Tabu: toisen lapsen hankkimiseen painostetaan silloinkin, kun vanhempien jaksaminen ei riitä
Meillä on yksi päiväkoti-ikäinen lapsi, hyvin toivottu ja lapsen kanssa eläminen on meille vanhemmille tärkeää. Yhden lapsen kanssa meillä riittää jaksaminen: huolehdimme lapsen perustarpeista, ulkoilemme, käymme usein kirjastossa, leikimme ja teemme arkisia asioita yhdessä. Lapsi saa kotona paljon hellyyttä ja huomiota. Meillä vanhemmilla on molemmilla vaativat asiantuntijatyöt ja vuorottelemme lapsen kanssa niin, että päiväkotipäivät pysyvät kohtuullisina ja kumpikin vanhemmista saa välillä lepoa. Yhteistä parisuhdeaikaa meillä ei ole, emme ole koskaan olleet yhdessä pois yötä lapsen luota.
Toiseen lapseen meillä ei kuitenkaan olisi jaksamista. Ei henkisesti, ei taloudellisesti eikä muutenkaan. Kuluneisiin vuosiin on mahtunut paljon sairautta, jolloin puolisoni on ollut pois pelistä niin lapsesta huolehtimisen kuin työelämän näkökulmasta. Meillä ei ole mitään tukiverkkoja, ei isovanhempia, sisaruksia tai ystäviä auttamassa lapsen kanssa. Kaikki on täytynyt hoitaa itse. Kokemustemme myötä olemme todenneet, että toinen lapsi olisi mahdottomuus. Jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä, kun tukiverkkoja ei ole eikä puolisolla ole aina terveys kunnossa. Yhden lapsen kanssa vielä pärjää, mutta kahden ei.
Saamme säännöllisesti kyselyjä siitä, milloin meille tulee toinen lapsi. Painostetaan siihen, että kyllä pitää lapsella sisarus olla tai muuten kasvaa itsekkääksi eikä opi jakamaan. Olemme suoraan sanoneet, että jaksaminen ei riitä, kun puolisolla on sairautta eikä tukiverkkoja ole. Silti ihmiset vain hokevat, että kyllä pitää toinenkin lapsi tehdä ja minun vatsaani tarkkaillaan säännöllisesti, joko on toinen tulossa. Ärsyttää, kun ihmiset eivät ymmärrä, että emme halua vanhempina ajaa jaksamistamme äärirajoille.
Kommentit (96)
Ap tässä:
En ole mikään naapurimaan trolli, vaan ihan tavallinen perheenäiti. Ja en sanonut, etteikö meillä olisi sukua ja ystäviä. Meillä on sukua ja ystäviä, jotka EIVÄT ole tukiverkkona, koska eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
En ole mikään naapurimaan trolli, vaan ihan tavallinen perheenäiti. Ja en sanonut, etteikö meillä olisi sukua ja ystäviä. Meillä on sukua ja ystäviä, jotka EIVÄT ole tukiverkkona, koska eivät halua.
Mihin te käytännössä tarvitsette tukiverkkoa? Ei meilläkään ollut kahden lapsen kanssa muuta tukiverkkoa kuin päiväkoti. Esikoinen kävi siis osa-aikaisesti päiväkodissa kuopuksen vauva-aikana.
Lapset ovat olleet poissa kotoa vasta kouluiässä harrastusmatkojen ja leirikoulujen myötä. Millä tavalla tämä olisi jotenkin ylivoimaisen raskasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
En ole mikään naapurimaan trolli, vaan ihan tavallinen perheenäiti. Ja en sanonut, etteikö meillä olisi sukua ja ystäviä. Meillä on sukua ja ystäviä, jotka EIVÄT ole tukiverkkona, koska eivät halua.
Mihin te käytännössä tarvitsette tukiverkkoa? Ei meilläkään ollut kahden lapsen kanssa muuta tukiverkkoa kuin päiväkoti. Esikoinen kävi siis osa-aikaisesti päiväkodissa kuopuksen vauva-aikana.
Lapset ovat olleet poissa kotoa vasta kouluiässä harrastusmatkojen ja leirikoulujen myötä. Millä tavalla tämä olisi jotenkin ylivoimaisen raskasta?
Poissa kotoa tarkoittaa tässä siis poissa kotoa yön yli. Eli eivät olleet yökylässä ilman vanhempia alle kouluikäisenä koskaan. Hyvin pärjättiin.
