Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: toisen lapsen hankkimiseen painostetaan silloinkin, kun vanhempien jaksaminen ei riitä
27.10.2024 |
Meillä on yksi päiväkoti-ikäinen lapsi, hyvin toivottu ja lapsen kanssa eläminen on meille vanhemmille tärkeää. Yhden lapsen kanssa meillä riittää jaksaminen: huolehdimme lapsen perustarpeista, ulkoilemme, käymme usein kirjastossa, leikimme ja teemme arkisia asioita yhdessä. Lapsi saa kotona paljon hellyyttä ja huomiota. Meillä vanhemmilla on molemmilla vaativat asiantuntijatyöt ja vuorottelemme lapsen kanssa niin, että päiväkotipäivät pysyvät kohtuullisina ja kumpikin vanhemmista saa välillä lepoa. Yhteistä parisuhdeaikaa meillä ei ole, emme ole koskaan olleet yhdessä pois yötä lapsen luota.
Toiseen lapseen meillä ei kuitenkaan olisi jaksamista. Ei henkisesti, ei taloudellisesti eikä muutenkaan. Kuluneisiin vuosiin on mahtunut paljon sairautta, jolloin puolisoni on ollut pois pelistä niin lapsesta huolehtimisen kuin työelämän näkökulmasta. Meillä ei ole mitään tukiverkkoja, ei isovanhempia, sisaruksia tai ystäviä auttamassa lapsen kanssa. Kaikki on täytynyt hoitaa itse. Kokemustemme myötä olemme todenneet, että toinen lapsi olisi mahdottomuus. Jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä, kun tukiverkkoja ei ole eikä puolisolla ole aina terveys kunnossa. Yhden lapsen kanssa vielä pärjää, mutta kahden ei.
Saamme säännöllisesti kyselyjä siitä, milloin meille tulee toinen lapsi. Painostetaan siihen, että kyllä pitää lapsella sisarus olla tai muuten kasvaa itsekkääksi eikä opi jakamaan. Olemme suoraan sanoneet, että jaksaminen ei riitä, kun puolisolla on sairautta eikä tukiverkkoja ole. Silti ihmiset vain hokevat, että kyllä pitää toinenkin lapsi tehdä ja minun vatsaani tarkkaillaan säännöllisesti, joko on toinen tulossa. Ärsyttää, kun ihmiset eivät ymmärrä, että emme halua vanhempina ajaa jaksamistamme äärirajoille.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas yritettiin lapsilukua pienentää ehdottelemalla sterilisaatiota terveydenhuollon taholta joka välissä. Pidin pääni ja kolme lasta saatiin. Velaton omistusasunto, toinen meistä on maisteri ja toinen tohtori. Elämänhallinta kunnossa. En tiedä, keiden niitä lapsia sitten okein halutaan saavan.
No ei taida ne tittelit olla yksinomaan tae elämänhallinnasta. 🤭
Maisteri minäkin.
On ne tilastollisesti jonkinlainen tae kun vertaillaan matalammin koulutettuihin. T: VTK
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiina haluaa, että jokainen nainen synnyttää 3 lasta
The Chinese government has been encouraging people to have three children since 2021
https://yorkshirebylines.co.uk/news/world/chinas-three-child-policy-imp…The three-child policy
China - three children in major policy shift
https://www.bbc.com/news/world-asia-china-57303592
Niin? Sun mielipuolisessa massapostaamisessa ei ole mitään järkeä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas yritettiin lapsilukua pienentää ehdottelemalla sterilisaatiota terveydenhuollon taholta joka välissä. Pidin pääni ja kolme lasta saatiin. Velaton omistusasunto, toinen meistä on maisteri ja toinen tohtori. Elämänhallinta kunnossa. En tiedä, keiden niitä lapsia sitten okein halutaan saavan.
No ei taida ne tittelit olla yksinomaan tae elämänhallinnasta. 🤭
Maisteri minäkin.
En sellaista väittänytkään. Siksi mainitsin erikseen että elämänhallinnan ongelmiakaan ei ole.
Miten nykyisin nuorten aikuisten elämä voi olla niin raskasta, miten niitä voimavaroja voi olla niin vähän, ymmärrän toki että 19v-30v vuodet ovat rajuja muutosten vuosia, opiskelut, muutto pois lapsuuden kodista, vakituinen parisuhde, muutto yhteen, työpaikka tai sen puute, opintolainojen maksu, asunnon osto ja sitten lapsi, joka tuntuu olevan se piste, jota ei enää tahdota jaksaa, voimavarat loppuvat juuri siihen varsinkin toiseen lapseen, ensimmäinen hankitaan ilmeisesti koska niin kuuluu.
