miten tästä eteenpäin...
kohta 5 vuotta lapsettomuutta takana. 3. ivf hoito päättyi menkkoihin muutama päivä sitten. takana myös 1 pas.
meillä ikää kohta 32 ja 33. yhtään ainoaa plussaa en ole elämässäni kokenut.
tää viiminen hoito tuotti 2 alkiota jotka siirrettiin 31/1. pettymys oli melkein käsinkosketeltavissa. aika ajoin olen niin huonosti tämän vuoksi voinut että olen ollut sairaslomalla ja turvautunut unilääkkeisiin. antidepressiivisiä lääkkeitä olisin myös saanut mutta edessä oli alkava hoito (tämä 3.) ja lääkäri ei (enkä minä) halunnut minkään kuurin alkavan.
parisuhde voi huonosti vaikka puhua pystytään. " vika" (mitä en mielellään viaksi kutsu..) on miehessä. yhdessä ollaan oltu ja mies jopa pahimmassa ahdingossaan ehdottanut että jättäisin hänet ja yrittäisin toisen kanssa, koska hän ei koskaan näköjään voi minulle sitä antaa mitä eniten elämältä haluan. minulle se ei ainakaan ole ollut vaihtoehto, vaikka ymmärrän hänen kantansa.
adoptiosta ollaan kerran puhuttu lapsettomuuden alkumetreillä. se ei ollut silloin vaihtoehto kummallekaan. nyt se näyttää olevan ainoa vaihtoehto jos ei lapsettomana haluta elää. keskustelua en ole edes uskaltanut ottaa esille, sen verran tämä vielä kirpaisee.
te jotka olette samassa tilanteessa. mitä olette keskusteleet? mihin vaihtoehtoihin olette turvautuneet ja miten tästä eteenpäin? ymmärrettävästi kaikilla on omat keinonsa ja arvomaailmansa mutta ehkä jotkut sanat ja ajatukset rohkaisisivat ja auttaisivat jatkamaan eteenpäin.
tarvisin niin rohkaisua ja yleensä jaksamista tässä arjessa. työtkin käyvät välillä niin raskaiksi että tuntuu että ei aamulla jaksaisi edes nousta ylös.
onnea teille kanssa sisaret. kiitos jo etukäteen vastauksistanne.
Kommentit (10)
joo eli meille on tehty 3 tuoresiirtoa ja 1 pas. (ivf+icsi)
mä vaan olen jotenki niin jumissa ja voin huonosti tämän asian takia että en ole kunnolla jaksanu ottaa tätä asiaa puheeksi miehen kanssa, hyvä ku jaksan edes mielessäni tätä käydä läpi.
kyllä tiedän että monilla on tärpänny vasta monen yrittämisen jälkeen. meillä on aika klinikalle lääkärin juttusille 12/3. se on semmonen ns. yhteenveto tästä koko hommasta ja varmaan sielläkin sitten saa vähän neuvoja ja vinkkejä ja ehkäpä myös vähän etäisyyttä tähän asiaan ja mahdollisuutta katsastella tätä vähän ulkopuolisenkin näkökulmasta...
rahakysymyskin tämä toki on vaikka näitä asioita mielellään ei haluaisi mitata rahassa..
kiitos vastauksestasi ja rohkaisusta. täytyy luottaa vanhaan sanontaan että " elämä voittaa ja kyllä se aurinko paistaa risukasaankin..." ;)
Se on tosi, että jokaisella on omat arvonsa ja uskomuksensa ym. tämän lapsettomuuden kanssa, eikä toista voi mennä neuvomaan että tehkää näin tai että noin ei saa tuntea.... On kovin yksilöllistä miten jokainen tämän asian käsittelee ja miten pettymykset kestää.
