. Ja sitten käytäisiin läpi miksi. Jos taustalla on jaksaminen lasten kanssa, tai aidot rahahuolet, tai joku juttu, joka silloin pitäisi yhdessä tehdä, niin ok, reissu peruuntuu. Mutta jos kyseessä on vain toisen epämukavuus olla erossa, niin tottakai lähdetään reissuun, ja arvostetaan puolisoa paluun jälkeen entistä enemmän. 

Meillä, jos toista harmittaa toisen lähtö, ei syyn tarvitse olla mainitsemasi. Riittää jos harmittaa, silloin menon voi perua. Pakko ei ole, mutta usein näin tehdään. 

Ja silti meillä on täysin normaali, hyvä parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheskään kaikki työmatkailu ei ole ns. edustuskeikkoja. 

Moni ihan tavallinen duunari tekee työreissuja, ja niillä sitten ihan konkreettisesti asennetaan uusia laitteita, rakennetaan uusia laitteita, ohjelmoidaan laitteita, korjataan niitä, valvotaan niiden rakentumista, tehdään takuuhuoltoa tai valvotaan huoltoa. Sitten on ylempiä toimihenkilöitä tekemässä valvontaa, tarjouksia, tarkistuksia yms. 

Se on työmatkailun jäävuoren huippu se edustus. Eikä tavallinen myyntityö maailmallakaan ole mitään "edustusta" siinä mielessä että mentäisiin puvut päällä mitä hienoimmasta tilaisuudesta toiseen tavaten vain ylintä johtoa ja johdon paikalle hommaavia seuralaisia. 

Aivan, kuulostaa ihan sataprosenttiselta satuilulta nuo edustustilaisuudet, joiden jälkeen on sitten sokka auki. Miehelläni on siis ollut ulkomaille suuntautuvaa matkatyötä yli 30 vu

Totta. Esim Usassa edustuspäivällisellä laseihin kaadetaan viinejä, mutta niitä ei juoda. Maistetaan kevyesti, ja lasi jää sitten. 

Jos nainen on juuri synnyttänyt ja mies hakee isyysvapaata pelkästään lähteäkseen kavereiden kanssa kahdeksi viikkoo ulkomaille jättäen naisen ja lapsen yksin, niin ymmärrän 100% miksi nainen sanoisi, ettei saa lähteä.

Sama, jos perheessä nainen tehnyt valtavan määrän kotitöitä, hoitanut lapset ja kaiken muun ja sitten kun mies pääsee vapaalle ja hänen vuoronsa olisi hoitaa, niin lähtee ulkomaille.

Oon meinaa todistanut näitä muutaman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen kysymys..

Sä tapaat ihmisen te alatte seurustella. Tää ihminen tuntuu kaikin puolin paremmalta kuin kukaan ikinä.. Teidän tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet on samanlaiset..

Kaikki on ihan älyttömän täydellistä.

olette jo seurustelleet pari vuotta ja sun kaveri ehdottaa et lähdetään etelään, kerrot puolisolle ja puolisosi sanoo että hän ei pidä ajatuksesta, eikä halua että lähdet. Tai haluaisi ainakin lähteä mukaan.

 

Mitäs sit, eikun ero vireille. Vai teetkö kompromissin.

No huh huh. Jos mies oikeasti....

..... Normaalissa parisuhteessa toinen saattaisi sanoa, että harmittaa, että lähdet. Ja sitten käytäisiin läpi miksi. Jos taustalla on jaksaminen lasten kanssa, tai aidot rahahuolet, tai joku juttu, joka silloin pitäisi yhdessä tehdä, niin

Menon voi tottakai perua. Mutta jos vaihtoehdot on peruminen tai ero kuten tuossa alkuperäisessä skenaariossa, homma on totaalisen pielessä. 

Kyllähän niitä on. Ja ymmärrän. Nyt kun mietin, niin tulee mieleen monta suhdetta, jossa kumpikin tai toinen puoliso reissaa (ulkomailla, ei siinä niin väliä tarpeeksi kauas kotimaassakin riittää) jatkuvasti joka olisi kestänyt.

Ja tiedän naisen joka valittaa kun mies reissaa ulkomailla, ja yrittää estää ei kuitenkaan väkisin (kun tämä nainen itse reissaa sehän on ihan eri juttu koska silloin ollaan 100 % naisporukassa, miehestä kun ei tiedä).

