Lue keskustelun säännöt.
Tabu: toisen lapsen hankkimiseen painostetaan silloinkin, kun vanhempien jaksaminen ei riitä
27.10.2024 |
Meillä on yksi päiväkoti-ikäinen lapsi, hyvin toivottu ja lapsen kanssa eläminen on meille vanhemmille tärkeää. Yhden lapsen kanssa meillä riittää jaksaminen: huolehdimme lapsen perustarpeista, ulkoilemme, käymme usein kirjastossa, leikimme ja teemme arkisia asioita yhdessä. Lapsi saa kotona paljon hellyyttä ja huomiota. Meillä vanhemmilla on molemmilla vaativat asiantuntijatyöt ja vuorottelemme lapsen kanssa niin, että päiväkotipäivät pysyvät kohtuullisina ja kumpikin vanhemmista saa välillä lepoa. Yhteistä parisuhdeaikaa meillä ei ole, emme ole koskaan olleet yhdessä pois yötä lapsen luota.
Toiseen lapseen meillä ei kuitenkaan olisi jaksamista. Ei henkisesti, ei taloudellisesti eikä muutenkaan. Kuluneisiin vuosiin on mahtunut paljon sairautta, jolloin puolisoni on ollut pois pelistä niin lapsesta huolehtimisen kuin työelämän näkökulmasta. Meillä ei ole mitään tukiverkkoja, ei isovanhempia, sisaruksia tai ystäviä auttamassa lapsen kanssa. Kaikki on täytynyt hoitaa itse. Kokemustemme myötä olemme todenneet, että toinen lapsi olisi mahdottomuus. Jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä, kun tukiverkkoja ei ole eikä puolisolla ole aina terveys kunnossa. Yhden lapsen kanssa vielä pärjää, mutta kahden ei.
Saamme säännöllisesti kyselyjä siitä, milloin meille tulee toinen lapsi. Painostetaan siihen, että kyllä pitää lapsella sisarus olla tai muuten kasvaa itsekkääksi eikä opi jakamaan. Olemme suoraan sanoneet, että jaksaminen ei riitä, kun puolisolla on sairautta eikä tukiverkkoja ole. Silti ihmiset vain hokevat, että kyllä pitää toinenkin lapsi tehdä ja minun vatsaani tarkkaillaan säännöllisesti, joko on toinen tulossa. Ärsyttää, kun ihmiset eivät ymmärrä, että emme halua vanhempina ajaa jaksamistamme äärirajoille.
Kommentit (96)
Paskapuhetta ettei pärjää.
Meillä on 3 päiväkoti-ikäistä lasta, täyspäiväiset asiantuntijatyöt 1h/suunta työmatkan päässä, sivussa opiskelin yamk tutkinnon ja rakennutin omakotitalon.
Tukiverkkoja on sossun sosiaalityöntekijä joka käy kerta kuussa kysymässä "miltä nyt tuntuu? Koettakaa jaksella". Isovanhempia tai sisaruksia ei ole.
Silti on pärjätty ja jaksettu kun on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä ole mikään tabu. Jotkut ihmiset odottavat, että kaikki tekevät samoja valintoja kuin he itse tai ihmiset yleensä. Saavat siitä sitten ilmeisesti vahvistusta omille ratkaisuilleen.
Ja vastaavasti, heitä ärsyttää jos joku tekee jotenkin toisin. Se nakertaa heidän turvallisuudentunnettaan.
Venäjä tukee ja levittää väestömäärävalhetta - haluaa näivettää Suomen
Viime vuosina olemme todistaneet Venäjän määrätietoista yrittämistä vaikuttaa länsimaisten yhteiskuntien sisäisiin asioihin, ja tämä kampanja on saanut monia muotoja. Yksi huolestuttavimmista keinoista on väestömäärävalheiden levittäminen, joka on erityinen uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Tämä ei ole vain äärimmäistä propagandaa, vaan se on myös osa laajempaa strategiaa, joka pyrkii heikentämään Suomen yhtenäisyyttä ja tulevaisuutta.