Nykymaailman vika on kauhea suunnittelu ja kaikki pitää olla ja saada ja sitten ei jakseta.
Ja toinen mikä ärsyttää on nämä asiantuntijatyöt miten tässä maassa voi olla niin helkutin paljon asiantuntijoita.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tälläkin palstalla aina kaakatetaan "lapsi tarvitsee sisaruksia!!" Ei tarvitse. Jokainen lapsi löytää leikkikavereita vaikka leikkipuistosta ja sitten myöhemmällä iällä koulusta.
En sano tätä mitenkään pahalla ketään kohtaan, mutta itse olisin ollut onnellisempi ainoana lapsena. Veljeni oli minua kohtaan todella väkivaltainen ja vanhempia ei kiinnostanut, koska "kaikki sisaruksethan aina riitelee keskenään".
Mulla samanlainen kokemus omasta isoveljestä. Väkivaltainen mua kohtaan. Leikit meni aina 4v vanhemman isoveljen mukaan missä en pysynyt yhtään mukana. Myös vanhemmat olettivat, että minä kykenen tekemään nuorempana kaikki samat asiat niinkuin veljeni.
Tästä jäi ihan kaamea perfektionismi päälle, kun jäi päälle se, että minun piti aina tietää ja osata yhtä paljon kuin veljeni.
Olisin mielummin ollut ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painostaa voi yrittää, haluta voi mitä kukakin haluaa. Aikuiset ihmiset tietää itse voimavaransa ja mihin rahkeet riittää.
Ulkopuolelta tulevan lässytyksen voi huitaista menemään, ja jos joku oikeasti pyrkii sekaantumaan, sanoo suoraan että me elämme tätä elämää, elä sinä omaasi. Piste.
Kyllähän sitä painostetaan ja udellaan ja kysellään varmasti valtaosalta vapaaehtoisesti lapsettomilta sinkkunaisiltakin että milloin ja miksi jne. Itse sanon että kun en halua. Enempää sanomista ei ole.
Toisaalta voi tuntua painostmaiselta jos joku ohimennen kysyy, jos omassa mielessä on epävarmuutta omasta valinnasta; "kuuluuko" näin elää? Jos on liikaa riippuvainen muiden mielipiteistä ne voi hyvinkin kasvaa omassa mielessä painostamiseksi ja ahdistavaksikin.
Ei minulla ainakaan ole muuta neuvoa kuin jos päätös on itselle oikea, pysyä siinä ja sanoa lyhyesti että näin on ja näin jatkamme.
Vierailija kirjoitti:
Valitkaa lapsenne isä huolella, raskausaikana sikiöstä siirtyy istukan kautta soluja äitiin, siis sikiön dna:ta ja samalla lapsen isän dna:ta. Tämä voi vaikuttaa äidin dna:n joko hyvin tai huonosti (esim immuniteetti). Siellä ne on koko loppuelämän, osa lapsen soluja äidissä.
Uuuuh 🥵
HAH, HAH, HAA...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten pitää vaan höllentää sitä työelämän otetta, jos tuntuu, ettei jaksa. Ainoan lapsen vanhempien pitäisi osata ajatella vuosikymmeniä eteenpäin, miten pirullista se ainoalle on huolehtia yksin vanhempien asioista sitten kun he vanhenevat ja alkavat sairastelemaan (vaihe, joka kestää yleensä vuosia), kuolevat pois, mökkien ja asuntojen tyhjennysurakasta nyt puhumattakaan. Nykyajan ihmisillä vaan on niin helvetisti tavaraa, josta ei osata hankkiutua tai edes haluta hankkiutua eroon, vaan jää perillisen harmiksi. Tämä kaikki yhdistettynä koko elämän kestävään yksinäisyyteen - ei ole ketään, kenen kanssa puhua, jakaa, suunnitella. On vain loputon työmaa, jota ei voi jakaa kenenkään kanssa, joka syö kaiken vapaa-ajan. Se on kaikkein pahin perintö, minkä voi saada.
Siksi, yhden lapsen hankkimista suunnittelevat, olkaa hankkimatta sitä yhtäkään, tehkää uraa ja eläkää tavaravuortenne keskellä ja niin elämyshakuisesti kuin sielu sietää, mutta älkää sotkeko siihen ulkopuolisia.
Olen kolmesta lapsesta keskimmäinen. Sekä vanhempi että nuorempi sisarus olivat erityislapsia. Vanhemmilla vaativat urat. Kaikki aika ja energia meni kahden muun sisaruksen haasteisiin. Minut jätettiin todella nuorena oman onneni nojaan. Minulle sanottiin ihan suoraan, että sisarukseni olivat tärkeämpiä ja minua kehuttiin, jos minusta ei ollut vaivaa.