Itse olen päästänyt miehet vapaasti lähtemään, ja tottahan toki he ovat käyttäneet tämän hyväksi.

Suvussani on iäkäs pariskunta, jonka mies on reissannut paljon, jopa asunut ulkomailla useita jaksoja 80- ja 90-luvulla kun vaimo oli kotona lasten kanssa. Koskaan ikinä kukaan ei ole puhunut, että mies olisi pettänyt reissuillaan. Mene ja tiedä. Itse ajattelin tätä paria kun annoin mennä. Ja minun kohdallanihan kävi niin, että molemmat miehet ennen pitkää olivatkin perustamassa perhettä ulkomailla. Tosin nää molemmat viritelmät lopulta kaatuivat mutta niin kaatui minunkin suhteeni.

Meitä on moneen junaan, ja reissaaminen voi olla dealbreaker tai sitten ei.

Oon kuullut sellaisista, ettei mies saa lähteä mihinkään ehkä kerran 10 vuodessa Lappiin niin että luottomies on mukana ja lähettävät kuvia tunturivaelluksilta, jotka takaavat että he uuvuksissaan sammuvat telttaan/mökkiin joka ilta. Ja  saunailta  mökillä kaveriporukalla, siten että naapureina on sukulaiset tms jotka kyttäävät ja joilta voi kysyä jälkikäteen mikä on ollut mökkireissun tapahtumien kulku. Tämän olen kuullut luotettavalta lähteeltä joka nauroi, että ukot joivat vihreää teetä ja soutivat saaren ympäri. Tämä mies oli haaveillut ja oli tarjottukin ulkomaankomennuksia. Hän luopui niistä ja oikeastaan koko urakehityksestä vaimon toiveesta.  Tiettävästi ei ole mikään jännä/pelimies vaan vaimo poikkeuksellisen tiukka/omistushaluinen/paranoidi. 

Vierailija kirjoitti:

"Kemian teollisuus, projektit. Vuodet 2010-17. En enää tee reissuhommia  ja edelleenkin on  noita edustus keikkoja tarjolla.  Aika usein on virallinen osuus, ruokailu ja sitten sokka irti. Tällä hetkellä työskentelen suuressa kansainvälisessä yrityksessä."

Vaikea kyllä uskoa, pahoittelen. Tietysti voi tehdä vapaa-ajallaan mitä huvittaa, mutta ei tuollaista nyt vain ole. Ei edes niille duunareille.

No kyllä muuten on. Seuraava keikka meillä on 8.11 joka on yllättäen valittu perjantaille. Käydään asiakkaan porukan kanssa sopparia läpi. On varattu tän jälkeen saunatilat/ ruokailut ym.  Jos vanhat merkit pitää paikkaansa niin yöllä ollaan jossain baarissa jonkinlaisella kokoonpanolla.

Kemian teollisuus, projektit. Vuodet 2010-17. En enää tee reissuhommia  ja edelleenkin on  noita edustus keikkoja tarjolla.  Aika usein on virallinen osuus, ruokailu ja sitten sokka irti. Tällä hetkellä työskentelen suuressa kansainvälisessä yrityksessä.

***

Mun mies työskentelee kemianteollisuudessa myynnissä ja markkinoinnissa. 

Naureskelee näille junteille jotka rypee (sukupuoleen katsomatta) ilmaisen viinan perässä kuin muinoin 70-luvulla! Pahinta on jos itse isäntänä joutuu olemaan mukana pilkkuun asti ennenkuin saa nämä sankarit raahattua hotelliin. Luulisi että tämä olisi jo muuttunut?

Itse nauttii enemmän hyvästä ruuasta ja lasillisesta jotain laatujuomaa. Aamulla kuitenkin jo klo 8 menossa taas

Vierailija kirjoitti:

Miten tää eroaa siitä että miehen kaveri soittaa ja sanoo et lähdetään Leville.. sun vaimo ei sitten todellakaan voi tulla

Pelkästään tää lähtökohta aiheuttaisi jo aikamoiset ongelmat 99% parisuhteita. 

Miksi mä en saa tulla, onks siel h.....a talo täys.

***

Jos mun mieheni ystävä kutsuu hänet (ei siis meitä tai meidän perhettä) reissuun mulle ei tule edes mieleen vongata mukaan? 

Toivottaisin hyvää reissua ja olisin iloinen että miehelläni on kaveri jonka kanssa reissata eikä aina vaan työreissuja. En pelkää pettämistä, kummallakasn ei ole tarvetta siihen. 