Venäjän propagandaväl
Nettivinkattu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on jostain syystä sitkeässä ajatus siitä, että ainoana lapsena kasvamisesta olisi lapselle automaattisesti vahinkoa. Itse ainoana lapsena en näin koe. Jakamaan oppiminenkin on enemmän kiinni siitä, miten kasvatetaan. Tiedän sellaisenkin perheen, jossa on ostettu samaa lelua jokaiselle lapselle oma kappale. Sisarusten kanssa kilpaileva voi myös olla tavaroihinsa paljon kiintyneempi kuin ainoa lapsi, ja pitää niistä kaksin käsin kiinni.
Ei se nyt ihan noin yksinkertainen asia ole, että sisarusten suhde olisi jotain lelujen kanssa puljaamista. Toi neuvottelutaitojen oppiminen on vain yksi pieni osa koko asiaa.
Sisarusten kanssa jaetaan lapsuus ja sen kokemukset. Heidän kanssaan ei ole samalla tavalla aikuisten armoilla kuin ainoa lapsi.
Kaikkien sisaruussuhteet eivät ole sellasia kuin elokuvissa. Ja vaikka sisarukset kasvavat samassa perheessä, se ei tarkoita sitä, että kaikilla heillä olisi sama kokemus.
No, elokuviahan on aika monenlaisia, mutta ymmärrän että yrität sanoa että suhteet eivät ole aina idyllisiä. Eivät tietenkään ole. Ja ei ole tietenkään identtisesti sama kokemus. En niin väittänytkään.
Siinä on kuitenkin arvoa, että rinnalla kulkee joku, joka on elänyt niissä samoissa oloissa. Joskus se toisen toisenlainen kokemus samasta asiasta auttaa myös itseä näkemään sen erilaisessa valossa.
Ja kyllä, riippuu täysin sisaruksista itsestään, tuleeko suhteesta merkityksellinen tai ei. Jotkut vihaavat sisaruksiaan ja heillä on oikeus näihin tunteisiin.
Same old same old. Kun ei ole lapsia, tivataan koska niitä tulee. Kun on yksi, tivataan että koska tulee toinen. Kun niitä on kaksi ja ilmaiset vähänkään väsymystä tai rahanpuutetta, huudetaan että mitäs läksit, itte oot tehny ja etkö yhtään ajatellut ennenkuin hankit! Sit jos tekee kolme tai enemmän niin aletaan epäillä mielenterveyttä tai alhaista älykkyyttä, koska kyllähän nyt kondomit on keksitty herranjestas.
t. Kahden äiti
Vierailija kirjoitti:
Jaksaminen oli rajoilla, mutta teimme silti monta lasta. Vauvavuodet eivät kestä kauaa, ja nyt on tukena ja turvana neljä aikuista pärjäävää lasta, heidän puolisonsa, lapsenlapset ja uudet suvut puolisoiden kautta. Kannatti kärsiä ja raataa se alku, kyllä tämä on sen arvoista. Olisi ollut erittäin surullista kaikkien kannalta hankkia vain yksi lapsi.
Puolison sisarukset asuvat kaikki eri paikkakunnalla n. 300-500 km päässä toisistaan ja vanhemmistaan. Ovat keskenään tekemisissä vain vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas yritettiin lapsilukua pienentää ehdottelemalla sterilisaatiota terveydenhuollon taholta joka välissä. Pidin pääni ja kolme lasta saatiin. Velaton omistusasunto, toinen meistä on maisteri ja toinen tohtori. Elämänhallinta kunnossa. En tiedä, keiden niitä lapsia sitten okein halutaan saavan.
Tehkää niin kuin teille tuntuu hyvältä. Ihminen kyllä tietää omat rajansa. Olin ainut lapsi, koska vanhempani kokivat samoin kuin te. Asia ei ole ollut minulle tragedia, päinvastoin. Sain elää rauhallisen lapsuuden ja paljon omaa aikaa, mutta kavereita riitti naapurustossa.
Vanhempani, kuten itsekin, olemme introverttejä ja useamman lapsen perheessä moni asia olisi varmasti ollut stressaavampaa kuin yhden lapsen perheessä. Vaikka kaikki aina varoittelevat ainoan lapsen kasvavan itsekkääksi, ei asia ole niin yksinkertainen. Minulla on ollut aina paljon ystäviä, olen antelias ja pidetty työkaveri. On mulla toki huonojakin puolia, kuten kaikilla, mutta ne eivät liity ainokaisuuteeni. Puolisollani on useampi sisarus ja heillä on paljon mielenterveyden ongelmia, koska etenkin vanhimmat ovat kokeneet joutuneensa liian vastuullisiin tehtäviin suhteessa sisaruksiinsa liian varhain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta ettei pärjää.