Ilmiantakaa muutkin tuon venäjähullun kaikki kommentit. Miksi on pakko pilata paskaspämmillä hyvä ketju?
Aina av-mammat tekevät puolisoineen vaativaa asiantuntijatyötä 😆
Ap on provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🤯🤯
Kiina haluaa, että jokainen nainen synnyttää 3 lasta
The Chinese government has been encouraging people to have three children since 2021
https://yorkshirebylines.co.uk/news/world/chinas-three-child-policy-imp…The three-child policy
China - three children in major policy shift
https://www.bbc.com/news/world-asia-china-57303592Samalla Venäjä yrittää näivettää Suomen 🤢
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen ko
Olet kirjoittanut provosi aiemminkin johonkin ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Aina av-mammat tekevät puolisoineen vaativaa asiantuntijatyötä 😆
Ap on provo.
Asiantuntijatyö on kyllä kokemukseni mukaan paljon helpompi yhdistää vanhemmuuteen kuin duunarin työ.
Suorittava työ on yleensä joustamatonta, etätyötä ei tehdä lainkaan, palkka huono ja vuorotyö sekoittaa unirytmin ja vaatii usein hyvät tukiverkot.
- Ohis
Siis teillä ei ole yhteistä parisuhdeaikaa? Eikä ole ollut seitsemään vuoteen?
Teille tulee ero ennen pitkää. Se siitä täydellisestä vanhemmuudesta ja täydellisen lapsuuden luomisesta sille yhdelle lapsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Siis teillä ei ole yhteistä parisuhdeaikaa? Eikä ole ollut seitsemään vuoteen?
Teille tulee ero ennen pitkää. Se siitä täydellisestä vanhemmuudesta ja täydellisen lapsuuden luomisesta sille yhdelle lapsellenne.
Kenelle tulee ero? Ei ole tullut ero. Esikoinen on jo teini, kuopus alakoululainen. Tietysti nyt on ohi ajat, jolloin lapset ei olleet yökylässä ilman vanhempia. Heillä on kavereita, harrastuksia, leirejä ja muita omia menoja.
Me otettiin lasten ollessa pieniä parisuhdeaikaa arjessa, lasten nukkumaan mentyä on hyvää aikaa. Lisäksi lapsille saa kyllä kuka tahansa palkattua hoitajan tilapäisesti, jos on ihan pakko päästä kahdestaan ravintolan tai muualle. Lasten tuuppaamista yöksi hoitoon pariduhdeajan vuoksi emme koskaan kokeneet.
T. Se, joka kertoi elämästä kahden kanssa aiemmin
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää vaan höllentää sitä työelämän otetta, jos tuntuu, ettei jaksa. Ainoan lapsen vanhempien pitäisi osata ajatella vuosikymmeniä eteenpäin, miten pirullista se ainoalle on huolehtia yksin vanhempien asioista sitten kun he vanhenevat ja alkavat sairastelemaan (vaihe, joka kestää yleensä vuosia), kuolevat pois, mökkien ja asuntojen tyhjennysurakasta nyt puhumattakaan. Nykyajan ihmisillä vaan on niin helvetisti tavaraa, josta ei osata hankkiutua tai edes haluta hankkiutua eroon, vaan jää perillisen harmiksi. Tämä kaikki yhdistettynä koko elämän kestävään yksinäisyyteen - ei ole ketään, kenen kanssa puhua, jakaa, suunnitella. On vain loputon työmaa, jota ei voi jakaa kenenkään kanssa, joka syö kaiken vapaa-ajan. Se on kaikkein pahin perintö, minkä voi saada.
Siksi, yhden lapsen hankkimista suunnittelevat, olkaa hankkimatta sitä yhtäkään, tehkää uraa ja eläkää tavaravuortenne keskellä ja niin elämyshakuisesti kuin si
Äidilläni on neljä sisarusta ja silti hän on saanut hoitaa vanhempiensa asiat yksin. Neljä muuta ovat kieltäytyneet auttamasta ja ainoastaan valittavat, kun äitini hoitaa asiat huonosti. Kun toinen vanhemmista kuoli, sisarukset olivat kyllä haaskana paikalla riitelemässä (pienestä) perinnöstä. Se pitää tietenkin jakaa tasan näiden vapaamatkustajien kanssa.