Sama toisinpäin, jos mun ystäväni kutsuu minut mukaan reissuun menen sinne ilman miestäni. Itseasiassa reissaan paljon enemmän yksin ja ystävien kanssa kuin mieheni. Tälläkin hetkellä 8. vko menossa, mies tuli nyt pariksi viikoksi lomalle mun kanssani.

Pariskunta-/perhereissut on erikseen

Ja meillä taas kumpikaan ei lähtisi, ihan koska ei vaan huvita 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen kysymys..

Sä tapaat ihmisen te alatte seurustella. Tää ihminen tuntuu kaikin puolin paremmalta kuin kukaan ikinä.. Teidän tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet on samanlaiset..

Kaikki on ihan älyttömän täydellistä.

olette jo seurustelleet pari vuotta ja sun kaveri ehdottaa et lähdetään etelään, kerrot puolisolle ja puolisosi sanoo että hän ei pidä ajatuksesta, eikä halua että lähdet. Tai haluaisi ainakin lähteä mukaan.

 

Mitäs sit, eikun ero vireille. Vai teetkö kompromissin.

No huh huh. Jos mies oikeasti....

..... Normaalissa parisuhteessa toinen saattaisi sanoa, että harmittaa, että lähdet. Ja sitten käytäisiin läpi miksi. Jos taustalla on jaksaminen lasten kanssa, tai aidot rahahuolet, tai joku juttu, joka silloin pitäisi yhdessä tehdä, niin

Onko sillä puoliskolla, jonka harmin vuoksi toinen on perunut menonsa, sitten aidosti hyvä mieli? 

Mietin vain, että jos kyse ei ole pikkulapsiarjesta tai siitä, että toinen olisi joka vkl jossain muualla kuin kotona, niin en minä ainakaan voisi olla hyvillä mielin ja katsella toista, joka on minun harmin vuoksi perunut oman menonsa. Minä miettisin koko sen illan, että mitenhän paljon minun miestäni kuitenkin harmittaa se että "en päästänyt" häntä lähtemään. 

Jos Lappiin ei muuten päästä puolisoaan, niin miten vaikka luokkakokous? Saako sellaiseen mennä? Itse olin yhden yön mökillä toissa kesänä, vanhojen luokkalaisten kanssa. Hauskaa oli. 

Eikä toi nyt tarkoita sitä että oltaisiin räkä poskella jne. Vaan enemmänkin sitä että otetaan viiniä ruuan kanssa ja sit muutamat paukut. Joka jo esim itselläni riittää poistamaan estoja. Siihen sitten parit toisen firman mimmit kellä sama tilanne. Todella paljon isompi riski pettää kuin se että olisin vaimon vieressä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tää eroaa siitä että miehen kaveri soittaa ja sanoo et lähdetään Leville.. sun vaimo ei sitten todellakaan voi tulla

Pelkästään tää lähtökohta aiheuttaisi jo aikamoiset ongelmat 99% parisuhteita. 

Miksi mä en saa tulla, onks siel h.....a talo täys.

***

Jos mun mieheni ystävä kutsuu hänet (ei siis meitä tai meidän perhettä) reissuun mulle ei tule edes mieleen vongata mukaan? 

Toivottaisin hyvää reissua ja olisin iloinen että miehelläni on kaveri jonka kanssa reissata eikä aina vaan työreissuja. En pelkää pettämistä, kummallakasn ei ole tarvetta siihen. 

Sama toisinpäin, jos mun ystäväni kutsuu minut mukaan reissuun menen sinne ilman miestäni. Itseasiassa reissaan paljon enemmän yksin ja ystävien kanssa kuin mieheni. Tälläkin hetkellä 8. vko menossa, mies tuli nyt pariksi viikoksi lomalle mun kanssani.

P

On ihan eri asia, jos ei huvita, kumpaakaan.

Sitten jos huvittaisi ja kiinnostaisi, mutta on pakko perua koska muuten toinen aiheuttaa hirveän äläkän/mykkäkoulun/viikkoja kestävän mustasukkaisuudraaman. Niin se on eri juttu. Se on kontrollointia ja ei yhtään tervettä. 