Meillä on 3 päiväkoti-ikäistä lasta, täyspäiväiset asiantuntijatyöt 1h/suunta työmatkan päässä, sivussa opiskelin yamk tutkinnon ja rakennutin omakotitalon.
Tukiverkkoja on sossun sosiaalityöntekijä joka käy kerta kuussa kysymässä "miltä nyt tuntuu? Koettakaa jaksella". Isovanhempia tai sisaruksia ei ole.
Silti on pärjätty ja jaksettu kun on pakko.
Miksi teillä käy sossun työntekijä?
Vierailija kirjoitti:
Jaksaminen oli rajoilla, mutta teimme silti monta lasta. Vauvavuodet eivät kestä kauaa, ja nyt on tukena ja turvana neljä aikuista pärjäävää lasta, heidän puolisonsa, lapsenlapset ja uudet suvut puolisoiden kautta. Kannatti kärsiä ja raataa se alku, kyllä tämä on sen arvoista. Olisi ollut erittäin surullista kaikkien kannalta hankkia vain yksi lapsi.
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.
Mutta: jotkut hyytyvät jo ensimmäisen kohdalla, eikä sille mitään mahda. Ei siihen voi väkisin toista vääntää, saati kolmatta.
Lasten hankkiminen on kaikesta huolimatta erittäin riskialtis hanke. Pitää olla hyvä luottamus itseen, kumppaniin ja tulevaisuuteen. Nämä kaikki tuntuvat olevan monella nyt hakusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Makuukammariin nyt sitä liikehdintää, esteet raivattava, naiset ottakaa ohjat. Itsellä ei olisi jos en pannut toimeksi.
Synnytystalkoisiin !!!
Vaatii SDP 👍🤰
Helsingin Sanomat
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005337384.html
Lisä tietoa himokkailleKaikki hedelmöittymään
Sun ällöttäviä kurapaskavideoita ei katso kukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on jostain syystä sitkeässä ajatus siitä, että ainoana lapsena kasvamisesta olisi lapselle automaattisesti vahinkoa. Itse ainoana lapsena en näin koe. Jakamaan oppiminenkin on enemmän kiinni siitä, miten kasvatetaan. Tiedän sellaisenkin perheen, jossa on ostettu samaa lelua jokaiselle lapselle oma kappale. Sisarusten kanssa kilpaileva voi myös olla tavaroihinsa paljon kiintyneempi kuin ainoa lapsi, ja pitää niistä kaksin käsin kiinni.
Ei se nyt ihan noin yksinkertainen asia ole, että sisarusten suhde olisi jotain lelujen kanssa puljaamista. Toi neuvottelutaitojen oppiminen on vain yksi pieni osa koko asiaa.
Sisarusten kanssa jaetaan lapsuus ja sen kokemukset. Heidän kanssaan ei ole samalla tavalla aikuisten armoilla kuin ainoa lapsi.
Koska jaetaan ja koska ei. Itselläni niin iso ikäero sisaruksiin ettei enää asuneet kotona kun synnyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotiaana lapsen saaminen vuoden aikana ei ole 60 prosentin todennäköisyyden luokkaa lähimainkaan, johtuen siitä että siinä iässä nainen ei joka kuukausi ovuloi ja munasolut ovat jo vioittuneita eivätkä pysty hedelmöittymään. Hedelmöittymään kykeneviä munasoluja irtoaa enää harvakseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Venäjä tukee ja levittää väestömäärävalhetta - haluaa näivettää Suomen
Viime vuosina olemme todistaneet Venäjän määrätietoista yrittämistä vaikuttaa länsimaisten yhteiskuntien sisäisiin asioihin, ja tämä kampanja on saanut monia muotoja. Yksi huolestuttavimmista keinoista on väestömäärävalheiden levittäminen, joka on erityinen uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Tämä ei ole vain äärimmäistä propagandaa, vaan se on myös osa laajempaa strategiaa, joka pyrkii heikentämään Suomen yhtenäisyyttä ja tulevaisuutta.