Meillä tilanne meni siihen, että päädyimme jo lahjasukusoluihinkin. Tämä hoito nyt ainakin vielä omilla mutta kun jatkosta ei ole mitään takuita. Tarkemmin kirjoittelen asiasta vkon6 palstalla, joten tämän enempää en nyt ala kirjoittaa. Mutta tähän päätyminen oli yllättävänkin helppoa. Molemmat kaipaavat lasta ihan hirveesti, eikä lapsen perimällä ole niin väliä. Tietysti oma on vielä toiveissa. Adoptiosta sen verran, että se on ollut ajatuksissa koko ajan jo siitä lähtien kun tutkimuksiin mentiin ja selvää on, että jos hoidot ei onnistu niin adoptioon lähdetään!! Oikeestaan ollaan puhuttu jo siitäkin, että adoptoitaisiin joka tapauksessa. Se on ollut mielessäni jo useita vuosia, jo ennen kuin edes mieheni tapasin. Mutta kuten kirjoitin, jokainen käsittelee asiat omalla tavallaan ja päätyvät omiin ratkaisuihinsa, on tämä sen verran rankka asia tämä lapsettomuus!! Mutta jaksamisia teille, toivottavasti saatte vielä sen oman kultakimpaleen jota niin toivotte!!! =)
Hei Geisla ja muut! On todella rankkaa kestää jatkuvia negatuloksia, me ollaan käyty hoidoissa jo parisen vuotta ja saldona yksi viivanpaikka, joka meni kesken heti alkuunsa. Juuri tänään tein taas negatiivisen tuloksen 4. passista. Meillä takana yksi tuoresiirto ja 4 passia, joten en tiedä mitkä mahdollisuudet on, kun alkio ei näytä kiinnittyvän.
Me olemme päättäneet, että jäämme sitten kahdestaan, jos omia ei tule. Adoptioprosessiin ei lähdetä.
Pää tyhjä ja mieli väsynyt. Jatkuvat pettymykset ovat rankkoja. Toivotan kaikille plussaonnea!
Hei, SatuMarika, Geisha ym. !
On aivan uskomattoman rankkaa nämä ainaiset negatulokset. Kun tuntuu, että en tiedä mikä olen kun mikään elävä ei ala elämään sisälläni, kuolee vain pois vaikka olisi kuinka eloisa siinä viljelymaljassa ollut, mutta kun mun sisään laitetaan niin siihen loppu se elämä:((ALkiot siis elää paremmin siinä viljelynesteessä kuin minussa. Jotain todella pahasti on pielessä:(
Meillä nyt menossa 1.IVF_n 3_mas PAS ja huomenna testi päivä, tosin tiedän tuloksen jo ..negahan sieltä tulee. Samaa oireetonta piinistä tässä pari viikkoa elelty kuin aikaisemmissa ja niistä negoja.
Tämä PAS_erosi siitä että , aikaisemmin siirrettiin nelisoluisia ja tämä oli pitkän viljejelyn(5pvä) tulos blastokysti joilla " pitäisi" olla parempi kiinnittymis mahdollisuus mutta ei niin ei..
Syli on tyhjä, ajatukset pyörii vain saman asian ympärillä..Huomaan , että miehen kanssa tämä kommunikointi ei oikein onnistu tässä asiassa.Aletaan tappelemaan ja sitten ollaan hiljaa:( Kumpikin suree yksinään vaikka tämä on yhteinen suru:(
Nyt kuitenkin päätimme pitää taukoa tuonne toukokuulle..Pakko yrittää rauhoittaa pää ja tilanne..vaikka ei tätä koskaan voi sivuun siirtää, vaikka hoito ei ole päällä niin ajatukset kuitenkin pyörii tässä asiassa.
Vielä en ole valmis sanomaan, että nyt nämä loppui ja eletään sitten kahdestaan..en vielä...Vielä pienen pieni toivo, usko siihen että jos sittenkin...
Näillä mietteillä tänään
t. HH
Kirjoititkin myös tähänkin ketjuun; onko teillä vielä pakkasessa alkioita? Meillä on muutama ja mietinkin, että tehdäänkö uusi pas taas heti putkeen vai pidetäänkö taukoa.. Ihan samoja mietteitä, alkiot ovat olleet ihan hyviä , mutta eivät vaan kiinnity. Mieli on maassa eikä me paljon miehen kanssa tästä jakseta enää puhua.
Voi kun sinulla nyt tulisikin plussa. Tiedän tunteen, mulla oli nyt olo aivan oireeton ja arvasinkin, ettei onnistunut. Mitä nyt vessahätä vaivasi öisin, mutta sekin taisi johtua noista lääkkeistä.
On meillä pakkasessa vielä 10 huurunenää. Ajatuksena seuraavassa sulattaa 4 ja tehdän pitkä viljely ja katsoa tulee yhtään blastokystaa vai ei..Jos kaikki lopettaa jakautumisen niin sitten seuraavalla kerralla sulatetaan loput 6 ja katsotaan niistä, mutta nyt kuitenkin se tauko ihan meidän itsemme takia tähän päädyimme.