427. Kyllähän varmaan se lasi täytettäisiin, jos sen aina tyhjentäisi ja johtopäätökset sen mukaisesti. Alkoholismi, pettäminen ja kaikki vastaavanlaiset outoudet eivät ole eduksi asialle eikä sinne ulkomaille todellakaan lähetetä ketään, joka ei näissä suhteissa ole normaalin eurooppalaisuuden rajoissa. Tuskin edes sitä yksittäistä asentajaa tai muuta duunaria näinä päivinä. Siellähän ollaan töissä, edustamassa yritystä.

Vaikka business-luokassa saisi kuoharia vapaasti, niin usein mieheni ei ota sitäkään, koska meillä on auto, jota hän ajaa kohdemaassa. Ranskalaiset ovat siitä erikoisia, että he juovat sen karahvin ruuan kanssa, vaikka promilleraja on sama kuin Suomessa. En ole kuitenkaan koskaan siellä nähnyt puhallusratsiaa eikä niitä kuulemma juuri olekaan. Mutta jos onnettomuus sattuu, tulee siitä tietysti seuraamuksia, jos on juonut.

Loppujen lopuksi on helppo erottaa näistäkin jutuista se kuka oikeasti on matkatyötä tehnyt. Reppumies on mies, joka tekee suorittavaa työtä eri paikoissa, maakin voi vaihtua, jolloin hän toimii kuten muutenkin tekisi eikä edusta ketään muuta kuin itseään. Jos työ tulee tehdyksi, se riittää. Mutta matkatyö, joka sisältää edustamista on aivan toinen asia.

Mä teen työreissuja omien alaisten kanssa, jotka ovat kaikki miehiä. Osa varattuja, osa sinkkuja. Siivoa porukkaa ovat, mökille ne haluaa illallisen jälkeen saunomaan ja juomaan olutta/viiniä ja jauhamaan sontaa. Ja ollaan käyty Levit, Himokset, Jenkeissä, Barcelonassa jne. 

Ja itse olen varattu nainen; ei kiinnosta pätkääkään vieras mies, vaikka kullalla silattuna eteen tulisi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kemian teollisuus, projektit. Vuodet 2010-17. En enää tee reissuhommia  ja edelleenkin on  noita edustus keikkoja tarjolla.  Aika usein on virallinen osuus, ruokailu ja sitten sokka irti. Tällä hetkellä työskentelen suuressa kansainvälisessä yrityksessä."

Vaikea kyllä uskoa, pahoittelen. Tietysti voi tehdä vapaa-ajallaan mitä huvittaa, mutta ei tuollaista nyt vain ole. Ei edes niille duunareille.

No kyllä muuten on. Seuraava keikka meillä on 8.11 joka on yllättäen valittu perjantaille. Käydään asiakkaan porukan kanssa sopparia läpi. On varattu tän jälkeen saunatilat/ ruokailut ym.  Jos vanhat merkit pitää paikkaansa niin yöllä ollaan jossain baarissa jonkinlaisella kokoonpanolla.

Ollaan baarissa = petetään kumppania?

Örvellys baarissa asiakastapaamisen jälkeen on noloa. Mutta ei sekään ole minulle vielä synonyymi sille että siellä myös käydään kokeilemassa jotain toista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen kysymys..

Sä tapaat ihmisen te alatte seurustella. Tää ihminen tuntuu kaikin puolin paremmalta kuin kukaan ikinä.. Teidän tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet on samanlaiset..

Kaikki on ihan älyttömän täydellistä.

olette jo seurustelleet pari vuotta ja sun kaveri ehdottaa et lähdetään etelään, kerrot puolisolle ja puolisosi sanoo että hän ei pidä ajatuksesta, eikä halua että lähdet. Tai haluaisi ainakin lähteä mukaan.

 

Mitäs sit, eikun ero vireille. Vai teetkö kompromissin.

No huh huh. Jos mies oikeasti....

..... Normaalissa parisuhteessa toinen saattaisi sanoa, että harmittaa, että lähdet. Ja sitten käytäisiin läpi miksi. Jos taustalla on jaksaminen lasten kanssa, tai aidot rahahuolet, tai jok

Menon voi tottakai perua. Mutta jos vaihtoehdot on peruminen tai ero kuten tuossa alkuperäisessä skenaariossa, homma on totaalisen pielessä. 

No siinähän ei ollut tuollaisia vaihtoehtoja, ne tuli sun päästäsi. Mutta jos nuo vaihtoehdot mulle annettaisiin, niin en minä minnekään reissuun lähtisi.