Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit ihmisestä joka sanoo olevansa orpo, koska hänestä nyt vaan tuntuu siltä?
28.10.2024 |
Perustelee että hänellä oli niin etäiset vanhemmat ja isä ei kuulemma ollut mikään isä, että se on sama kuin orpous, oikeasti on elänyt lapsuuden ihan tavallisessa kahden vanhemman ydinperheessä.
Kommentit (21)
Ihminen voi kokea itsensä orvoksi rikkinäisessä perheessä. On ollut väkivaltaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sanontakin, tunsin itseni niin orvoksi, kun ei ole sulautunut sakkiin.
Aika loukkaavaa oikeasti orpoja kohtaan.
Kyseinen ihminen elää vain tätä päivää, nykyään saa olla ja tuntea mitä vaan.
Ottaisin hänen tunteensa todesta.Mikäpä toinen on siihen mitään muutakaan väittämään.
Vain hän itse tietää miten kokee ja tuntee ko asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika loukkaavaa oikeasti orpoja kohtaan.
Toisaalta, en minä ainakaan keksi miten tällainen voisi loukata ketään. Tuskin kukaan ihan turhaan noin sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Aika loukkaavaa oikeasti orpoja kohtaan.
Miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ehkä on. Kyllähän päiväkotilapsetkin kyselevät nykyään hoitotädeiltä, että "olisitko sinä äitini". Äitiys on rooli, ja lapsi etsii epätoivoisesti tätä luonnollista kiintymyksen kohdetta. Jos lapsen synnyttänyt nainen ei tätä roolia ota, lapsi on orpo. Samoin aikuinen voi olla orpo, jos tämän vanhemmat kohtelevat tätä kuin ilmaa. Jotkut huolehtivat lapsistaan hautaansa asti, toiset hylkäävät ne, ja tällaiset lapest sitten "itsenäistyvät". Jotkut hylätään jo vauvana, toiset teini-iässä ja kolmansia ei koskaan. Riippuu siis vanhemman henkisen kehityksen tasosta, kasvaako hän omaan uuteen rooliinsa vai ei
Vierailija kirjoitti:
Aika loukkaavaa oikeasti orpoja kohtaan.
En nyt niinkään sanoisi. Se että ei ole vanhempaa voi olla jopa parempi kuin se, että on esim. vanhempi joka pahoinpitelee tai hyväksikäyttää lasta. Riippuen tietysti siitä millaisissa olosuhteissa vanhemmaton kasvaa. Mutta hyvä vanhemmuus ei ole kovin yleistä: on väkivaltaa, lapsen kanssa kilpailua, ja kaikkea muuta sairasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen ihminen elää vain tätä päivää, nykyään saa olla ja tuntea mitä vaan.
Noinhan se näyttää olevan että jos kokee olevansa jotain niin sitten on, vaikka ei ns. vanhanaikaisen määritelmän mukaan olisikaan. Minä koen sen olevan ihan hölmöä, joten olen kai joku rasisti, foobikko tai jotain.
Itse käytän sanoja "henkisesti orpo". En tosin välttämättä muille kuin lähimmille ystäville joskus. Henkisesti orpo lähtee nollan takaa rakentamaan jonkinlaista tervettä minuutta, sillä painolastina on vuosien väkivalta, välinpitämättömyys jne. Voi olla toiselta vanhemmalta tai molemmilta, ja eri lailla haavoittavasti.
Orvoksi jäänyt lapsi ja myöhemmin aikuinen jää vaille vanhemman rakkautta, mutta hänen kuormansa on erilainen. On aukko, mutta häntä ei revitä vanhemman toimesta lisää kappaleiksi. En sano että se on millään tasolla helpompaa, se vain on staattista vaille jäämistä. Voi olla jopa hyviä muistoja tai idealisointia, ajatusta siitä mitä olisi ollut. Ulkopuolinen paha (joka vei vanhemman pois), itselläni taas vanhempi oli se paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse käytän sanoja "henkisesti orpo". En tosin välttämättä muille kuin lähimmille ystäville joskus. Henkisesti orpo lähtee nollan takaa rakentamaan jonkinlaista tervettä minuutta, sillä painolastina on vuosien väkivalta, välinpitämättömyys jne. Voi olla toiselta vanhemmalta tai molemmilta, ja eri lailla haavoittavasti.
Orvoksi jäänyt lapsi ja myöhemmin aikuinen jää vaille vanhemman rakkautta, mutta hänen kuormansa on erilainen. On aukko, mutta häntä ei revitä vanhemman toimesta lisää kappaleiksi. En sano että se on millään tasolla helpompaa, se vain on staattista vaille jäämistä. Voi olla jopa hyviä muistoja tai idealisointia, ajatusta siitä mitä olisi ollut. Ulkopuolinen paha (joka vei vanhemman pois), itselläni taas vanhempi oli se paha.
Nämä on hyvin yksilöllisiä kokemuksia. Olen jäänyt orvoksi alle kouluikäisenä, kun toinenkin biologinen vanhempani kuoli. Vaikka olin "virallisesti" orpo, niin en koe jääneeni vaille vanhemman rakkautta, tiedän vanhempani rakastaneen minua. Isosiskoni isästä tuli minunkin huoltajani ja isäni, käytännössä hän oli ollut sitä tavallaan jo aiemmin, hän oli minulle tuttu. Toki jollain toisella ihmisellä olisi voinut olla ihan toisella tavalla.
Pidän tuollaista ihmistä valehtelijana. Sanalla orpo on oma merkityksensä ja jos sanoo asioita, jotka eivät pidä paikkansa niin valehtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi kokea itsensä orvoksi rikkinäisessä perheessä. On ollut väkivaltaa jne.
Ei se tee orvoksi jos ei ole ollut hyvät vanhemmat.
Palstalle on pesiytynyt orpohullu.
Vierailija kirjoitti:
Pidän tuollaista ihmistä valehtelijana. Sanalla orpo on oma merkityksensä ja jos sanoo asioita, jotka eivät pidä paikkansa niin valehtelee.
On määritelmä joo, mutta ei määritelmä ole aina kaikkeen sopiva. Esimerkiksi henkilö jonka vanhemmat asuvat erillään eikä mitään suhdetta muualla olevaan vanhempaan ole, mutta vanhemmat ovat paperilla naimisissa ja asuavat yhdessä, ei virallisesti ole avioerolapsi tai yksinhuoltajaperheen lapsi, mutta käytännössä on. Tai koko ikänsä isäpuolen kanssa elänyt ei käytännössä ole isätön, vaikka paperilla olisikin.
Sanoisin kuten Nuuskamuikkunen: Jatka vain kertomustasi vaikka oletkin kova liioittelemaan.
Yks Petteri jankuttaa tuosta koko ajan miten orvoksi tuntee itsensä.
Taitaa valehdella sekin...