Inhoan miestäni, inhoan elämää hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

On pakko laittaa jäitä hattuun, jotten tee tyhmiä ratkaisuja. Voimavarat on vähissä.

Ainut tyhmä ratkaisu on jäädä. 

Vierailija kirjoitti:

Työ toisella paikkakunnalla, muutaman sadan kilometrin päässä, helpottaa. 

Enn pysty mihinkään muutokseen. Käyn aina samassa kaupassakin. 

Muutat miehen näkymättömäksi. 

Älkää suuttuko ja hermostuko. Nyt en vaan pysty vielä muutokseen ja lähtemään. Siihen on syynsä. On omat rahat, enkä etsi uutta parisuhdetta. Tässä tilanteessa asioita ei tapahdu hetkessä. Siksi toivoin neuvoja miten jaksella kaiken keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjastossa voi lukea ja viettää aikaa.

Voi lukea esim. Agatha Christien kirjoja.

O_o

Meillä ei ole kans mitään yhteiselämää enää. Asumme erikseen. Yritän elvyttää, mutta mies on niin v**tuntunut kaikkeen. Yritän kuunnella ja olla tukena, mutta kiukuttelee, on pahalla päällä koko ajan..

Kerrot miehelle totuuden.

Mua aina ihmetyttää et miten te naiset päädytte niiden kelvottomien miestenne kanssa yhteen? Eihän seurustelu ole pakollista

Ehkä olisi parempi kummallekin keskustella asia läpi, ettei kumpikaan ole onnellinen tai edes tyytyväinen, ja että jatketaan käytännön syistä vaikka vuosi ja sitten erotaan, ei tarvitse kummankaan esittää mitään, vaan elää omaa elämää kuin kämppiksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kans mitään yhteiselämää enää. Asumme erikseen. Yritän elvyttää, mutta mies on niin v**tuntunut kaikkeen. Yritän kuunnella ja olla tukena, mutta kiukuttelee, on pahalla päällä koko ajan..

Mikä järki tuollaista on yrittää elvyttää?

Vierailija kirjoitti:

Älkää suuttuko ja hermostuko. Nyt en vaan pysty vielä muutokseen ja lähtemään. Siihen on syynsä. On omat rahat, enkä etsi uutta parisuhdetta. Tässä tilanteessa asioita ei tapahdu hetkessä. Siksi toivoin neuvoja miten jaksella kaiken keskellä. 

Pitäisi ehkä nyt hieman avata, mistä kenkä puristaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjastossa voi lukea ja viettää aikaa.

Voi lukea esim. Agatha Christien kirjoja.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää suuttuko ja hermostuko. Nyt en vaan pysty vielä muutokseen ja lähtemään. Siihen on syynsä. On omat rahat, enkä etsi uutta parisuhdetta. Tässä tilanteessa asioita ei tapahdu hetkessä. Siksi toivoin neuvoja miten jaksella kaiken keskellä. 

Pitäisi ehkä nyt hieman avata, mistä kenkä puristaa? 

Ei ole syytä avata asiaa sen enempää. Kysymys kuuluu, että miten tällaisessa tilanteessa elämä olisi siedettävämpää. Miten ja missä viettää aikaa, kun kotona ei niinkään halua olla. 

Kävele metsässä, opiskele ja kehitä itseäsi. Käy ystävillä kylässä. Matkustele lasten kanssa tai ilman. Jos pystyt työskentelemään etänä , mene ulkomaille hetkeksi "tekemään töitä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kans mitään yhteiselämää enää. Asumme erikseen. Yritän elvyttää, mutta mies on niin v**tuntunut kaikkeen. Yritän kuunnella ja olla tukena, mutta kiukuttelee, on pahalla päällä koko ajan..

Mikä järki tuollaista on yrittää elvyttää?

On ollut paljon myönteisiäkin tunteita ja hyvääkin. Kaikki on niin kaksijakoista. Nykyään vain on niin paljon negatiivista. 

Yritä järjestellä asuminen niin, että kummallakin omat. Se on ihan hyvä ero silleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ toisella paikkakunnalla, muutaman sadan kilometrin päässä, helpottaa. 

Enn pysty mihinkään muutokseen. Käyn aina samassa kaupassakin. 

No mikään muu ei kai muutu, kuin ettei ole sen toisen kanssa. Jos tietää missä asuu.

Aloita joku harrastus iltaisin, jumppa, käsityökerho, uuden kielen opettelu kansanopistossa tai mikä vain kiinnostaa. Jos teillä on lapsia niin vietä aikaa lasten kanssa, vie heitä metsäretkille, uimaan, kirjastoon jne. Menee aina muutama tunti illassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero.

Muutos on poissuljettu.

Eihän ole. Ihmisiä eroaa joka päivä. Turvakodin kautta jos ei muuten onnistu.

Osaatko eritellä, miksi vihaat häntä? Mikä teidän elämässä on hirveää? Onko tilanne aina ollut tämä vai muuttunut ajan kanssa? Ja kauanko olet tuntenut näin?