Olen saanut koko aikuisikäni tapella sen kanssa, etten halua olla vaivaksi. Olen palanut töissä loppuun. Monet terveysongelmat ovat kehittyneet liian pitkälle, kun olen hakeutunut aivan liian myöhään hoitoon. Terapiassakin olen käynyt.
Sisarusteni kanssa en ole juuri tekemisissä. Minulla on oma perhe, mutta joudun silti auttamaan vanhempiani arjen askareissa, kun sisarukset eivät viitsi auttaa. Olen jo henkisesti varautunut siihen, että saan hoitaa vanhempien vanhenemiseen liittyvät asiat yksin.
Eivät sisarukset läheskään aina ole mikään siunaus. Rehellisesti sanottuna joskus mietin, olisiko elämäni ollut helpompaa, jos olisin ollut ainut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää vaan höllentää sitä työelämän otetta, jos tuntuu, ettei jaksa. Ainoan lapsen vanhempien pitäisi osata ajatella vuosikymmeniä eteenpäin, miten pirullista se ainoalle on huolehtia yksin vanhempien asioista sitten kun he vanhenevat ja alkavat sairastelemaan (vaihe, joka kestää yleensä vuosia), kuolevat pois, mökkien ja asuntojen tyhjennysurakasta nyt puhumattakaan. Nykyajan ihmisillä vaan on niin helvetisti tavaraa, josta ei osata hankkiutua tai edes haluta hankkiutua eroon, vaan jää perillisen harmiksi. Tämä kaikki yhdistettynä koko elämän kestävään yksinäisyyteen - ei ole ketään, kenen kanssa puhua, jakaa, suunnitella. On vain loputon työmaa, jota ei voi jakaa kenenkään kanssa, joka syö kaiken vapaa-ajan. Se on kaikkein pahin perintö, minkä voi saada.
Siksi, yhden lapsen hankkimista suunnittelevat, olkaa hankkimatta sitä yhtäkään, tehkää uraa ja eläkää tavaravuortenne keskellä ja niin elämyshakuisesti kuin si
Sulla on kyllä kummallinen ajatusmaailma. Mä hoidan ainokaisena vanhojen vanhempieni asioita, ei ongelmaa. Heillä tai minulla ei tosin ole mitään valtavia tavaravuoria. Löytyy puoliso, aikuinen lapsi, ystäviä, harrastus- ja työkavereita, ei tässä ole juttukaverin puutetta eikä edes kummoista työmaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni rakkausmaha on aivan ihana, tykkään silitellä sitä. Vauvamme oli vaimoni masussa mukana häissämme. 🤰
;) ei miehet noin kirjoita
HAH, HAH, HAA... KYLLÄ NE KIRJOITTAA... KIRJOITTAKAA VAAN LISÄÄKIN...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmesta lapsesta keskimmäinen. Sekä vanhempi että nuorempi sisarus olivat erityislapsia. Vanhemmilla vaativat urat. Kaikki aika ja energia meni kahden muun sisaruksen haasteisiin. Minut jätettiin todella nuorena oman onneni nojaan. Minulle sanottiin ihan suoraan, että sisarukseni olivat tärkeämpiä ja minua kehuttiin, jos minusta ei ollut vaivaa.
Olen saanut koko aikuisikäni tapella sen kanssa, etten halua olla vaivaksi. Olen palanut töissä loppuun. Monet terveysongelmat ovat kehittyneet liian pitkälle, kun olen hakeutunut aivan liian myöhään hoitoon. Terapiassakin olen käynyt.
Sisarusteni kanssa en ole juuri tekemisissä. Minulla on oma perhe, mutta joudun silti auttamaan vanhempiani arjen askareissa, kun sisarukset eivät viitsi auttaa. Olen jo henkisesti varautunut siihen, että saan hoitaa vanhempien vanhenemiseen liittyvät asiat yksin.
Eivät sisarukset läheskään aina ole mikään siunaus. Rehellisesti sanottuna joskus miet
Olisi varmasti. Etkä ole ainoa. Mutta ei tuo silti mikään tyypillinen tarina ole, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyisin nuorten aikuisten elämä voi olla niin raskasta, miten niitä voimavaroja voi olla niin vähän, ymmärrän toki että 19v-30v vuodet ovat rajuja muutosten vuosia, opiskelut, muutto pois lapsuuden kodista, vakituinen parisuhde, muutto yhteen, työpaikka tai sen puute, opintolainojen maksu, asunnon osto ja sitten lapsi, joka tuntuu olevan se piste, jota ei enää tahdota jaksaa, voimavarat loppuvat juuri siihen varsinkin toiseen lapseen, ensimmäinen hankitaan ilmeisesti koska niin kuuluu.