Viimeksi pidimme taukoa syksyllä viime vuonna kun tuntui pää hajoavan ja hyvin se auttoi. Lähdin kuntoilemaan ja edelleen käyn salilla 4-5krt viikossa paitsi nyt piinaaikoina jäänyt vähän vähemälle.
Oletteko te ajatelleet pidempää viljelyä?
Niinhän se täälläkin on että ei oireen oiretta ja sen tietää mitä se tarkoittaa..Mies kuitenkin pitää toivoa yllä edelleen siihen testiin saakka jonka teen kun täältä töistä kotiin pääsen, iltapäivällä. Ahdistaa jo valmiiksi sen negan näkeminen*huokaa syvään*
HH pp14
Hei Geisla ja muut!
Meillä on tilanne se, että hoidot omilla soluilla näyttävät olevan nyt loppu, ja olemme miettimässä lahjasoluja. Mutta nyt koitamme vähän rauhoitella hoitojen jälkeistä tilannetta, joka meinasi mennä kyllä aika hankalaksi. Miehellä alkoi loppua keinot lohduttaa minua, ja mulla on myös ollut selkeitä masennuksen oireita (ei jaksaisi nousta aamulla sängystä, töihin ei pysty keskittymään jne.) joiden vuoksi en kylläkään ole hakeutunut lääkäriin. Nukkumaan sentään olen pystynyt. Mutta me teimme sitten sellaisen päätöksen, että hakeudumme yhdessä pariterapeutille. Vaikka pystymme keskenämmekin aika hyvin juttelemaan asioista, niin silti koimme, että jokin ulkopuolinen taho voi auttaa kuitenkin aukomaan ne solmut, joihin ei omat voimat riitä.
Toivottavasti kaikki me saadaan selkeys omaan elämään jossain vaiheessa, ratkaisuja on monia ja jokainen varmaan löytää sieltä sen omimman. Voimia kaikille!
Tauko tekee varmasti välillä hyvää, mä taidan nyt kuitenkin tehdä vielä sen 5. passin perään ja sitten taukoa. Teillähän on paljon alkioita pakkasessa. Tilanteenne kullostaa aika samalta, kuin meillä. Saimme alunperin pakkaseen 13 kpl, joista nyt 6 kpl jäljellä. On sulatettu aina 2 kpl kerrallaan. Pitkäviljely on tehty pari kertaa syystä, että alkiot olivat tasalaatuiset ja valittiin parempi. Yritin pyytää kahden siirtoa, mutta lääkäri ei sillon suostunut hyvän laadun takia. Viimeksi olivat huonompia ja 2 siirrettiin.
olisi kiva kirjoitella privana kun meillä niin samanlainen tarina.
Jos haluat voit kirjoittaa: skorpioni2002@yahoo.com
terkuin, HH
Ihan ensinnäkin*hali*, tuollaisen kestäminen on rankkaa...negaa negan jälkeen=/
Mutta!
Jos teillä siis on ollut 3 ivf-hoitoa(eli pelkkä tuoresiirto) ja 1 pas, eli olette siis olleet yht 4 kertaa tällaisessa ns kovassa hoidossa...ymärsinköhän oikein...?
Koska jostain luin, että vasta olikos se nyt 6 kerta on selvästi heikompi onnaamismahdollisuus kuin aiemmissa, eli että sitä ennen joka kierrossa on yhtä hyvä mahis....eli vielä kerta olisi ainakin tilastollisesti ihan hyvä mahdollisuus..kun ikäkän ei ainakaan vielä sinällään ole rasite..
Korjatkaa joku jos muistini reistailee.
Toki se on suuren suuri prosessi alkaa taas uudeleen mutta jaksaisiko sitä ehkä vielä kerran...?
Onko teille tehty siis ihan ns perus ivf vai icsi?
Tuota vaihtoehtoa en itse ole vakavisani vielä miettinyt että adoptioon jouduttaisiin turvautumaan, niin vahvasti uskon vaan edelleen onnistuvamme, mutta ymmärrään tuon että siihen prosessiin lähteminenkin on rankkaa ja aikaa vievää, eikä sitä varmaan ihan päivässä päätetä.
Mitä ikinä päätättekin, toivottavasti suhteenne kestää kaiken ja olette yhdessä vahvempia ja toivottavasti jossain välissä jollain keinoin myös vanhempia.*=)*