Venäjän propagandavälineet, kuten maksetut trollit ja vaihtoehtoiset faktat, pyrkivät horjuttamaan suomalaista keskustelua ja luomaan epäluottamusta valtion instituutioita kohtaan. Hyvinvointiyhteiskuntamme peruspilarit, kuten koulutus ja terveydenhuolto, joutuvat kyseenalaistetuksi, kun valeuutiset leviävät tehokkaasti sosiaalisessa mediassa. Tämä ei ole vain harmitonta kikkailua vaan vaarallinen yritys vaikutt
Kukaan ei lue sun spämmipaskaasi, naisvihaajasaasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Same old same old. Kun ei ole lapsia, tivataan koska niitä tulee. Kun on yksi, tivataan että koska tulee toinen. Kun niitä on kaksi ja ilmaiset vähänkään väsymystä tai rahanpuutetta, huudetaan että mitäs läksit, itte oot tehny ja etkö yhtään ajatellut ennenkuin hankit! Sit jos tekee kolme tai enemmän niin aletaan epäillä mielenterveyttä tai alhaista älykkyyttä, koska kyllähän nyt kondomit on keksitty herranjestas.
t. Kahden äiti
😂 Kyllä kyllä.
Oisko tää se syy miksi meillä ei ole kolmatta.🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäjän presidentti Vladimir Putinin tuore kutsu venäläisille naisille, heidän tulisi saada jopa kahdeksan lasta, herättää voimakkaita kysymyksiä. Tällaiset julkilausumat tuntuvat olevan enemmän kuin vain epätavallinen kehotus; ne ovat osa laajempaa yhteiskunnallista ja poliittista strategiaa.
Samaan aikaan, kun Putin rohkenee ylistää suurperheiden ihanteita, Venäjä levittää lännessä vauvavastaista propagandaa. Tämä ilmiö on ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa, ja se ei ole vain pelkästään inhottava propaganda, vaan se vaikuttaa myös laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Lapset ovat yhteiskunnan toivo.
Älkäämme antako Venäjän vauvavastaisen manipuloinnin näivettää yhteiskuntaamme; sen sijaan vahvistakaamme sitä yhdessä!
Vanhusten yhteiskunta on helppo tuhota
Kyllä annetaan, lälläslää!!!
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta ettei pärjää.
Meillä on 3 päiväkoti-ikäistä lasta, täyspäiväiset asiantuntijatyöt 1h/suunta työmatkan päässä, sivussa opiskelin yamk tutkinnon ja rakennutin omakotitalon.
Tukiverkkoja on sossun sosiaalityöntekijä joka käy kerta kuussa kysymässä "miltä nyt tuntuu? Koettakaa jaksella". Isovanhempia tai sisaruksia ei ole.
Silti on pärjätty ja jaksettu kun on pakko.
Kaikki eivät ole samanlaisia. Jos sinä pärjäät, joku toinen ei. Toinen ymmärtää rajansa ajoissa, toinen puskee vuosia stressissä ja selviää, koska kuten itse sanoit on pakko, mutta siirtää pahimmassa tapauksessa katkeruutensa lasten niskaan. Lapset muistavat sitten sen painostavan ilmapiirin ja oppivat piilottamaan tarpeensa, koska on pakko, ettei vanhemmat kuormitu lisää ja romahda. Näitä on Suomi täynnä, valitettavasti 😞
On kyllä röyhkeää puuttua kenenkään lapsilukuun. Siis todella rajatonta käytöstä. Jännä kuin jotkut ovat neuvomassa joitain toisia lapsiluvun suhteen. Mitä he ovat neuvomaan toisia?
Kuka teitä painostaa, kun kerran sukulaisiakaan ei ole? Onkohan kyse vaan jostain muusta typerästä juttelusta?
Sillä tavalla niitä uusia tukiverkottomia ihmisiä tulee, kun ei ole sisaruksia, ja vanhemmatkin usein iäkkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas yritettiin lapsilukua pienentää ehdottelemalla sterilisaatiota terveydenhuollon taholta joka välissä. Pidin pääni ja kolme lasta saatiin. Velaton omistusasunto, toinen meistä on maisteri ja toinen tohtori. Elämänhallinta kunnossa. En tiedä, keiden niitä lapsia sitten okein halutaan saavan.
No ei taida ne tittelit olla yksinomaan tae elämänhallinnasta. 🤭
Maisteri minäkin.
No se oli SINULLE henkilökohtaisesti hyvä ratkaisu hankkia monta lasta. Ei se ole kaikille.