Nykymaailman vika on kauhea suunnittelu ja kaikki pitää olla ja saada ja sitten ei jakseta.
Ja toinen mikä ärsyttää on nämä asiantuntijatyöt miten tässä maassa voi olla niin helkutin paljon asiantuntijoita.
Joo. Joku taisi olla AMK-tutkinnolla asiantuntija.😂😂😂
Mutta kai se tuntuu hyvältä.
Kuka teitä siihen painostaa, jos teillä ei kerran ole ystäviä, sukulaisia tai omia perheitä? Ne päiväkodin täditkö? Vai naapurit? Ei kannattaisi hermostua vieraiden mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka teitä siihen painostaa, jos teillä ei kerran ole ystäviä, sukulaisia tai omia perheitä? Ne päiväkodin täditkö? Vai naapurit? Ei kannattaisi hermostua vieraiden mielipiteistä.
Trolliksi epäilen. Ap:lla ei ole ystäviä, sukua eikä muitakaan läheisiä. Vieraatko ne painostaa hankkimaan lisää lapsia? Jokin ei täsmää.
Vierailija kirjoitti:
Painostaa voi yrittää, haluta voi mitä kukakin haluaa. Aikuiset ihmiset tietää itse voimavaransa ja mihin rahkeet riittää.
Ulkopuolelta tulevan lässytyksen voi huitaista menemään, ja jos joku oikeasti pyrkii sekaantumaan, sanoo suoraan että me elämme tätä elämää, elä sinä omaasi. Piste.
Kyllähän sitä painostetaan ja udellaan ja kysellään varmasti valtaosalta vapaaehtoisesti lapsettomilta sinkkunaisiltakin että milloin ja miksi jne. Itse sanon että kun en halua. Enempää sanomista ei ole.
Toisaalta voi tuntua painostmaiselta jos joku ohimennen kysyy, jos omassa mielessä on epävarmuutta omasta valinnasta; "kuuluuko" näin elää? Jos on liikaa riippuvainen muiden mielipiteistä ne voi hyvinkin kasvaa omassa mielessä painostamiseksi ja ahdistavaksikin.
Ei minulla ainakaan ole muuta neuvoa kuin jos päätös on itselle oikea, pysyä siinä ja sanoa lyhyesti että näin on ja näin jatkamm
Lastenhankintaa ja tyytyväisyyttä on tutkittu. Tulos oli karkeasti ottaen niin, että tyytyväisimpiä olivat ne jotka tekivät kuten halusivat.
Siis jos toivoi lasta ja sai lapsen. Tai jos ei halunnut ja ei hankkinut.
Tyytymättömiä olivat ne, jotka saivat lapsia vaikka eivät oikein halunneet ja ne jotka jäivät vasten tahtoaan lapsettomiksi.
Toisten ihmisten mielipiteiden vuoksi ei pidä ryhtyä lasten hankintaan. On ikävää olla ei-toivottu lapsi.
Voisiko tämä Venäjä-hokeminen jo loppua? Suomessa on ennätysalhainen syntyvyys. Siitä ja sen syistä saa keskustella ilman että pitää tunkea Venäjää joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🤯🤯
Kiina haluaa, että jokainen nainen synnyttää 3 lasta
The Chinese government has been encouraging people to have three children since 2021
https://yorkshirebylines.co.uk/news/world/chinas-three-child-policy-imp…The three-child policy
China - three children in major policy shift
https://www.bbc.com/news/world-asia-china-57303592Samalla Venäjä yrittää näivettää Suomen 🤢
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen ko
Et sinä voi tietää tuleeko katumus. Ei tule ainakaan 100% todennäköisyydellä.
Eikä kaikki äidit rakasta lapsiaan ainakaan sellaisella tavalla, joka riittäisi lapselle.
Alue: Aihe vapaa
Olen myös ainoa lapsi ja olen oppinut jakamaan - se opetettiin kotona. Itsekkäimmät ihmiset oman kokemukseni mukaan tulevat monilapsisista perheistä joissa huomiosta ja tavaroista on joutunut tappelemaan.
Itselläni on kaksi lasta ja enempää en olisi jaksanut. Ei myöskään ollut tukiverkkoja ja sairauksien yms. kohdalla ei ollut auttavia käsiä. Pärjättiin ja nyt molemmat jo aikuisia.