Näiden sisarusten huonot välit johtuvat suurelta osin siitä, ettei vanhemmilla ollut voimavaroja kasvattaa viittä lasta. Se johti kateuteen ja katkeruuteen, sekä vanhempia että sisaruksia kohtaan.
Vierailija
27.10.2024 | 12:08
Näytä aiemmat lainaukset
Vierailija kirjoitti:
Samalla Venäjä yrittää näivettää Suomen 🤢
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen ko
Olet kirjoittanut provosi aiemminkin johonkin ketjuun.
spämmää tuota skeidaa kaikkiin syntyvyyttä ja lapsia koskeviin ketjuihin
Vierailija kirjoitti:
Ilmiantakaa muutkin tuon venäjähullun kaikki kommentit. Miksi on pakko pilata paskaspämmillä hyvä ketju?
+ ne raskausvideot 🤢
Vierailija kirjoitti:
Aina av-mammat tekevät puolisoineen vaativaa asiantuntijatyötä 😆
Ap on provo.
Miksi olisi provo? Ja ei sillä ole väliä, vaikka olisi. Täällähän on keskustelu ihan asiallista suurimmaksi osaksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis teillä ei ole yhteistä parisuhdeaikaa? Eikä ole ollut seitsemään vuoteen?
Teille tulee ero ennen pitkää. Se siitä täydellisestä vanhemmuudesta ja täydellisen lapsuuden luomisesta sille yhdelle lapsellenne.
Mitä selität?! Pitääkö sen parisuhdeajan olla jotakin viiden tähden luksuslomia Malediiveille kahdestaan. Eikö riitä että juttelee joka päivä kumppanin kanssa kun lapset on saatu maate.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää vaan höllentää sitä työelämän otetta, jos tuntuu, ettei jaksa. Ainoan lapsen vanhempien pitäisi osata ajatella vuosikymmeniä eteenpäin, miten pirullista se ainoalle on huolehtia yksin vanhempien asioista sitten kun he vanhenevat ja alkavat sairastelemaan (vaihe, joka kestää yleensä vuosia), kuolevat pois, mökkien ja asuntojen tyhjennysurakasta nyt puhumattakaan. Nykyajan ihmisillä vaan on niin helvetisti tavaraa, josta ei osata hankkiutua tai edes haluta hankkiutua eroon, vaan jää perillisen harmiksi. Tämä kaikki yhdistettynä koko elämän kestävään yksinäisyyteen - ei ole ketään, kenen kanssa puhua, jakaa, suunnitella. On vain loputon työmaa, jota ei voi jakaa kenenkään kanssa, joka syö kaiken vapaa-ajan. Se on kaikkein pahin perintö, minkä voi saada.
Siksi, yhden lapsen hankkimista suunnittelevat, olkaa hankkimatta sitä yhtäkään, tehkää uraa ja eläkää tavarav
Tiedän ainoita lapsia, jotka on kateellisia muille joka asiasta. Ei tietenkään sisaruksille, koska heitä ei ole vaan muulle lähipiirille. Kavereillekin ollaan kateellisia millon mistäkin.
Kateus on luonteenpiirre, johon ei vaikuta mitä on saanut vaan miten maailman näkee.
Me ollaan myös tukiverkottomia ja lapsia on 2. Kyllä tää elämä on melkoista selviytymistaistelua ollut. Silti monet kyselee milloin meille tulee kolmas?! Tulee mieleen se "Drake lisauttaa poskelle" -meemi näiden kyselijöiden kanssa. Eikö ne tunne mua yhtään? Eikö ne tajua miten loppu olen aina? Vai tuputtavat vaan omaa agendaa?
Summa summarum, sun ei ap tarvi selitellä kenellekään yhtään mitään. Sanot suoraan, että on yksityisasia. Ymmärrän täysin, että yksi lapsi on tilanteessanne oikea ratkaisu.
Eikö aloittaja itse osaa päättää noinkin tärkeästä ja 20 vuotta jaksamiseen vaikuttavasta asiasta. Anna painostaa tai sano, että turpa kiinni ja vaihda puheenaihetta.
Mulla on kolme sisarusta ja mun aivoihin on jotenkin edelleen juurtuneena se, että omia tavaroita ja herkkuja pitää "puolustaa". Niistä oli silloin lapsena niin kovat tappelut ja riidat aina